Jopa joka kuudes aikuinen kokee viikoittain mielenterveysongelmia, kuten masennusta tai ahdistusta. Sen lisäksi, että mielenterveysongelmat ovat yksi yleisimmistä sairauksien aiheuttajista maailmanlaajuisesti, ne ovat myös kasvussa. Siksi on tärkeää löytää keinoja mielenterveyden parantamiseksi.

Eräs terapiatyyppi, joka on alkanut yleistyä, on ”ekoterapia”, jonka kannattajat väittävät voivan parantaa henkistä ja fyysistä hyvinvointia. Joskus puhutaan vihreästä liikunnasta tai vihreästä hoidosta, tämäntyyppiseen viralliseen terapiaan kuuluu aktiivinen toiminta luonnollisissa tiloissa. Sen on myös arvioitu olevan yksi vuoden 2020 suurimmista hyvinvointitrendeistä, vaikka käytäntö ei ole läheskään uusi.

Vaikka ekoterapian määritelmät vaihtelevat, useimmat ovat yhtä mieltä siitä, että se on säännöllistä, strukturoitua toimintaa, joka on:

1. terapeutin johtamaa
2. keskittyy pikemminkin johonkin toimintaan (kuten puutarhanhoitoon) kuin terveydelliseen lopputulokseen
3. tapahtuu luonnollisessa ympäristössä
4. on vuorovaikutuksessa luontomaailman kanssa ja sen tutkimisessa ja
5. sosiaaliseen kanssakäymiseen.

Keskeinen ero ekoterapian ja virkistystoiminnan välillä on kuitenkin koulutetun hoitajan tai terapeutin läsnäolo. Terapeutin rooli jätetään usein huomiotta, mutta hän on kuitenkin avainasemassa helpottaessaan asiakkaiden vuorovaikutusta sekä luonnollisen että sosiaalisen ympäristön kanssa ja asettaessaan kliinisiä tavoitteita istunnolle. Esimerkkejä ekoterapiatoiminnoista voivat olla puutarhanhoito, maanviljely, metsäretket sekä luontotaide ja -käsityöt. Kuten asiakas, myös terapeutti osallistuu aktiivisesti ekoterapiaistuntoon; itse asiassa asiakasta ja terapeuttia on usein vaikea erottaa toisistaan.

Mutta miksi ihmiset uskovat ekoterapian olevan niin hyödyllistä mielenterveydelle? Ekoterapian tieteellinen perusta tulee aiemmista tutkimuksista, jotka ovat osoittaneet, että luontoympäristöt ovat hyväksi sekä henkiselle että fyysiselle terveydelle. Eräässä järjestelmällisessä katsauksessa analysoitiin luontoympäristöjen terveyshyötyjä ja todettiin, että vuorovaikutus luontoympäristöjen kanssa – kuten kävely tai juoksu julkisessa puistossa – voi tarjota erilaisia terveyshyötyjä, kuten stressin vähenemisen sekä mielialan, hyvinvoinnin ja itsetunnon paranemisen.

Tutkimukset ovat myös osoittaneet, että luontoympäristöt kannustavat myös liikuntaan. Esimerkiksi ekoterapiapuutarhanhoitojakso sisältää paitsi vuorovaikutusta luonnon kanssa myös puutarhanhoitoon liittyvää kohtuullisen rasittavaa fyysistä aktiivisuutta. Tutkimukset osoittavat, että luonnollisissa ympäristöissä tapahtuvalla fyysisellä aktiivisuudella on suurempia terveyshyötyjä kuin muissa ympäristöissä tapahtuvalla fyysisellä aktiivisuudella. Joitakin näistä hyödyistä ovat muun muassa stressin väheneminen ja mielialan paraneminen.

Ekoterapia saattaa myös tarjota mahdollisuuksia sosiaaliseen kanssakäymiseen, mikä antaa toisen syyn sen käytölle mielenterveyshoitona. Tutkimukset osoittavat, että yksinäisyys ja sosiaalinen eristäytyminen ovat kaksi kertaa niin haitallisia terveydelle kuin liikalihavuus. Ne ovat myös haitallisempia kuin fyysinen passiivisuus ja yhtä haitallisia terveydellemme kuin 15 savukkeen polttaminen päivittäin. Sosiaalinen kanssakäyminen on myös yhteydessä korkeampaan elinajanodotteeseen, sillä tutkimusten mukaan 50 prosenttia suurempi todennäköisyys selviytyä hengissä vanhuksilla, joilla on vahvat sosiaaliset suhteet.

