Elizabeth L. Van Lew, (s. 17.10.1818, Richmond, Va., U.S.- kuollut 25.9.1900, Richmond), amerikkalainen sisällissodan agentti, joka onnistui nokkelalla suunnittelulla ja teeskentelemällä, että hänellä oli mielenterveysongelmia, keräämään tärkeitä tiedustelutietoja unionille.
Van Lew oli pohjoisen vauraasta suvusta lähtöisin oleva tytär. Hän sai koulutuksensa Philadelphiassa, ja hänestä kasvoi vahva orjuuden vastustaja. Hänen vaikutuksestaan perheen kotipalvelijat vapautettiin 1850-luvulla. Sisällissodan syttyessä hän pysyi lujasti ja julkisesti uskollisena Yhdysvalloille. Hän vieraili usein Richmondissa, Virginiassa sijaitsevan Libbyn vankilan unionivankien luona, toi sinne ruokaa, vaatteita ja muita tavaroita ja vei usein mukanaan sotilaallisia tietoja, jotka hän saattoi välittää liittovaltion viranomaisille. Toisinaan hän piilotti taloonsa karanneita vankeja.
Maaliskuussa 1864, sen jälkeen kun kenraali Hugh J. Kilpatrick oli epäonnistuneesti yrittänyt avata Libbyn vankilan ratsuväen Richmondiin tekemän hyökkäyksen aikana (hyökkäys suunniteltiin ilmeisesti vastauksena Van Lew’n keräämiin tietoihin, joiden mukaan vankeja oltiin pian siirtämässä etelämpänä), hän ja hänen agenttinsa kuljettivat rohkeasti pois kaupungista eversti Ulric Dahlgrenin ruumiin. Dahlgren, Kilpatrickin kakkosmies ja amiraali John A.B. Dahlgrenin poika, oli saanut surmansa hyökkäyksessä, ja hänen jäännöksensä oli joutunut kärsimään nöyryytyksiä Richmondin raivostuneiden kansalaisten käsissä.
Richmondin ja Petersburgin vuoden kestäneen piirityksen aikana vuosina 1864-65 Van Lew suoritti mittaamattoman arvokkaita tiedustelupalveluja. Hänen oletettu mielenhäiriötapansa, joka toi hänelle Richmondin seudulla hemmottelevan lempinimen ”Crazy Bet”, mahdollisti sen, että hän pystyi jatkamaan toimintaansa huomaamatta. Hänen yhteytensä ulottuivat jopa Jefferson Davisin kotiin, jonne hän oli sijoittanut yhden entisistä palvelijoistaan.
Richmondin kukistuttua huhtikuussa 1865 kenraali Ulysses S. Grant kiitti henkilökohtaisesti Van Lewia ja antoi hänelle suojelua. Presidentti Grantin aikana hän toimi Richmondin postimestarina vuosina 1869-1877. Sen jälkeen hän työskenteli virkailijana Washingtonin postilaitoksessa 1880-luvun lopulle asti. Sen jälkeen Van Lew palasi köyhänä Richmondiin, jossa hän oli edelleen yhteiskunnallinen hylkiö sota-aikaisen toimintansa vuoksi. Myöhempinä vuosina hän protestoi verojaan vastaan, koska häneltä oli evätty äänioikeus. Hän asui perheensä kartanossa Richmondissa kuolemaansa saakka.