Syntynyt 15. kesäkuuta 1914, Juri Andropov vietti vain viimeiset 15 kuukautta elämästään neuvostokoneiston johtajana hänen terveytensä heikentyessä nopeasti. Sitä ennen hän kuitenkin johti KGB:tä, vaikutusvaltaista tiedustelupalvelua, noin 15 vuoden ajan. Jotkut pitävät häntä tiukkana byrokraattina, jotkut liberaalina, joka olisi onnistunut välttämään Neuvostoliiton romahduksen, jos hänellä olisi ollut riittävästi aikaa. Kuka hän sitten oli?

Kätketty persoona

Andropov itse oli aina epämääräinen elämänsä kulusta aina sukujuuristaan lähtien. Oli liikkunut huhuja, joiden mukaan hänen isoisänsä olisi ollut rikas juutalaista syntyperää oleva kauppias – mutta Andropov kiisti asian aina. Hän ei myöskään koskaan puhunut omasta perheestään: hän oli viisi vuotta naimisissa ja sai pojan, mutta tuskin kommunikoi tämän tai ex-vaimonsa kanssa avioeron jälkeen.

Professionaalisesti Andropov oli myös salaisuuksien mies – korkea virka, jonka hän otti, vaati sitä. ”Ihmiset tuskin tunsivat häntä KGB:n päällikkönä; kaikissa maissa salaisen palvelun johtajat eivät yleensä tavoittele julkisuutta eivätkä voi odottaa olevansa suosittuja. Varsinkaan sellaisessa maassa kuin Neuvostoliitto”, kirjoitti julkisuudenhoitaja Roy Medvedev kirjassaan Tuntematon Andropov. Ja kun hän yhtäkkiä tuli julkisuuteen periessään vallan Leonid Brežneviltä vuonna 1982, hän hallitsi liian lyhyen aikaa muodostaakseen merkittävää julkisuuskuvaa.

Tukahdutti Unkarin kansannousun

Andropovin ura eteni nopeasti, kun hänet nimitettiin Unkarin suurlähettilääksi ulkoministeriöön vuonna 1954. Kaksi vuotta myöhemmin puhkesi Unkarin kansannousu – osa yhteiskunnasta vaati itsenäisyyttä sosialistisesta valtiosta.

Se muuttui nopeasti aseelliseksi konfliktiksi. Andropov kutsui tapahtumia ”vastavallankumoukselliseksi, yhteiskunnan vastaiseksi mellakaksi” ollessaan yhteydessä neuvostojohtajiin ja kannatti ajatusta auttaa Unkarin sosialistista hallitusta lähettämällä joukkoja. Hän koordinoi neuvostomyönteisten joukkojen toimia Unkarissa, mikä yhdessä neuvostosotilaiden saapumisen kanssa auttoi pitämään Unkarin sosialistisena. Yli 2 500 ihmistä kuoli konfliktin aikana.

Vuonna 1957 Andropov lähti Unkarista Moskovaan – mutta ei koskaan unohtanut kuvaa raivostuneista väkijoukoista, jotka tappoivat poliisiviranomaisia. Neuvostoliiton diplomaatti Oleg Trojanovski muisteli: ”Andropov puhui jatkuvasti vuoden 1956 tapahtumista Unkarissa. Hän sanoi usein: ’Ette voi kuvitella, mitä se on – satojatuhansia ihmisiä tulvii kaduille, täysin hallitsemattomina’.” Trojanovski uskoi, että Andropov pelkäsi nähdä tällaisen kohtauksen Neuvostoliitossa – ja teki kaikkensa estääkseen sen.

Oli varovainen diplomaatti

Samanaikaisesti Andropov osasi olla joustava. Vuosina 1957-1967 hän johti kommunistisen puolueen keskuskomiteassa sosialististen puolueiden suhteista vastaavaa osastoa – ja hänen neuvonantajansa, silloiset nuoret intellektuellit, muistivat hänet usein ”liberaalina” johtajana. ”Tässä huoneessa me kaikki voimme puhua mielipiteemme täysin avoimesti. Mutta heti kun poistutte siitä – pelatkaa sääntöjen mukaan”, muisteli valtiotieteilijä Georgi Arbatov Andropovin sanoneen. Se tarkoitti: voimme kritisoida neuvostojärjestelmää keskenämme, mutta muistakaa pysyä lojaaleina maalle.

Muutamat historioitsijat menevät jopa niin pitkälle, että juuri Andropov kehitti kurssin lähentymisestä länteen. ”Andropovista tuli Brežnevin länsipolitiikan arkkitehti”, sanoo saksalainen historioitsija Susanne Schattenberg. Siitä huolimatta, vaikka Andropov oli ulkopolitiikassa diplomaatti, oli hän kotona aina tiukka.

Hallitsi KGB:tä rautaisella nyrkillä

Leonid Brežnevin pitkän hallituskauden (1964-1982) aikana Andropov oli yksi hallinnon tärkeimmistä henkilöistä ja valvoi KGB:tä vuodesta 1967 lähtien. Hän käsitteli monia asioita, kuten kansainvälisiä kriisejä Lähi-idässä, Afganistanissa ja Tšekkoslovakiassa, alueellisia konflikteja Neuvostoliitossa ja toisinajattelijoiden tukahduttamista maan sisällä. Kymmeniä toisinajattelijoita suljettiin mielisairauksien varjolla mielisairaaloihin. Useita satoja muita pakotettiin lähtemään Neuvostoliitosta.

”Andropov ei koskaan häpeillyt rooliaan toisinajattelijoiden vastaisessa taistelussa”, Medvedev kirjoitti. ”Vaikka hän oli hyvin koulutettu, älyllinen mies, hän ei voinut sietää ajatusta demokraattisesta oppositiosta tai julkisesta kritiikistä neuvostovaltion kommunistista puoluetta kohtaan. Hän piti KGB:tä tarpeellisena, Neuvostoliitolle välttämättömänä organisaationa.” Tällainen lähestymistapa yhdistettynä korkeaan tehokkuuteen ja ammattitaitoon teki Andropovista Brežneville korvaamattoman.

Torjui korruptiota

Se oli yksi syy, miksi Brežnev valitsi Andropovin seuraajakseen ja nimitti hänet maan toiseen virkaan vuonna 1982. Brežnev kuoli samana vuonna; Andropov oli 68-vuotias, mutta ehti elää pitkäaikaisesta pomostaan vain 15 kuukautta pidempään.

Mitä hän saavutti vallassa ollessaan? Andropov tiesi hyvin, että Neuvostoliiton talous oli vaikeuksissa, valtavien sotilasmenojen horjuttama, ja yritti korjata sen. Sitä varten hän alkoi taistella korruptiota ja ”harmaata taloutta” vastaan, joka alkoi kukoistaa Brežnevin loppuaikakaudella.

Samanaikaisesti Andropov yritti parantaa taloustilannetta koventamalla kuria – poliisi alkoi pidättää ihmisiä kaduilla oleskelusta työaikana, humalassa olosta ja niin edelleen. Vaikka se teki varmasti vaikutuksen yleisöön, tällaiset toimenpiteet olivat varsin tehottomia – poliitikko Aleksandr Jakovlev, joka avustaisi Mihail Gorbatshovia perestroikan aikana, sanoi: ”Andropovin uudistukset olivat yhtä tehokkaita kuin se, että yritettäisiin kiillottamalla saada polttoaine loppumassa oleva juna kulkemaan nopeammin.” Ehkä Andropovilla oli jotain suurempia suunnitelmia, mutta kohtalon mukaan hänellä ei kuitenkaan koskaan olisi ollut aikaa toteuttaa niitä.