Kirjailija ja yrittäjä Fawn Weaver tutki kirjaa Nathan ”Nearest” Greenistä, orjuutetusta mustasta miehestä, joka opetti Jack Danielin tislausta, kun hänen elämänsä sai käänteen, ja hän päätyi perustamaan viskibrändin, joka kunnioittaa häntä. Hän kertoo SB:lle, miten hänen uraauurtava merkkinsä sai alkunsa.

Fawn Weaver oli kirjailija, joka etsi rakkaustarinaa, kun hän aloitti Nathan ’Nearest’ Greenin tutkimuksen. Weaverin kiinnostuksen herätti New York Times International Editionin kansiartikkeli, jossa alettiin avata Greenin monimutkaista roolia suuren amerikkalaisen viskimerkin, Jack Daniel’sin, alkutaipaleella.

Nearest Green ja Jack Daniel työskentelivät molemmat Dan Call -nimisen saarnamiehen ja tislaajan mailla. NYT:n artikkelissa sanottiin pohjimmiltaan, että vaikka Callin väitettiin opettaneen Danielille tislausta, oli todennäköisempää, että orjuutettu Nearest Green oli opettaja.

”Olen tutkinut asiaa paljon sittemmin, eikä Dan Callilla ollut tiedoissaan yhtään orjaa”, Weaver kertoo. ”Tiedämme kuitenkin, että hänen tilallaan työskenteli orjia, ja tuohon aikaan oli varsin tavallista, että ihmiset vuokrasivat orjia sen sijaan, että olisivat omistaneet niitä. Minulla ei ole aavistustakaan siitä, vuokrasi Dan Call Nearestin tai mitä se oli, tiedän vain, että Nearest Green oli tislaajamestari hänen tilallaan, ja hän oli orjuutettu mies.”

MINÄISYYDEN TUNTEMATTOMUUS

Callin perheen mukaan Weaver kertoo, että Jack Daniel päätyi Callin maatilalle ollessaan noin seitsenvuotias sen jälkeen, kun hänen äitinsä oli kuollut lavantautikuumeeseen, kun Jack Daniel oli vain neljän kuukauden ikäinen. Hän oli yksi kymmenestä lapsesta, ja hänen isänsä meni uudelleen naimisiin, mutta Jackin äitipuoli ei pitänyt nuoresta pojasta, joten hän joutui työskentelemään Callin tilalla askartelupoikana.

”Hankin hänen elämäkertansa, Jack Daniel’s Legacy, ja heti ensimmäisiltä sivuilta lähtien Nearest mainitaan yhä uudelleen ja uudelleen”, Weaver muistelee. ”Ja sitten hänen poikansa, George Green ja Eli Green, mainitaan kerta toisensa jälkeen koko kirjan ajan.” Viimeisellä sivulla Weaver huomasi, että Nearest ja hänen sukulaisensa mainittiin paljon useammin kuin Jackin oma perhe.

”Tuohon aikaan, kun puhuttiin entisestä orjuutetusta miehestä, häntä ei tarvinnut nimetä, vaan olisi voitu vain sanoa ’orja’ tai jättää hänet kokonaan mainitsematta”, Weaver lisää. ”Jack ja hänen perheensä tekivät paljon työtä varmistaakseen, ettei Nearestin ja hänen lastensa perintöä unohdeta. Näin tämän siis todella tarinan rakkaudesta, kunniasta ja kunnioituksesta.”

Tutkimuksen seuraava vaihe vei Weaverin nelipäiväiselle matkalle Lynchburgin pikkukaupunkiin. Ensimmäisenä päivänä Weaver ja hänen miehensä olivat paikallisessa kirjastossa tekemässä tutkimusta.

”Olimme olleet siellä vain pari tuntia, kun Jack Daniel’sin vanhin elossa oleva jälkeläinen astui ovesta sisään”, Weaver kertoo. Kirjastonhoitaja oli kertonut sukulaiselle Weaverin kiinnostuksesta.

”Oli vuosi 2016, olimme keskellä hurjia Trumpin vaaleja, rotua käytettiin kiilana molemmilla puolilla, republikaanien ja demokraattien, ja kaiken tämän keskellä tämä tarina syttyi palamaan netissä, ja hänen perhettään vain vedettiin täysin lokaan. Kuvitelkaa siis, kun musta New York Timesin bestseller-kirjailija ja musta elokuvantekijä ilmestyvät kaupunkiinne – ette ajattele, että olemme siellä antaaksemme teille reilun mahdollisuuden.”

Mutta juuri sitä Weaver aikoi tehdä. Selitettyään pyrkimyksensä todistaa tarina Nearestin ja Jackin välisestä rakkaudesta, kunniasta ja kunnioituksesta seuraavaa kirjaansa varten Jackin sukulainen suostui auttamaan häntä löytämään etsimänsä tiedot. Se, mitä seuraavaksi tapahtui, tulisi olemaan keskeinen käännekohta tarinan kehityksessä.

