Urolithiasis

Urolithiasis on yleinen ja turhauttava ongelma urospuolisten lampaiden ja vuohien, erityisesti lemmikkivuohien, omistajille ja niiden hoitoon osallistuville kliinikoille. Luvussa 12 käsitellään virtsakivitautien patofysiologiaa ja kliinisiä oireita sekä asiaankuuluvia hoitomenetelmiä tässä esitettyä yksityiskohtaisemmin.

Fosfaattisten kivien muodostumista havaitaan hoitokäytännöissä, jotka mahdollistavat runsaasti väkirehua sisältävän, vähän karkearehua sisältävän, alhaisen kalsium/fosfori-suhteen omaavan, runsaasti magnesiumia sisältävän ruokavalion ja emäksisen virtsan käytön. Runsaasti viljaa sisältävä ruokavalio johtaa suurten fosforimäärien erittymiseen virtsaan. Oksalaattikiven muodostuminen liittyy oksalaattia sisältävien kasvien syömiseen (taulukko 2-7). Virtsakivet koostuvat suoloista ja mineraaleista, jotka ovat järjestäytyneet orgaanista nidusta ympäröivään kideristikkoon.10 Nidus muodostuu, kun virtsan mukoproteiinit tai mukopolysakkaridit ja tyydyttynyt virtsa saostuvat ja muodostavat kiteitä. Virtsan mukoproteiinien ja mukopolysakkaridien tuotantoa lisäävät estrogeenisten yhdisteiden nauttiminen, riittämätön A-vitamiinin saanti, tiettyjen rehujen (esim. puuvillansiemenjauho, maitohorsma) nauttiminen, pelletöityjen rehujen käyttö ja eläimen nopea kasvu.4,10

Ruokavalion riskitekijöitä virtsakivitaudille ovat muun muassa runsasjyväviljainen-matalarehuinen ruokavalio, vähentynyt syljen muodostuminen, virtsaan erittyvän fosforin määrän lisääntyminen ja ruokavaliosta saatavan magnesiumin määrän lisääntyminen. Kalsiumin ja fosforin suhdetta tulisi pitää välillä 1:1-2:1. Viljanjyvien kalsium/fosfori-suhde on epänormaalisti 1:4-1:6.4,10 Vähän väkirehua sisältävässä, runsaasti väkirehua sisältävässä ruokinnassa on perinteisesti puutetta A-vitamiinista tai sen esiasteista. A-vitamiinin puute voi johtaa virtsarakon limakalvon solujen hilseilyyn, joka voi toimia kivien muodostumisen syynä. Kliinisiä oireita voivat olla dysuria, stranguria, hematuria, virtsan tippuminen, ääntely, pitkittynyt virtsaaminen, hännän heiluminen, koliikki ja bruksismi. On suoritettava täydellinen tutkimus, tehtävä asianmukainen diagnoosi ja aloitettava välitön lääkinnällinen tai kirurginen hoito4,10 (ks. luku 12).

Raikkaan, puhtaan veden saanti on ratkaisevan tärkeää tämän tilan ehkäisemiseksi. Veden tulisi olla runsasta, tuoretta, puhdasta, maistuvaa ja helposti saatavilla. Monilla maantieteellisillä alueilla vesivarastojen ylläpito vaatii enemmän huomiota talvikuukausina. Natriumkloridin lisääminen ruokavalioon (3-5 % ruokavalion kuiva-aineen saannista) lisää vedenkulutusta, ja ylimääräiset kloridi-ionit voivat vähentää hammaskiveä muodostavien suolojen tuotantoa.10 Runsaasti kationeja sisältäviä ruokavalioita ja rehuja (esim. sinimailanen, melassi-makea rehu) olisi vältettävä. Anionipitoinen ruokavalio lisää vetyionien erittymistä virtsaan, laskee virtsan pH:ta, lisää kalsiumin erittymistä virtsaan ja vähentää struviitin saostumista.10 Ruokavalion tulisi olla tasapainoinen makromineraalien (eli kalsiumin, fosforin, magnesiumin ja rikin) suhteen. Kalsiumkarbonaattia tai kalsiumkloridia voidaan joutua lisäämään ruokavalioon kalsiumin ja fosforin välisen suhteen 2:1 saavuttamiseksi siten, että ruokavalion fosforipitoisuus pidetään alle 0,45 prosentissa. Pelletoituja annoksia olisi luultavasti vältettävä tai niitä olisi käytettävä mahdollisimman vähän eläimillä, joilla on aiemmin ollut virtsakivitauti tai jotka ovat alttiita virtsakivitautiin, koska tällaiseen rehuun liittyy sekä limaproteiinimatriisin muodostumisen että fosforin erittymisen lisääntyminen virtsaan. Kaikki viljanjyvät (esim. maissi, kaura, maitohorsma) sisältävät runsaasti fosforia ja suhteellisen vähän kalsiumia, joten niiden kulutus olisi minimoitava. Jos viljanjyviä syötetään, ruokavalioon olisi lisättävä kalsiumia, jotta oikea kalsium/fosfori-suhde (2:1) säilyisi. Klortetetrasykliinin tai tetrasykliinin ja beetakaroteenin tai A-vitamiinin lisääminen täysravintoon, kivennäisseoksiin tai rehun lisäravinteisiin voi myös olla hyödyllistä. Ruokinnoissa, joissa on 30 % vihreää rehua, on todennäköisesti riittävä beetakaroteenipitoisuus.10

