Kukin karvatuppi tekee elämänsä aikana sarjan uusia hiuksia, jolloin hiustuotanto lakkaa tilapäisesti, ennen kuin se alkaa uudelleen alusta. Tämä on kiinnittänyt huomion epiteelin kantasoluihin, jotka uudistavat ajoittain follikkelia ja uudistavat hiusakselin muodostavia progenitorisoluja. Kantasolujen arvostuksen ja sen tosiasian välissä, että hiukset koostuvat näiden epiteelisolujen jälkeläisistä, unohdetaan toisinaan, että follikkelin tyvessä sijaitsevalla pienellä mesenkymaalisten solujen populaatiolla, dermaalipapillalla, on kriittinen rooli siinä, että ne kertovat näille epiteelin kantasoluille ja sukusoluille, mitä ne tekevät. DP toimii fyysisenä kapeikkona progenitorisoluille ja tarjoaa myös erittyviä signaaleja, jotka vaikuttavat niiden ja niiden jälkeläisten käyttäytymiseen. Development-lehden hiljattain ilmestyneessä numerossa (140, 1676-83) julkaistussa työssä kysyimme, voisivatko näiden niche-solujen, ei niinkään kantasolujen, vauriot olla syynä hiusten ohenemiseen ja hiustenlähtöön.

Useimmilla meistä on ikääntyessään jonkinasteista hiusten ohenemista tai hiustenlähtöä. Useimmissa hiustenlähdön muodoissa karvatuppi ei katoa. Sen sijaan se tuottaa lyhyempiä ja ohuempia hiuksia peräkkäisissä hiustenmuodostussykleissä, kunnes se muuttuu miniatyrisoituneeksi ”vellus”-tupoksi, joka tuottaa pieniä pigmentittömiä hiuksia, jotka jäävät useimpiin ”kaljuihin” päänahkoihin. Miniatyrisoitumisprosessi on asteittainen, ja sekä ihopapilla että epiteliaalinen hiussolmuke pienenevät useiden hiussyklien aikana. Ihopapillan solujen lukumäärän ja hiuksen koon välillä on havaittu korrelaatio hiusten harvennuksen aikana, mutta kysymys syystä ja seurauksesta on edelleen olemassa. Aiheuttaako pienenevä epiteelipopulaatio pienemmän ihopapillan, vai aiheuttaako pienempi ihopapilla epiteelifollikkelin ja hiuspohjan pienenemisen? Kehitimme geneettisesti muunneltuja hiiriä, joiden avulla pystyimme vähentämään ihopapillin solujen määrää aikuisissa karvatupissa, ja osoitimme, että tämä aiheuttaa kaksi ihmisen hiustenlähdön tunnusmerkkiä. Saman follikkelin tuottamat peräkkäiset hiusakselit ovat lyhyempiä ja ohuempia, ja karvatuppi viettää pidempiä aikoja lepotilassa, ennen kuin se alkaa tuottaa uutta hiusta.

Jos annoimme pienen stokastisen DP-solujen vähennyksen jatkua, hiiret eivät onnistuneet uusiutumaan karvapeitteeseensä, mikä vastaa kaljuuntumista. DP-kadon patologinen syy, solun autonomisen toksiinin indusoituva ilmentyminen nimenomaan DP-soluissa, oli kuitenkin tässä työssä hallinnassamme. Näin pystyimme pysäyttämään käynnissä olevan hiustenlähdön syyn ja kysymään, olivatko vähentyneet follikkelit vahingoittuneet peruuttamattomasti. Havaitsimme, että jotkin follikkelit pysyivät rauhallisessa vaiheessa eivätkä synnyttäneet uutta hiusta. Toiset kuitenkin jatkoivat uusien hiusten muodostamista ja itse asiassa palautuivat, lisäsivät DP-solujen määrää ja tuottivat suurempia hiuksia seuraavissa sykleissä. Näiden kahden kohtalon välinen ero määräytyi sen mukaan, kuinka monta DP-solua oli jäljellä, kun toksiini kytkettiin pois päältä. Follikkeli, jossa oli muutama solu enemmän, synnytti uusia hiuksia ja palautti itsensä, kun taas follikkeli, jossa oli muutama DP-solu vähemmän, ei enää tuottanut uusia hiuksia pelagiin.

Tämä viittaa hyviin uutisiin hiustenlähdöstä kärsiville. DP-solujen määrän kynnysvaikutus viittaa siihen, että kun DP-solujen menetyksen syy on saatu hallintaan, terapeuttisten lähestymistapojen on saavutettava vain vaatimaton menestys DP-solujen määrän palauttamisessa, jotta hiusten kierto palautuisi. Sen jälkeen karvatupen luontainen kyky palauttaa itsensä pitäisi hoitaa loput työstä. Jotta teillä ei olisi houkutusta soittaa, haluan todeta selvästi, että emme ole löytäneet parannuskeinoa kaljuuntumiseen. Tämä työ viittaa kuitenkin siihen, että niiden mekanismien ymmärtäminen, joiden avulla follikkelin epiteeli- ja mesenkymaalisten osastojen välinen kommunikaatio säätelee DP-solujen lukumäärää, voi olla yksi tie tähän tavoitteeseen.

Laaja-alaisemmassa yhteydessä tämä työ paljastaa, että muuttamalla epiteelin esiasteen populaation kapeikon kokoa samat solupopulaatiot toteuttavat erilaisia geeniekspressio- ja morfogeneettisiä ohjelmia muuttaakseen dramaattisesti lopputulosta tai organogeneesiä. Analysoimalla geneettisten reittien muutoksia, jotka liittyvät tähän vaihtoon, toivomme saavamme yleisemmän käsityksen mekanismeista, jotka säätelevät morfogeneesiä.

Karvatupen sipuli: Ihopapilla (vihreät solut hiussolmukkeen keskellä) toimii sekä fyysisenä että kemiallisena kapeikkona, joka säätelee viereisten epiteelin esiasteen solujen (merkitsemättömät lukuun ottamatta punaista ydinvärjäystä) toimintaa, jotka tuottavat hiusvarren ja sitä ympäröivän sisäisen juuritupen.

(5 votes)

Kategoriat: Tutkimus