Hormoniherkkä lipaasi (Hormone Sensitive Lipase, HSL) on entsyymi, jolla on suhteellisen laaja spesifisyys ja jolla on kyky hydrolysoida tri-, di- ja monoasyyliglyseroleja sekä kolesteroliestereitä ja pieniä vesiliukoisia substraatteja. Tämän laajan spesifisyyden ansiosta HSL:llä on monenlaisia tehtäviä useissa kudoksissa. HSL:n keskeinen ominaisuus on sen kyky aktivoitua syklisestä AMP:stä riippuvaisen proteiinikinaasin fosforylaation kautta. Lisäksi useat kinaasit, erityisesti AMP-aktivoitu proteiinikinaasi, fosforyloivat sitä toisesta kohdasta. Tämän paikan fosforylaatiolla on ilmeisesti merkitystä entsyymin hormoni-insensitiiviseksi tekemisessä, sillä edeltävä fosforylaatio paikassa 2 estää syklisestä AMP:stä riippuvaisen proteiinikinaasin aiheuttaman fosforylaation ja aktivoitumisen paikassa 1. Syklisestä AMP:stä riippuvainen proteiinikinaasi ei kuitenkaan voi aktivoida entsyymiä. Näiden kohtien fosforylaation poistamisesta vastaavien proteiinifosfataasien tutkiminen on osoittanut, että fosfataasi 2A:lla on hallitseva rooli, mutta myös proteiinifosfataasi 2C on merkittävä fosfataasi, joka kohdistuu molempiin fosforylaatiokohtiin. Todisteet viittaavat siihen, että HSL:llä on ainakin kolme toiminnallista domeenia, jotka sisältävät a) aktiivisuutta säätelevät fosforylaatiokohdat, b) aktiivisen alueen, joka vastaa katalyyttisestä aktiivisuudesta, ja c) lipidejä sitovan alueen, joka vastaa lipaasin ankkuroitumisesta vesi-lipidi-rajapintaan. Rajoitettujen proteolyyttisten tutkimusten avulla olemme havainneet, että HSL:ää on mahdollista pilkkoa useiksi fragmenteiksi, mukaan lukien noin 17,6 kDa:n M(r):n stabiili domeeni, joka sisältää aktiivisen alueen seriinijäämän. Vastaavissa olosuhteissa tapahtuva pilkkominen tuottaa myös stabiilin, noin 11,5 kDa:n M(r)-domainin, joka sisältää molemmat fosforylaatiokohdat. Lisäksi sopivissa olosuhteissa on mahdollista sulattaa HSL:ää ja säilyttää aktiivisuus vesiliukoisia substraatteja vastaan, mutta samalla menetetään aktiivisuus triasyyliglyserolia vastaan, mikä viittaa siihen, että lipidiä sitova domeeni menetetään tämän menettelyn aikana. HSL vastaa neutraalin kolesteroliesteraasin aktiivisuudesta makrofageissa, ja sillä voi olla merkitystä kolesteroliestereiden kertymisessä, jota tapahtuu vaahtosolujen kehittyessä. HSL:n aktiivisuus vähenee makrofagien vaahtosoluissa ainakin osittain sytosolisen HSL:n estäjäproteiinin lisääntyneen aktiivisuuden vuoksi. Monien vuosien ajan selittämättömänä havaintona on ollut, että vaikka lipolyysi voidaan rasvasoluissa stimuloida 50-100-kertaisesti lipolyysihormoneilla, HSL voidaan ilmeisesti aktivoida vain 2-3-kertaisesti syklisestä AMP:stä riippuvaisen proteiinikinaasin fosforylaation kautta in vitro. Yksi mahdollisuus selittää tämä ristiriita on, että in vitro -järjestelmästä puuttuu ylimääräinen ankkurointiproteiini, ja tällaisesta proteiinista on nyt saatu epäsuoraa näyttöä.