Ekoterapia voi myös antaa ihmisille onnistumisen ja tarkoituksen tunteen. Se voi tarjota rakennetta ja rutiinia ihmisille, joilla ei ehkä ole niitä elämässään, ehkä huonon mielenterveytensä vuoksi. Rakenne ja rutiinit ovat yksi työssäkäynnin osa-alue, joka tutkimusten mukaan vaikuttaa myönteisesti mielenterveyteen.

Terapeutti on avainasemassa paitsi siinä, että hän helpottaa asiakkaiden osallistumista luonnolliseen ja sosiaaliseen ympäristöön, myös sen varmistamisessa, että jokaisella ekoterapiaistunnolla on määritelty tarkoitus. On tavallista, että sekä asiakas että terapeutti työskentelevät tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Esimerkiksi ekoterapiapuutarhahankkeessa tavoitteena voi olla yhteisön puutarhan kehittäminen. Virkistystoiminnassa osallistuja ohjaa ympäristön, sosiaalisen vuorovaikutuksen tyypin ja tiheyden sekä valitun toiminnan tarkoituksen valintaa.

Todisteet ekoterapian puolesta

Nykyisin suuri osa ekoterapian hyötyjä osoittavasta todistusaineistosta on peräisin laadullisesta aineistosta. Esimerkiksi eräässä tutkimuksessa haastateltiin mielenterveyspalveluihin ohjattuja ihmisiä ekoterapian vaikutusten ymmärtämiseksi. Ohjelman kerrottiin parantaneen fyysistä ja psyykkistä terveyttä ja tuoneen päivittäistä rakennetta ja rutiinia. Sen avulla osallistujat pystyivät myös oppimaan uusia taitoja ja sosiaalistumaan. Tilastotietoja näiden havaintojen tueksi ei kuitenkaan ollut. Tämä tarkoittaa, että tutkimuksen havainnot perustuivat pelkästään osallistujien raportoimiin kokemuksiin, mikä ei välttämättä anna tarkkaa kuvaa ekoterapian vaikutuksista laajempaan väestöön.

Tästä huolimatta ekoterapian hyötyjä koskeva tutkimus on lisääntymässä. Eräässä perusteellisessa analyysissä tarkasteltiin yhdeksää erilaista ekoterapiaohjelmaa. Siinä havaittiin, että minkä tahansa ekoterapiaohjelman käyneillä ihmisillä oli hoidon alusta lähtien tapahtunut merkittäviä parannuksia itsetunnossa, hyvinvoinnissa ja sosiaalisessa osallisuudessa, ja he myös tunsivat olevansa enemmän yhteydessä luontoon. Osallistujien mieliala parani myös merkittävästi: vihan, jännityksen, masennuksen ja hämmennyksen tunteet vähenivät jo yhden ekoterapiaistunnon jälkeen.

Muut tutkimukset ovat osoittaneet, että fysiologinen stressi on vähentynyt ja ahdistuneisuus, masennus, mieliala ja itsetunto ovat parantuneet ihmisillä, jotka kärsivät erilaisista psykiatrisista sairauksista, mukaan lukien kaksisuuntainen mielialahäiriö ja vakava masennus, ja että puutarhaviljelyyn osallistuneiden dementiapotilaiden hyvinvointi on parantunut ja heidän sosiaalinen sitoutumisensa on lisääntynyt.

Vaikka ekoterapian terveyshyödyistä kerrotaan yhä useammin, tarvitaan edelleen laadukasta tieteellistä näyttöä sen tehokkuuden tukemiseksi paremmin. Laajamittainen, satunnaistettu ja tiukasti kontrolloitu tutkimus on kuitenkin vaikeaa, koska kaikki ekoterapiahankkeet ovat ainutlaatuisia. Niihin sisältyy erilaisia toimintoja ja ympäristöjä, harjoituksen intensiteetti vaihtelee ja osallistujilla voi olla erilaisia terveydellisiä tarpeita. Näiden ohjelmien monipuolisuus ja ainutlaatuisuus saattaa kuitenkin olla juuri se, mikä edistää myönteisiä terveysvaikutuksia.