Aiemmissa tutkimuksissa on osoitettu, että fibrinoidista nekroosia ei esiinny ainoastaan sidekudoksessa ja verisuonten seinämissä, vaan sitä voidaan havaita myös maksasoluissa erityisissä olosuhteissa, ja sitä voidaan myös provosoida kokeellisesti. Tässä tutkimuksessa havaittiin, että tiettyihin ihotauteihin (herpesryhmään kuuluvat tapaukset, erythema multiforme, lääkeainepurkaukset, Lyellin toksinen epidermaalinen nekrolyysi, pityriasis lichenoides acuta ja UV-säteilyn vaurioittama iho) liittyi epiteelisoluissa esiintyvää ”eosinofiilistä nekroosia”, joka vastasi morfologisesti aiemmin kuvattua sidekudoksen ja maksasolujen fibrinoidista nekroosia. Toksisten, tarttuvien ja septisten tilojen lisäksi verenkiertohäiriöillä (hypoksia, anoksia) näyttää olevan erityinen merkitys. Valo- ja fluoresenssimikroskoopilla tehdyt havainnot paljastivat joidenkin nekrobioottisten solujen keratiinivarianttien ja esiasteiden ominaispiirteet, jotka vaikuttavat ihoepiteelien fibrinoidisen nekroosin erityispiirteisiin. Sekamuotoisten paraproteiinien merkitystä korostetaan ja viitataan sekamuotoisen paraproteiinin (”keratofibrinoidi”) rooliin, joka muodostuu regressiivisen prosessin aikana ja johon morfologiset muutokset voivat liittyä.