”Organisaatiot, jotka suunnittelevat järjestelmiä, ovat pakotettuja tuottamaan malleja, jotka ovat kopioita näiden organisaatioiden kommunikaatiorakenteista.”
– Conwayn laki
Muilla sanoilla sanottuna: tapa, jolla yritys on jäsennetty – hierarkia, tiimit, osastot jne. – määrittää sen, miten tuote jaetaan ja miten sitä työstetään myös. Se on organisatorinen, positiivinen vastine vanhalle latinankieliselle sanonnalle ”divide et impera”. Tapa, jolla yrityksesi on organisoitu, on tapa, jolla kaikki, mitä yritys tuottaa, tullaan organisoimaan.
Tämä on luultavasti yksi tärkeimmistä laeista, joka yhdistää liiketoimintaorganisaatiot ja muotoilun, ja sen pitäisi olla minulle asia, josta jokaisen johtajan, jokaisen CxO:n, jokaisen HR-henkilön ja ylipäätään jokaisen, joka organisoi tiimejä ja ihmisiä, pitäisi olla hyvin tietoinen.
Tämä laki on niin tärkeä, koska sillä on monia tärkeitä puolia:
- Se kertoo, että kannattaa aloittaa ensin ihmisistä.
- Se kertoo, että ohjelmiston arkkitehtuuria ei voi muuttaa, jos ei samalla muuteta sitä, miten sen parissa työskentelevät ihmiset on organisoitu.
- Se selittää, miksi tietyt järjestelmät ovat kehittyneet tietyllä tavalla: katsokaa vain ihmisiä.
- Se kertoo, että kannattaa palkata konsulttitoimistoja, jotka työskentelevät tavalla, jolla haluaisit työskennellä, eikä yrityksiä, joita et halua muistuttaa.
- Se neuvoo, miten uudet projektit kannattaa jäsentää, ja aloittaa miettimällä, miten ryhmät on organisoitu.
- Se kertoo, ettet kannata hankkia ohjelmistoa, joka edellyttää erilaista toimintatapaa kuin mitä tiimisi kokee mukavaksi käyttää.
Tämän lain kauneus on siinä, että se voi toimia hyvin niinkin strukturoiduissa asioissa kuin insinöörityössä ja niinkin löysissä kuin juhlien järjestämisessä.
Tärkeä seuraus tämän lain ymmärtämisestä on se, miten ilmeisen tiukat, muodolliset, perinteiset hierarkiat eivät ilmeisestikään pysty toimimaan uusissa tuotteissa, uusissa ratkaisuissa, innovaatiossa ja muuttuvilla markkinoilla. Organisaatiohierarkioiden pitäisi pystyä muuttumaan yhtä nopeasti kuin joko sisäisen innovaation tarve (sisäinen paine) tai markkinoiden muutos (ulkoinen paine).