Kolmekymmentäkaksi tervettä koehenkilöä, joilla on ollut historiassaan kohtuullinen kofeiinin kulutus, pidättäytyivät kofeiinista koko tutkimuksen ajan. Koehenkilöt ositettiin kahteen ryhmään useiden tekijöiden perusteella, mukaan lukien kofeiinipreferenssi, jota arvioitiin kofeiinin ja lumelääkkeen valintamenettelyllä. Tämän jälkeen koehenkilöt saivat joko kofeiinia (300 mg t.i.d.) tai lumelääkettä (lumelääke t.i.d.) 18 peräkkäisen päivän ajan, minkä jälkeen heidät altistettiin uudelleen kofeiini vs. lumelääke -valintamenettelylle. Tutkimuksessa dokumentoitiin toleranssin kehittyminen kofeiinin subjektiivisia vaikutuksia kohtaan: kroonisen annostelun jälkeen kofeiinin antaminen tuotti merkittäviä subjektiivisia vaikutuksia kroonisessa lumelääkeryhmässä mutta ei kroonisessa kofeiiniryhmässä. Tutkimuksessa saatiin myös epäsuoraa näyttöä toleranssin kehittymisestä: kroonisen annostelun aikana krooninen kofeiini- ja lumelääkeryhmä eivät eronneet toisistaan merkittävästi mielialaa ja subjektiivisia vaikutuksia koskevissa arvioissa. Kun koehenkilöt luokiteltiin kofeiinin valitsijoihin ja ei-valitsijoihin, kofeiinin valitsijoilla oli taipumus ilmoittaa kofeiinin positiivisista subjektiivisista vaikutuksista ja lumelääkkeen negatiivisista subjektiivisista vaikutuksista. Sitä vastoin ei-valitsijoilla oli taipumus ilmoittaa kofeiinin negatiivisista subjektiivisista vaikutuksista. Krooninen kofeiini ei muuttanut kofeiinin vahvistavia vaikutuksia, joita arvioitiin kofeiinin ja lumelääkkeen valinnan perusteella, mikä johtui mahdollisesti siitä, että suhteellisen lyhyt kofeiinista pidättäytymisen kesto lumelääketilanteessa ei riittänyt aiheuttamaan maksimaalisia vieroitusvaikutuksia suhteellisen suuren kofeiiniannoksen lopettamisen jälkeen. Tämä tutkimus tarjoaa tähän mennessä selkeimmät todisteet täydellisen toleranssin kehittymisestä kofeiinin keskushermostoon kohdistuvalle vaikutukselle ihmisillä.