Hadar, paleoantropologisten kaivausten kohde Awash-joen alajuoksulla Afarin alueella Etiopiassa. Se sijaitsee Afrikan itäisen (Suuren) repeämälaakson pohjoisimmassa osassa, noin 300 km Addis Abebasta koilliseen. Awash-joen alajuoksu eli Hadarin alue nimettiin Unescon maailmanperintökohteeksi vuonna 1980.

Hadarin jäänteisiin kuuluu ihmisen evoluution kannalta keskeisen lajin Australopithecus afarensiksen osittaisia luurankoja. Merkittävät paleontologiset työt alkoivat Hadarissa 1970-luvun alussa amerikkalaisen antropologin Donald Johansonin johdolla. Hänen ryhmänsä löysi 40-prosenttisesti täydellisen A. afarensis -naaraan luurangon, joka tuli tunnetuksi nimellä Lucy. Jäänteet ajoitettiin 3,2 miljoonan vuoden taakse, ja ne antoivat lisätodisteita siitä, että ihmisen evoluutiossa kahdella jalalla käveleminen (bipedalismi) edelsi aivojen koon kasvua. Lantion ja jalkojen luut viittaavat pystyasentoon, mutta kallon luut paljastavat rajoitetun kallokapasiteetin, joka on samanlainen kuin nykyisillä simpansseilla. Hadarin A. afarensis -pohjaiset tasot ovat 3,4-2,9 miljoonaa vuotta vanhoja, ja ne sisältävät yli 200 fossiilia yhdestä paikasta (Afar Locality 333), jotka edustavat ainakin yhdeksää aikuista ja neljää nuorta yksilöä, jotka on talletettu samaan aikaan. Jäännösten perusteelliset analyysit paljastavat, että kyseessä on yksi ainoa, hyvin vaihteleva laji, jonka urokset olivat huomattavasti suurempia kuin naaraat, vaikka on mahdollista, että näyte koostuu kahdesta eri hominiinistä (ihmisen sukulinjan jäsenistä). Paikalta on löydetty myös ihmisen suvun Homo varhaisimmat tunnetut jäännökset, jotka ajoittuvat 2,3 miljoonan vuoden taakse, sekä varhaisimpia tunnettuja todisteita työkalujen käytöstä.

Arabian, Somalian ja Afrikan mannerlaattojen yhtymäkohdassa sijaitseva itäinen Rift Valley on kokenut merkittäviä geologisia mullistuksia. Useiden miljoonien vuosien aikana lukuisat tulivuorenpurkaukset kerrostivat Hadariin vulkaanisen tuhkan kerroksia, jotka tehokkaasti peittivät fossiiliset jäännökset peräkkäisillä kerrostumilla, jotka tutkijat ovat järjestelmällisesti tunnistaneet ja ajoittaneet. Seisminen toiminta yhdistettynä voimakkaaseen eroosioon on vähitellen paljastanut alueen fossiililöydöt, mikä on vähentänyt huomattavasti hominiinijäänteiden löytämiseksi tarvittavien kaivausten määrää. Nämä olosuhteet tekevät Hadarista yhden maailman rikkaimmista tietolähteistä hominiinilajien fysiologiasta ja elinympäristöistä.