Cristina V. Cardemil, Aron J. Hall

TUHOITTAJA

Norovirusinfektion aiheuttavat Norovirus-suvun kuorettomat, yksisäikeiset RNA-virukset, joita on kutsuttu myös ”Norwalkin kaltaisiksi viruksiksi”, Norwalk-viruksiksi ja pieniksi pyöreärakenteisiksi viruksiksi. Norovirus aiheuttaa virusperäistä gastroenteriittiä, jota joskus kutsutaan ”vatsaflunssaksi”; sillä ei kuitenkaan ole biologista yhteyttä influenssaan tai influenssaviruksiin.

LEVIITTYMINEN

Norovirus tarttuu ensisijaisesti ulosteen ja suun välityksellä joko suorassa kosketuksessa ihmiseltä ihmiselle tai epäsuorasti saastuneen ruoan tai veden kautta. Norovirus leviää myös oksennuksen aerosolien ja saastuneiden ympäristön pintojen ja esineiden välityksellä.

EPIDEMIOLOGIA

Norovirusinfektiot ovat yleisiä kaikkialla maailmassa, ja globaalisti suurin osa lapsista on sairastanut ≥1 infektion 5 vuoden ikään mennessä. Norovirusinfektioita voi esiintyä ympäri vuoden, mutta lauhkeassa ilmastossa norovirusaktiivisuus on suurimmillaan talvella. Norovirukset ovat yleisiä sekä kehitysmaissa että kehittyneissä maissa. Maailmanlaajuisesti norovirusten arvioidaan aiheuttavan 18 prosenttia akuuteista gastroenteriittitapauksista, ja ne saattavat aiheuttaa vuosittain noin 200 000 kuolemantapausta. Yhdysvalloissa norovirus on johtava syy pienten lasten lääketieteellisesti hoidettuun gastroenteriittiin ja gastroenteriitti-epidemioihin; sen arvioidaan aiheuttavan 19-21 miljoonaa sairastumista vuodessa ja noin 50 prosenttia kaikista elintarvikeperäisistä tautiepidemioista.

Norovirusepidemiat esiintyvät usein ympäristöissä, joissa ihmiset asuvat lähekkäin ja voivat helposti tartuttaa toisensa. Vaikka useimmat norovirusepidemiat esiintyvät terveydenhuollossa, kouluissa ja ruokapalveluissa, taudinpurkauksia esiintyy myös risteilyaluksilla sekä hotelleissa, leireillä ja asuntoloissa. Norovirus on tunnettu matkailijaripulin aiheuttaja, ja sen esiintyvyyden tiedetään olevan joissakin ympäristöissä suurempi kuin toisissa. Koska yhteisinfektio ja oireeton norovirusinfektio ovat yleisiä, tarvitaan lisää kontrolloituja tutkimuksia sen määrittämiseksi, kuinka usein norovirus on taudin aiheuttaja.

Tartuntariski on olemassa kaikkialla, missä elintarvikkeita valmistetaan epähygieenisesti ja ne voivat saastua tai missä juomavesi on käsitelty riittämättömästi. Erityisen riskialttiita ovat ”valmiit” kylmät ruoat, kuten voileivät ja salaatit. Myös raa’at äyriäiset, erityisesti osterit, ovat usein tartuntalähde, koska saastuneesta vedestä peräisin oleva virus keskittyy näiden suodatinsyöjien suolistoon. Myös saastunut jää on ollut osallisena taudinpurkauksissa.

Viruskontaminaatio elottomissa esineissä tai ympäristön pinnoilla (fomites) voi säilyä taudinpurkausten aikana ja niiden jälkeen ja olla tartunnan lähde. Esimerkiksi risteilyaluksilla ympäristön kontaminaatio on aiheuttanut toistuvia norovirusepidemioita peräkkäisillä risteilyillä, joilla matkustajat ovat juuri nousseet alukseen. Noroviruksen leviämistä lentokoneissa on raportoitu sekä kotimaan- että ulkomaanlennoilla, ja se johtuu todennäköisesti käymälöiden kontaminaatiosta tai matkustamon oireilevista matkustajista.

KLIININEN ESITYS

Tartunnan saaneilla ihmisillä on tavallisesti akuutisti alkanut oksentelu, johon liittyy veretön ripuli. Itämisaika on 12-48 tuntia. Muita oireita ovat vatsakrampit, pahoinvointi ja joskus matala kuume. Sairaus on yleensä itsestään rajoittuva, ja useimpien potilaiden voidaan odottaa toipuvan täysin 1-3 päivässä. Joissakin tapauksissa nestehukka, erityisesti hyvin nuorilla tai iäkkäillä potilailla, saattaa vaatia lääkärinhoitoa.

DIAGNOSI

Norovirusinfektio diagnosoidaan yleensä oireiden perusteella. Noroviruksen diagnostisia testejä ei suoriteta laajalti yksittäisten potilaiden kliinisen hoidon ohjaamiseksi, mutta kansanterveyslaitokset käyttävät laboratoriotestejä taudinpurkausten tutkimuksissa.

