Abstract

Vuonna 1897 Henry Havelock Ellis julkaisi Sexual Inversion, ensimmäisen englantilaisen monografian homoseksuaalisuudesta. Häneltä kesti viisi vuotta kerätä kaikki tiedot ja tapaustutkimukset; lisäksi hän teki kaksi vuotta yhteistyötä kirjallisuusmies John Addington Symondsin kanssa ja sai apua useilta amerikkalaisilta ja mannereurooppalaisilta lääketieteellisiltä kirjoittajilta sekä henkilökohtaisilta ystäviltään.1 Ellisin tavoitteena oli julkaista tutkimuksensa samaa sukupuolta olevasta käytöksestä osoittaakseen, että samaa sukupuolta olevat halut olivat vain seksuaalisuuden vaiston ”luonnollista” ilmenemismuotoa: hän esitti, että homoseksuaalisuus oli tavallinen biologinen ilmenemismuoto niin ihmisillä kuin eläimilläkin. Hän käytti myös esimerkkejä sekä antropologisista että historiallisista tutkimuksista osoittaakseen, että homoseksuaalisuutta esiintyi monissa eri kulttuureissa. Sexual Inversionin radikaali ehdotus perustui kirjan laajempiin implikaatioihin: jos seksuaalinen inversio ei ollut synti eikä sairaus, siitä seurasi, että heteroseksuaalisuuden ja homoseksuaalisuuden välinen ero oli yksinkertaisesti halun kohteen valinnassa. Sen väite, jonka mukaan homoseksuaalisuutta olisi kohdeltava luonnollisena ilmiönä, johon ei kohdistu mitään uskonnollisia tai oikeudellisia rajoituksia, merkitsi sitä, että Sexual Inversion joutui vastakkain aikansa moraalin kanssa. Se edisti seksuaalista suvaitsevaisuutta ja esitti, että yksilöillä oli oikeus seurata seksuaalisia taipumuksiaan ja halujaan.