Kalsiumoksalaatti- tai kalsiumkarbonaattikalkkitapauksissa palkokasvien (esim. sinimailanen, apila, kudzu) ruokintaa olisi rajoitettava. Kaikkiin taulukossa 2-7 lueteltuihin kasveihin liittyy oksalaattikivien muodostumista, joten niiden nauttimista on vältettävä tai minimoitava. Hoitokäytäntöjä, joita käytetään oksalaattikiven muodostumisen minimoimiseksi, ovat muun muassa uusien laidunten tai laidunten hidas käyttöönotto ja oksalaatteja keräävien kasvien torjunta (esimerkiksi levittämällä laitumille 2,4-D:tä).4

Ruokavaliovalkuaista olisi syötettävä niin, että se täyttää ylläpito- tai kasvutarpeen, mutta ei ylitä sitä huomattavasti, koska liiallinen valkuaisen saanti (esimerkiksi lemmikkivuohet, rehukasvatuslampaat) voi johtaa lisääntyneeseen virtsan ulostuloon limaisen valkuaisaineen osalta. Ravinnon sisältämät estrogeeniset yhdisteet, mukaan lukien fytoestrogeenit, olisi minimoitava tai niitä olisi vältettävä, koska niihin voi liittyä sekundaaristen sukupuolirauhasten koon ja virtsaan erittyvän mukoproteiinin lisääntyminen. Monet palkokasvit (esim. valkoapila) sisältävät estrogeenisiä yhdisteitä tai niillä on sopimaton kalsium/fosfori-suhde ja tarpeetonta suurempi proteiinipitoisuus, mikä edistää joidenkin kivityyppien muodostumista. Vaikka heinä- ja rehupalkokasvit voivat parantaa kasvua ja tuottavuutta, niitä olisi käytettävä ja syötettävä kalkille alttiille uroksille varoen. Ammoniumkloridin lisääminen (200-300 mg/kg/vrk tai 2 % kokonaisruokavaliosta) näyttää olevan tehokasta oikean pH:n ylläpitämiseksi. Ammoniumkloridia voidaan lisätä rehuun tai sekoittaa hunajaan ja ruiskuttaa rehuun riittävän saannin varmistamiseksi. Kun yksittäinen lääkitys ei ole kustannuksiltaan kannattavaa, anionisen suolan sisältävän irtonaisen kivennäisseoksen tarjoaminen voi tarjota jonkin verran suojaa (esimerkki: 2,5 lb ammoniumkloridia hyvin sekoitettuna 50 lb hivenmineraalisuolaa, joka tarjotaan ainoana saatavilla olevan suolan lähteenä). C-vitamiini (3-4 mg/kg/vrk) voi myös auttaa ylläpitämään pH-tasapainoa, mutta vitamiinin antaminen riittävän usein, jotta siitä olisi käytännön hyötyä, voi olla vaikeaa ja altistaa eläimet virtsan oksalaattikiteiden muodostumiselle. Virtsan pH-arvo olisi pidettävä enintään hieman alle 6,8:ssa. Kaikki virtsakivet olisi toimitettava laboratorioanalyysiin, jotta voidaan laatia ennaltaehkäisevää suunnitelmaa muuta karjaa varten.4,10