Fokaalipiste määritellään kuvataiteessa kiinnostavaksi pisteeksi, joka tekee taideteoksesta ainutlaatuisen, mutta optiikan alalla termi ”polttopiste” viittaa myös paikkaan, jossa samansuuntaiset valonsäteet kohtaavat kuljettuaan kuperan linssin läpi tai poikettuaan koverasta peilistä. Laajimmillaan valokuvan polttopiste on valokuvaajan näkökulman synonyymi. Loppujen lopuksi, mitä kiinnostavaa kuvassa on ilman sen takana seisovaa tekijää?
Fokuspisteillä on valtava vaikutus minkä tahansa kuvan lukemiseen ja arvostamiseen, joten sukelletaanpa syvemmälle ja tutkitaan, miten ne toimivat.
Sijoittelu kehyksessä
Valokuvaajana hallitset polttopisteen (polttopisteiden) sijoittelua kuvassasi, ja sinulla on myös valta järjestää ne kehyksessä niin, että ne edistävät tai estävät helpon katsomisen ja tulkinnan. Sanotaan, että pyrit luomaan helppolukuisen kuvan sen sijaan, että kehystät otoksesi pirunpeliksi.
Hauskaa ja leikkiä polttopisteiden ja altaan äärellä olevien heijastusten kanssa Tutustutaan erilaisiin mahdollisuuksiin elementtien sijoittelussa kehyksessä sekä polttopisteen rajoihin kiinteänä esineenä.
Perusratkaisu, joka on helpoimmin ennakoitavissa, on sijoittaa polttopiste keskelle kehystä. Vaikka tämä voi olla tehokasta, kun halutaan viedä viesti perille tai vangita vaikeasti tavoitettava kohde, kuvia tehtäessä on paljon muutakin tutkittavaa kuin pelkkä kohteen kehystäminen kohteen tavoin. Suurimman mahdollisen vaikutuksen aikaansaamiseksi eräässä pitkään käytössä olleessa sommitteluohjeessa suositellaan, että kiinnostuksen keskipiste sijoitetaan kolmiosääntöön liittyvien ruudukkolinjojen ja leikkauspisteiden suuntaisesti. Tämä on oma sommitteluohjeensa, josta voit lukea lisää Explora-artikkelista Kehystäminen kolmanneksen säännön mukaan.
Tarkkuus, tarkennus ja syväterävyys
Koska valokuvan polttopiste (tai polttopisteet) on yksi tärkeimmistä elementeistä, jotka herättävät katsojan mielenkiinnon, paljon riippuu siitä, miten polttopiste näyttäytyy suhteessa muihin kuvassa oleviin elementteihin. Teknisesti ottaen polttopisteen käsittely – samoin kuin kuvan käsittely kokonaisuudessaan – riippuu suuresti siitä käsitteestä, jonka haluat välittää.
Kumpi kuva on viehättävämpi, ruusunnuppu pehmeässä valossa vai kuollutta oksaa ja lehtiä sisältävä kivikkoinen maa? Vastauksesi todennäköisesti vahvistaa valokuvan polttopisteen merkitystä.
Kuten edellä todettiin, ellei katsojaa pyritä häiritsemään tai hämmentämään, terveen järjen mukaan kuvan polttopiste on tehtävä terävästi. Valitettava esimerkki valokuvasta, jossa maksimaalinen terävyys jää epätarkennetun polttopisteen taakse tai eteen, valaisee uudella tavalla Ansel Adamsin klassista sanontaa: ”Mikään ei ole pahempaa kuin terävä kuva epäselvästä käsitteestä”. Tämän kirjoittajan mielestä hyvin valotettu kuva, jossa on tahattomasti epätarkka polttopiste, on näistä kahdesta suurempi rikollinen.
