Onko juomaveden fluoridi turvallista? A New Study Reignites a Long-Standing Debate

– Getty Images

Getty Images

By Jamie Ducharme

Updated: Jatkaja: Jatkaja: August 21, 2019 8:25 AM ET | Julkaistu alun perin: August 21, 2019 8:25 AM ET: August 20, 2019 2:56 PM EDT

JAMA Pediatrics -lehdessä julkaistu tutkimus on antanut uutta elämää pitkään jatkuneelle keskustelulle: onko fluorin lisääminen juomaveteen järkevä tapa ehkäistä hampaiden reikiintymistä vai mahdollisesti myrkyllinen virhe.

Tutkimuksessa, joka keskittyi kuuden kanadalaisen kaupungin äiti-lapsi -pareihin, havaittiin, että korkea fluoridialtistus raskauden aikana korreloi pienten lasten, erityisesti poikien, alhaisempiin älykkyysosamääräpistemääriin.

”Tämänhetkisen todistusaineiston perusteella on järkevä suositus kehottaa naisia vähentämään fluorin saantia raskausaikana”, sanoo tutkimuksen toinen laatija, Yorkin yliopistossa Torontossa työskentelevä Yorkin yliopistossa työskentelevä psykologian apulaisprofessori Christine Till. ”Se on sikiön turvallisuuteen liittyvä matalan kynnyksen suositus. Se ei ole epäselvää.”

Jopa JAMA Pediatrics -lehden päätoimittaja, tohtori Dimitri Christakis varoittaa, että fluorauskeskustelu ei ole vielä läheskään ratkaistu, kuten hän kirjoitti oheisessa toimituksellisessa huomautuksessa.

”Olimme hyvin tietoisia siitä, että tätä asiaa luultavasti ylikorostettaisiin ja että sitä käsiteltäisiin julkisuudessa väärin. Mutta sen on oltava esillä”, sanoo Christakis, joka on myös lastenlääketieteen professori Washingtonin yliopistossa. ”Se on tärkeä tutkimus. Se ei ole lopullinen tutkimus. Tiede on asteittainen prosessi.”

Yhdysvallat alkoi lisätä fluoria joihinkin julkisiin vesijohtoverkkoihin 1940-luvulla pyrkiessään vahvistamaan hampaita ja ehkäisemään reikiintymistä, ja sitä koskevia tutkimuksia on kertynyt seuraavina vuosikymmeninä. Suurina annoksina fluori voi Maailman terveysjärjestön mukaan itse asiassa vahingoittaa ihmisten hampaita – ja jotkut tutkimukset, joista suuri osa on tehty eläimillä, viittaavat siihen, että fluorilla on myös vakavampia sivuvaikutuksia, kuten luusyöpä ja kognitiiviset häiriöt. Osittain tämän kiistan vuoksi yli 300 pohjoisamerikkalaista yhteisöä on äänestänyt fluorausohjelmien lopettamisesta viimeisten 20 vuoden aikana, kertoo fluorin vastainen aktivistiryhmä Fluoride Action Network. Nykyään noin 66 prosentilla amerikkalaisista ja 39 prosentilla kanadalaisista oli mahdollisuus käyttää fluorattua vettä.

Yhdysvallat alensi vuonna 2015 juomaveden suositeltua fluoridimäärää jopa 1,2 milligrammasta litrassa 0,7 milligrammaan litrassa, lähinnä hampaiden mahdollisten vaurioiden vähentämiseksi. (Myös Kanada määrittelee 0,7 milligrammaa litrassa optimaaliseksi fluoripitoisuudeksi). Yhdysvaltain tautienvalvonta- ja ehkäisykeskukset (Centers for Disease Control and Prevention) pitävät yhdyskuntien veden fluorausta turvallisena, ja vuonna 1999 ne jopa kruunasivat sen yhdeksi 1900-luvun kymmenestä suurimmasta kansanterveydellisestä saavutuksesta.

