Huolenpidon ja jakamisen parantava voima

Mitä täällä tapahtuu? Onko tässä kyse antamisen hyödyistä? Vai onko kyse siitä, mitä tapahtuu, kun menemme pidemmälle kuin vain omasta hyvinvoinnistamme huolehtiminen?

On tehty laajoja tutkimuksia siitä, miten antaminen tekee meidät onnellisemmiksi kuin saaminen. Yhteiskuntatieteilijä Liz Dunn kirjoittaa Science-lehdessä, että ihmisten onnellisuuden tunne on suurempi, kun he käyttävät suhteellisesti enemmän rahaa muihin kuin itseensä. Huffington Post uutisoi hyväntekeväisyyslahjoittamista koskevasta tutkimuksesta. He havaitsivat, että kun ihmiset lahjoittivat hyväntekeväisyyteen, mielihyvään liittyvä keskiaivojen alue syttyi.

Dalai Lama korostaa buddhalaista riippuvaisen yhteistulon periaatetta, jonka mukaan oma onnellisuus on riippuvainen muiden onnellisuudesta. Ethics for the New Millennium -teoksessa hän toteaa, että onnellisuus syntyy syvästä ja aidosta huolenpidosta toisista. Dalai-lama kutsuu toisille antamista ”viisaaksi-itsekkyydeksi”, koska loppujen lopuksi mekin hyödymme siitä. Mahatma Gandhi sanoi: ”Paras tapa löytää itsensä on menettää itsensä toisten palvelemisessa”. Joudummeko muuttamaan ajatuksen ”itsensä auttamisesta” ”minä-avusta” ”me-avuksi?”

Jos ymmärrämme, että antaminen, jakaminen ja eteenpäin välittäminen tekee meidät onnellisemmiksi ja avaa sydämemme, niin sen tekeminen alkaa tuntua meistä luonnolliselta. Niin usein meille opetetaan, että ollaksemme onnellisia meidän on asetettava etusijalle itsestämme ja ehkä myös hyvin harvoista läheisistä ja rakkaista huolehtiminen. Jopa jotkin buddhalaisryhmät opettavat, että meidän pitäisi rajoittaa itsemme ”omien kynnysten lakaisemiseen”. Mutta tutkimukset kertovat meille, kuinka tärkeää on jakaa muiden kanssa, jotta tuntisimme itsemme onnellisemmiksi, vähemmän pelokkaiksi, vähemmän yksinäisiksi ja voimaantuneemmiksi.

Arthur Brooks Syracusen yliopistosta huomautti, että ”antajat” ovat onnellisempia ja terveempiä kuin ne, jotka eivät anna. Stephen Post ja Jill Neimark väittivät kirjassaan Why Good Things Happen to Good People (Miksi hyviä asioita tapahtuu hyville ihmisille), että toisille antaminen hyödyttää yhteisöä ja liittyy siksi iloon ja onnellisuuteen. He totesivat myös, että myötätunto ja ystävällisyys jättävät vähemmän tilaa negatiivisille tunteille.

Muille antaminen vapauttaa ”hyvän olon välittäjäaineita” ja johdattaa meidät itseämme vahvistavaan, mutta hyveelliseen kierrokseen, ”auttajan huumaan”. Sander van der Linden London School of Economicsista ehdottaa, että ”antaminen” viittaa vankkaan sisäiseen käyttäytymissäännöstöön, joka puolestaan on vahva psykososiaalinen ennustaja hyväntekeväisyysaikeille. Tämä dynamiikka johtaa luonnollisesti itseluottamukseen, itsetuntoon ja sietokykyyn.

Yhteisriippuvuuden harjoittaminen

Buddhan keskeinen opetus on, että elämän todellinen luonne on keskinäisriippuvuus. Voisiko olla niin, että kun valitsemme toiminnan tarkoituksenamme auttaa toista, kun tarkoituksellisesti ”harjoittelemme keskinäistä riippuvuutta”, että tämä tuo meidät sopusointuun ”sen kanssa, miten asiat ovat”, ja että tämä tuo meille iloa? Syntyykö onnellisuus spontaanisti ja orgaanisesti, kun harjoitamme keskinäistä riippuvuutta?

Bodhicitta-ilmiö viittaa siihen, että onnellisuutemme, itseluottamuksemme ja mielekkyyden tunteemme kietoutuvat yhteen halukkuutemme ja kykymme jakaa tietämystämme, viisauttamme ja ystävällisyyttämme muiden kanssa. Tämä ei päde ainoastaan meditaation opettamiseen muille, vaan jokaisen ystävällisyyden teon anteliaaseen ja myötätuntoiseen laatuun.