Sen jälkeen, kun olemme määritelleet terävän polttopisteen, konkretisoidaan asiaa tutkimalla syväterävyyttä. Kun valoa on riittävästi, objektiivin aukon joustava asteikko voi vaikuttaa suuresti siihen, miten polttopiste havaitaan kohtauksessa. Rajoitetun syväterävyyden soveltaminen kuvan terävään polttopisteeseen korostaa tai korostaa kiinnostuksen kohdetta. Toisessa ääripäässä, jos polttopisteen terävyys pysyy tasaisena etualalta kaukaiseen horisonttiin, tämä tekee polttopisteestä yleensä vähemmän havaittavan.
Vasemmanpuoleisessa kuvassa terävästi tarkennetut paanut vetävät katsojaa rajalliseen syväterävyyteen, kun taas etualalla oleva epätarkka paanu kilpailee oikealla olevan terävästi määritellyn paanun polttopisteen kanssa, mikä lisää visuaalista jännitettä.
Tämä on vain esimakua siitä, kuinka terävyydellä, tarkennetulla kohdentamisella ja syväterävyydellä voi olla vaikutusta valokuvauksen sommitteluun. Lue lisää tästä aiheesta Explora-artikkelista How Focus Works.
Väri, valaistus ja kontrasti
Värin, valaistuksen ja kontrastin vaihtelu voi vaikuttaa siihen, miten terävyys, tarkennus ja syväterävyys toimivat kuvassa, samoin kuin värin, valaistuksen ja kontrastin vaihtelu voi vaikuttaa siihen, miten polttopiste hahmottuu ja tulkitaan.
Kirkas neonvärinen jalankulkijoiden risteyskyltti toimii selkeänä polttopisteenä keskellä aavikkomaisemaa vasemmalla, kun taas oikealla olevan kohtauksen maanväriset tiilet ja muut kohteet erottuvat polttopisteinä huonommin, johtuen rajallisesta väripaletista, kokonaisuudessaan.
Kirkkaan värinen (tai yksivärisessä tapauksessa syvästi sävytetty) polttopiste näkyy hyvin selvästi kuvassa, jonka värimaailma tai sävymaailma on muuten vaimea. Jos se kuitenkin jakaa samat suhteelliset arvot kuin muu kuva, tätä kiinnostavaa pistettä voi olla vaikea havaita, mikä tuo mieleen ”Missä on Waldo?” -arvoituksen haasteet.
Vaikka kameran asetukset ovat ensisijainen keino muuttaa kuvan terävyyttä, tarkennusta ja syväterävyyttä, valaistuksen ja kontrastin muutokset on usein helpompi saada aikaan liikuttamalla kameraa fyysisesti kuvakulmaan, jossa nämä muuttuvat olosuhteet ovat parhaimmillaan. Toisin sanoen, ellet todella halua, että kontrasti ja häikäisy hukuttavat tarkennuspisteen, etsi kuvakulmia, joissa vältetään kuvaamista suoraan aurinkoon.
Kameran suuntaaminen kohti aurinkoa lisää vasemmalla olevan huiman polun dissonoivaa tunnelmaa. Oikealla olevassa maisemassa, joka on kuvattu lähellä polun yläosaa, kamera on suunnattu poispäin auringosta, mikä tuottaa enemmän yksityiskohtia ja miellyttävämpiä kontrastitasoja.
Eikä missään nimessä kannata rajoittaa sommitteluvaihtoehtoja pelkkään objektiivin zoomaamiseen – vaihda kuvakulmaa liikkumalla. Sen lisäksi, että liikutat kameraa vaaka-akselia pitkin, kokeile mennä alaspäin tai kuvata kohtausta ylhäältä päin. Kun liikut, tarkkaile rauhassa, miten valaistus- ja kontrastitasot muuttuvat, kunnes päädyt näköalapaikkaan, jossa polttopiste(t) korostuu (korostuvat) näkemyksesi kannalta parhaiten.
