Se kaikki alkoi eräänä vaatimattomana kesäisenä iltapäivänä.
(Hienoa, aikooko hän tosissaan kertoa meille yhden hänen blaa blaa blaa omg ja sitten tapahtui tämä hullu juttu -tarinansa, jotka saavat minut haluamaan järjestellä teini-ikäisiä kranaatteja tärykalvoihini?)
OIKEASTI CHACHI, NIIN ISTU.
Anteeksi, että huudan sinulle.
Oli sunnuntai-iltapäivä. Kuumaa, kuivaa, maa rakkuloi ja paloi 1950-luvun ranch-kotimme ilmastoidun huminan ja kolinan seinien ulkopuolella. Perheemme oli juuri lähtenyt viikonloppuvierailulta, jättäen jälkeensä väistämättömän hiljaisuuden tyhjiön, kun makasimme sohvalla toipumassa edellisestä illasta ja katselimme lyijyisten silmäluomien läpi olympiakilpailuja. (jotka stressaavat minua totaalisesti, mutta se on toista päivää varten.)
Odota, onko sinulla jo tylsää?
Tunnit kuluivat, ja kun palasimme hitaasti takaisin elämään, huomasimme kiemurtelevamme tontillamme, keräilevämme viikonlopun palasia ja tajuavamme näin sen vastenmielisen valtavuuden, mitä puutarhassamme odotti edessämme – tuon perhanan kirotun kesäkurpitsan.
SINÄ OLET VUOROVAIKUTUKSESSA. Maustan tätä vähän.
SITTEN yhtäkkiä taivas avautui ja tämä outo, vihreä, Hulk Hoganin tyyppinen hahmo laskeutui hidastetusti luoksemme toinen käsi taivasta kohti osoittaen ja toinen nyrkki rinnalla. Ja hänellä oli SUPER HERO ZUCCHINI -vyö. Juuri niin tiesimme, että hän oli tullut luoksemme.
Ja että hän keuli.
Aluksi emme tienneet, mitä tapahtuisi. Pakottaisiko hän meidät paistamaan ne? Höyrytäisi niitä riisin päällä? Syödä raakana salaatissa? Yritin kysyä häneltä, mutta hän puhuu svenskaa, joten olimme ilmeisesti kusessa.
SITTEN, enkä koskaan unohda tätä, hän laittoi oikean kätensä sisään, otti oikean kätensä pois, laittoi oikean kätensä sisään ja ravisteli sitä ympäriinsä. Hän teki hokey pokey:n ja käänsi itsensä ympäri, siitähän siinä on kyse.
Oh, minä vain vitsailin! Kuin supersankari kesäkurpitsamiehet TEKIVÄT HOKEY POKEY:N.
Hän laittoi kätensä meidän molempien otsalle, painoi huulet yhteen, laittoi Top Gunin soundtrackin päälle, ja se tapahtui. Hän telepaattisesti, no a) säikäytti meidät täysin ja b) lähetti meille viestin.
Ja se oli selvää. Tiesimme mitä meidän piti tehdä. Mitään ei voitu muuttaa. Huojentunut. Muuttunut.
Oli aika paistaa perkeleen sipsejä.
Niinpä paistoimme perkeleen sipsejä.
Ja sitten supersankari-kesäkurpitsamies katosi taivaanpyörteen aukkoon, eikä häntä enää koskaan nähty.
Mutta hän jätti minulle kesäkurpitsavyönsä. Eikö ollutkin ihanaa!”
Paistettuja kesäkurpitsasipsejä:
Mitä tarvittiin, voi veljet, kuin ziljoona:
* 2 keskikokoista kesäkurpitsaa, hienonnettu mandoliinilla (käytin #2-asetusta)
* 1 rkl. karkeaa suolaa (plus lisää ripottelua varten lopussa)
* 1/2 kupillista maitoa (tai tarvittaessa enemmän)
* 1 kupillinen yleisjauhoja
* 1 tl sipulijauhetta
* 1 tl valkosipulisuolaa
* 1 hyppysellinen cayennepippuria
* sen verran rypsiöljyä, että se peittää syvän paistinpannun 2 tuumaa
* 1 rkl. hienonnettua tuoretta persiljaa koristeeksi (valinnainen)
Ripottele suola viipaloitujen kesäkurpitsojen päälle ja anna niiden levätä siivilässä tai lautasella noin 15 minuuttia. Tämä poistaa osan kosteudesta kesäkurpitsoista. Asettele sitten yhteen kerrokseen paperipyyhkeiden päälle ja taputtele kuivaksi.
Lämmitä öljy hyvin kuumaksi. En oikeastaan edes tiedä lämpötilaa, mutta kuin saatanan jumppakuumaksi.
Kaada maito matalaan astiaan. Yhdistä jauhot, sipulijauhe, valkosipulisuola ja cayennepippuri toisessa matalassa lautasessa ja sekoita, jotta ne sekoittuvat joukkoon.
Sitten se on pelkkää liukuhihnaa. Kastat kesäkurpitsaa ensin maitoon, sitten jauhoseokseen ja ravistelet ylimääräiset osat pois. Ja sitten ne menevät kuumaan öljyyn. Paista noin 2 minuuttia tai kunnes ovat kullanruskeita. Siirrä paperipyyhkeellä vuoratulle lautaselle. Toista, kunnes kaikki viipaleet on paistettu. (En kuvannut paistamista, koska olen totaalinen nynny.
Tarjoile sipsit vielä reilusti ripotellen karkeaa suolaa ja koristele hienonnetulla tuoreella persiljalla. Et voi syödä vain yhtä. JUST TRAY.
*Nyt, kaikki tekemämme sipsit eivät olleet täysin rapeita. Joistakin tuli hieman notkeampia kuin toisista. Aaron paistoi, joten syytetään häntä. Mutta kaiken kaikkiaan pirun hyviä sipsejä.