Uusi tutkimus on viimeisin, joka kyseenalaistaa tämän. Vuosina 2008-2011 tutkijat rekrytoivat odottavia äitejä terveiden raskauksien ensimmäisten 14 viikon aikana. Noin 500 naista antoi virtsanäytteitä raskauden jokaisen kolmanneksen aikana, joita tutkijat käyttivät fluoripitoisuuksien mittaamiseen. Neljäsataa naista vastasi myös kysymyksiin siitä, asuivatko he yhteisössä, joka lisäsi fluoria veteen, ja kuinka usein he joivat vesijohtovettä. Kun naiset olivat synnyttäneet, heidän lapsensa tekivät älykkyysosamäärätestit 3 tai 4 vuoden iässä.

Tutkijat havaitsivat, että itse ilmoitettu runsas fluorin saanti oli yhteydessä alhaisempiin älykkyysosamääräpisteisiin sekä pojilla että tytöillä. Mutta kun tarkasteltiin äidin virtsanäytteistä saatuja todellisia fluoridimittauksia ja kun tekijät, kuten äidin koulutus ja kotitalouden tulot, oli korjattu, korkeampi saanti korreloi alhaisempiin älykkyysosamääräpisteisiin pojilla, mutta ei tytöillä. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että itse raportoitu fluorin saanti koski erityisesti juomien kautta nautittua fluoria, mikä tarkoittaa, että lapset olivat todennäköisesti altistuneet samalle vedelle kasvaessaan. Äidin virtsanäytteistä saatiin kuitenkin myös ruokavaliosta ja hammastuotteista peräisin olevaa fluoria, mikä antaa täydellisemmän kuvan raskaudenaikaisista riskitekijöistä, Till sanoo. Laboratorioeläimillä tehdyt aiemmat tutkimukset viittaavat myös siihen, että urokset ovat alttiimpia fluorin aiheuttamille vaurioille, ja muut tutkimukset viittaavat siihen, että heillä on suurempi riski sairastua neurologisiin kehityshäiriöihin, kuten ADHD:hen, joten ei ole täysin yllättävää, että heidän älykkyysosamääräpisteensä olisivat läheisemmässä yhteydessä fluorille altistumiseen, Till lisää.

Ylimääräisen milligramman fluoridin juominen vuorokaudessa – eli noin litran kunnolla fluoridoitua vettä ja lisäksi mukin teetä (joka itsessäänkin on fluorin lähde) – raskausaikana merkitsi raskausaikana noin kolmea milligrammaa fluoridia.66 pisteen älykkyysosamäärän laskuun pojilla, osoittaa tutkimus.

”Väittäisin jopa, että kaksi älykkyysosamääräpistettä olisi väestötasolla jotakin, josta meidän pitäisi olla huolissamme”, Till sanoo.

Christakis korostaa, että kyseessä on vain yksi tutkimus, vieläpä havainnointitutkimus, mikä tarkoittaa, että siinä tarkasteltiin vain fluorin saannin ja älykkyysosamäärän välisiä yhteyksiä sen sijaan, että osa naisista olisi sattumanvaraisesti määrätty nauttimaan fluoridia, minkä jälkeen olisi voitu tarkkailla heidän lastensa kehitystä kontrolliryhmään verrattuna. (Tällaista tutkimusta ei ole eettisesti mahdollista tehdä, Christakis sanoo.) Christakis sanoo kuitenkin, että tämä tutkimus oli vahvempi kuin muut sitä edeltäneet tutkimukset, koska siinä seurattiin äitejä ja lapsia ajan mittaan ja käytettiin objektiivisia fluoridimittauksia virtsasta.

Lisätutkimuksia tarvitaan, mutta todelliset johtopäätökset voivat olla vielä kauan odotettavissa, ja ne jättävät tällä hetkellä raskaana olevat tai pian raskaaksi tulevat naiset umpikujaan. ”Todellinen kysymys, joka on esitettävä, on: ’Mitä neuvoisit raskaana olevaa naista tekemään tänä päivänä sen perusteella, mitä tiedät nyt?’.” Christakis sanoo. ”Se on henkilökohtainen päätös; se on eri asia kuin julkispoliittinen päätös. En kannata tämän tutkimuksen perusteella sitä, että meidän pitäisi välttämättä muuttaa julkista politiikkaa – mutta minä minimoisin fluorille altistumisen” yksittäisen raskauden aikana.

Tätä juttua on päivitetty tutkimusasetelman selventämiseksi.

Kirjoita Jamie Ducharmelle osoitteeseen [email protected].

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.