Monien polttopisteiden tasapaino ja vastakkainasettelu
Kuvan rajoittaminen yhteen polttopisteeseen ei ole mikään sääntö, ja sen todistaa lukemattomat valokuvat, joissa on kaksi tai useampi merkittävä polttopiste. Kun sommittelet useita polttopisteitä kohtaukseen, yksi tehokas strategia on järjestää elementit siten, että perustat ensisijaisen polttopisteen ja asetat sen vastakkain toissijaisen tai jopa kolmanneksi tärkeimmän elementin kanssa ja niin edelleen. Ajattele sitä tapana houkutella katsojan katse ja sitten ohjata katse kohtauksen läpi.
Jos et yritä antaa vahvaa lausuntoa tasapainosta tai symmetriasta, kahden (tai useamman) yhtä tärkeän polttopisteen esittäminen kuvassa saa katsojan huomion todennäköisesti vaihtamaan toistuvasti kilpailevien elementtien välillä. Pieni säätö ensisijaisen polttopisteen koon tai visuaalisen painon korostamiseksi (joka voidaan saavuttaa värien tai sävyjen avulla) auttaa ohjaamaan katsojan huomion ensin eniten korostettuun polttopisteeseen, ennen kuin hänen huomionsa siirtyy muihin elementteihin. Jos haluat oppia lisää siitä, miten tasapaino ja symmetria vaikuttavat valokuvan sommitteluun, tutustu explora-artikkeliin Understanding Balance and Symmetry in Photographic Composition.
The Punctum as a Subjective Focal Point
Tämän kohtauksen rikkaat värit ja yksityiskohdat kiinnittivät silmäni välittömästi, ja se uppoutui tutkimaan useita näköalapaikkoja. Oikeanpuoleisessa detaljikuvassa polttopiste saattaa olla paksussa puutolpassa, mutta toisen tolpan takaa esiin nouseva valkoinen valo on se, joka pistää tajuntaani punctumina.
Fokuspisteiden valinta ja rajaaminen on hyvin subjektiivinen käytäntö, jota ohjaa valokuvaajan näkemys, mutta johon vaikuttaa myös katsojan reaktio.
Katsojan näkökulma tuo tähän keskusteluun omituisen lisän. Tämä aihe on mestarillisesti ilmaistu ranskalaisen filosofin Roland Barthesin kirjassa Camera Lucida. Käyttäen esimerkkeinä monenlaisia valokuvia Barthes yksilöi tiettyjä kiinnostuksen kohteita, jotka herättivät hänessä hyvin henkilökohtaisen reaktion. Hän käytti nimeä Punctum (johdettu latinasta, joka tarkoittaa pistämistä) kuvaamaan tätä yksityiskohtaa (jonka valokuvaaja usein jättää huomiotta) ja sen vaikutusta (joka voi vaihdella suuresti katsojasta toiseen).
Vaikka Barthes ei koskaan erityisesti liittänyt punctumia polttopisteeseen, se on syytä huomioida tässä yhteydessä keinona kannustaa kuvantekijöitä ottamaan huomioon katsojan tulkinta kuvaa sommitellessaan ja tehdessään teknisiä ja taiteellisia päätöksiä, joiden avulla voi tehokkaasti välittää näkemyksensä maailmasta muille.
Kuka tahansa, joka haluaa oppia lisää punctumista ja Barthesin kirjasta Camera Lucida, voi lukea mielellään Cory Ricen Explora-artikkelin 4 Ideas from the Photographic Writings of Roland Barthes.
An Oasis for the Eye
Mihin tämä johtaa painopisteen merkityksestä valokuvan sommittelussa?
Vaikka painopisteen valinta käynnistyy valokuvaajan mielessä ja kiinnittyy kuvan sommitteluun, sen merkitys on poikkeuksetta sidoksissa katsojan reaktioon. Kuten Barthesin esimerkki punctumista tekee selväksi, onnistuessaan tällaiset kiinnostuksen kohteet luovat suuremman kyvyn houkutella katsojan huomio ja pitää hänen mielenkiintonsa yllä. Vaikutus on sama riippumatta siitä, ovatko aihe ja muut kehyksen elementit harmonisia vai dissonantteja. Kuvaannollisesti sanottuna, jos haluat – pidä kuviesi polttopisteitä silmän keidas ja näkökulmasi siemeniä.