PCR-pohjaisia monipatogeenisia diagnostisia paneeleja on yhä useammin saatavilla kliinisiin ja tutkimustarkoituksiin; näillä paneeleilla on hyvä herkkyys ja spesifisyys noroviruksen havaitsemiseksi. Osavaltioiden kansanterveyslaboratorioissa ja CDC:ssä käytetyin diagnostinen testi on RT-PCR, joka havaitsee viruksen nopeasti ja luotettavasti ulostenäytteistä. Saatavilla on myös useita kaupallisia entsyymi-immunomäärityksiä (EIA) viruksen osoittamiseksi ulostenäytteistä. EIA:iden spesifisyys ja herkkyys ovat suhteellisen heikot verrattuna RT-PCR:ään. Lisätietoja laboratoriodiagnostisista testeistä ja näytteiden keräämisestä on osoitteessa www.cdc.gov/norovirus/lab-testing/index.html.

HOITO

Tukihoito on norovirustautien hoidon peruspilari, erityisesti oraalinen tai suonensisäinen rehydraatio. Lasten akuutin gastroenteriitin rutiinihoitoon ei suositella ripulilääkkeitä ja antiemeettisiä lääkkeitä, koska niiden tehosta ja mahdollisesta toksisuudesta ei ole laadukasta näyttöä. Aikuisilla nesteenpoistolääkkeet, antimotiliteettilääkkeet ja antiemeettiset aineet voivat olla hyödyllisiä rehydraation lisäaineita. Antibiootit eivät ole hyödyllisiä norovirustautia sairastavien potilaiden hoidossa.

VAROITUS

Rokotetta ei ole tällä hetkellä saatavilla, vaikka rokotteen kehitystyö etenee. Norovirukset ovat yleisiä ja erittäin tarttuvia, mutta tartuntariski voidaan minimoida tiheällä ja asianmukaisella käsienpesulla sekä välttämällä mahdollisesti saastunutta ruokaa ja vettä. Käsien pesua saippualla ja vedellä vähintään 20 sekunnin ajan pidetään tehokkaimpana tapana vähentää noroviruskontaminaatiota; alkoholipohjaisista käsidesinfiointiaineista voi olla hyötyä käsienpesujen välillä, mutta niitä ei pidä pitää saippuan ja veden korvikkeena.

Käsienpesun lisäksi norovirusten tarttumisen estämiseen yhdessä matkustavien ihmisten välillä kuuluvat ulosteen tai oksennuksen huolellinen siivoaminen ja saastuneiden pintojen ja wc-tilojen desinfiointi. Tuotteiden tulisi olla ympäristönsuojeluviraston norovirusten desinfiointiin hyväksymiä; vaihtoehtoisesti voidaan käyttää laimeaa valkaisuaineliuosta (5-25 ruokalusikallista valkaisuainetta gallonaa vettä kohti). Likaantuneet vaatekappaleet on pestävä suurimmalla mahdollisella pesuohjelmalla ja kuivattava koneessa korkeassa lämmössä.

Norovirusten leviämisen estämiseksi voidaan harkita sairastuneiden eristämistä risteilyaluksilla ja laitoksissa, kuten sairaaloissa, pitkäaikaishoitolaitoksissa ja kouluissa.

CDC:n verkkosivut: www.cdc.gov/norovirus

BIBLIOGRAFIA

1. Ahmed SM, Hall AJ, Robinson AE ym. Global prevalence of norovirus in cases of gastroenteritis: a systematic review and meta-analysis. Lancet Infect Dis. 2014;14(8):725-30.
2. Ajami NJ, Kavanagh OV, Ramani S, Crawford SE, Atmar RL, Jiang ZD, et al. Seroepidemiology of norovirus-associated travelers’ diarrhea. J Travel Med. 2014 Jan-Feb;21(1):6-11.
3. Aliabadi N, Lopman BA, Parashar UD, Hall AJ. Edistyminen kohti norovirusrokotteita: huomioita jatkokehityksestä ja käyttöönotosta mahdollisissa kohderyhmissä. Expert Rev Vaccines. 2015;14(9):1241-53.
4. Cardemil CV, Parashar UD, Hall AJ. Norovirusinfektio iäkkäillä aikuisilla: epidemiologia, riskitekijät sekä mahdollisuudet ennaltaehkäisyyn ja torjuntaan. Infect Dis Clin North Am. 2017 Dec;31(4):839-70.
5. Hall AJ, Lopman BA, Payne DC, Patel MM, Gastañaduy PA, Vinje J, et al. Norovirustauti Yhdysvalloissa. Emerg Infect Dis. 2013 Aug;19(8):1198-205.
6. Hall AJ, Wikswo ME, Pringle K, Gould LH, Parashar UD. Vital signs: foodborne norovirus outbreaks-United States, 2009-2012. MMWR Morb Mortal Wkly Rep. 2014 Jun 6;63(22):491-5.
7. Kirk MD, Pires SM, Black RE et al. World Health Organization estimates of the global and regional disease burden of 22 foodborne bacterial, protozoal, and viral diseases, 2010: a data synthesis. PLoS Med. 2015;12(12):e1001921.
8. Simons MP, Pike BL, Hulseberg CE, Prouty MG, Swierczewski BE. Norovirus: uusi kehitys ja vaikutukset matkaripuliin. Trop Dis Travel Med Vaccines. 2016 Jan 12;2:1.