”Ennen kuin hän lähti kirjastosta, hän sanoi: ”Tiedätkö, että siinä kirjassa, jonka luit, Jack Daniel’s Legacy, tiedätkö, että se maatila, jossa alkuperäinen tislaamo sijaitsi, jossa Nearest oli tislaaja ja Jack varttui, tajuatko, että se on myynnissä?”.” Sherrie Moore, Jackin jälkeläisen serkku ja kiinteistönvälittäjä, suostui viemään heidät tilalle seuraavana päivänä. Weaver kuvailee, kuinka 127 hehtaarin suuruinen tila oli ”täydellinen aikakapseli”, ja Jackin huone oli ”täysin ehjä”.

Seinissä eristeenä käytetyt sanomalehdet oli Weaverin mukaan päivätty ”10. ja 11. lokakuuta 1898”, kun taas toisessa huoneessa tynnyreiden sabluunakokeilut peittivät seinät merkinnällä ”DH Call Sour Mash Corn Whiskey”.

”Niinpä teimme heti ostotarjouksen talosta”, hän kertoo, minkä jälkeen alkoi vuoden mittainen intensiivinen tutkimustyö, jonka tarkoituksena oli koota mahdollisimman paljon tietoa Nearestista.

ADAPTTI JA MUUTOS

Weaver oli silti vakaasti päättänyt kääntää tämän rakkaustarinan kirjaksi – ja saattaa sen valkokankaalle. Mutta oli toinenkin hetki, joka muutti hänen suunnitelmiaan: Hollywood-elokuvan Hidden Figures katsominen. ”Viikkoja myöhemmin en muistanut niiden ihmisten nimiä, joista koko elokuva kertoi”, hän muistelee. ”Muistamme näyttelijöiden nimet, mutta emme hahmojen nimiä.”

Pitkää elokuvaa ollaan parhaillaan kehittämässä, vaikka yksityiskohdat pidetään toistaiseksi salassa. Mutta oivallus siitä, että elokuvalla ei ehkä olisi niin pysyvää vaikutusta kuin Weaver ja Nearestin perhe halusivat, sai Weaverin tutkimaan vakavammin mahdollisuutta luoda viski. Toistuva ongelma, joka aina torjui ajatuksen, oli raha. ”Tarkastelin eri tapoja tehdä se, mutta viime kädessä kyse oli joka kerta rahasta.”

Ratkaiseva keskustelu Nearestin perheen kanssa muutti hänen mielensä. Kun heiltä kysyttiin, mitä yhtä asiaa heidän mielestään pitäisi tapahtua heidän esi-isänsä kunniaksi, yksimielisyys oli, että Nearest Green ansaitsisi oman viskipullon. Ja niin Uncle Nearest Premium Whiskey -brändistä tuli todellisuutta.

Kävi ilmi, että Sherrie Moore oli vasta hiljattain aloittanut kiinteistöalalla jäätyään eläkkeelle perheyrityksestä (Jack Daniel’s) 31 vuoden jälkeen, jossa hän toimi viskin tuotantojohtajana. Moore oli jo aiemmin tarjoutunut tulemaan eläkkeeltä luodakseen Weaverin kanssa viskin Nearestille, ja kun Greenin perheen toiveet olivat selvät, Weaver sanoi Moorelle: ”Jos tulet eläkkeeltä varmistaaksesi, että tämä onnistuu, minä hankin rahat.”

Uncle Nearest Premium Whiskey lanseerattiin heinäkuussa 2017. Se teki historiaa ensimmäisenä väkevänä alkoholijuomana, joka muistaa afroamerikkalaista ja joka on myös ensimmäinen afroamerikkalainen tislaajamestari. Julkaisunsa jälkeen Uncle Nearestistä on tullut Yhdysvaltain historian nopeimmin kasvava itsenäinen amerikkalainen premium-viskibrändi.

Tuotemerkkiä on saatavilla kaikissa 50 Yhdysvaltain osavaltiossa ja 10 maassa, ja se on tähän mennessä kasvanut 100-prosenttisesti jokaisella vuosineljänneksellä, ja se on myynyt 60 000 4,5 litran laatikkoa vuonna 2019. Yhtiön vuoden 2020 ennuste oli alun perin 85 000 4,5 litran laatikkoa, mutta nyt sen odotetaan nousevan 110 000 laatikkoon vuoden loppuun mennessä – merkittävä kasvu viskille, joka maksaa 60 dollaria pullolta.

Weaver oli aikonut rakentaa tuotemerkin kansainvälistä läsnäoloa vuosina 2019/2020, mutta meneillään olevat tullikiistat USA:n ja useiden maiden välillä painoivat taukoa näille tavoitteille. Koska Yhdysvalloissa oli ”niin paljon mahdollisuuksia”, kaikki ponnistelut keskitettiin uudelleen Amerikan maaperään, lukuun ottamatta Iso-Britanniaa. Yhdysvaltoihin keskitytään loppuvuoden 2020 ajan, jolloin Weaver toivoo, että kauppasodat saadaan ratkaistua. Tullit tai ei, maailmanlaajuista laajentumista jatketaan kuitenkin ensi vuonna.

”Halusin antaa tullitilanteelle mahdollisuuden selvitä itsestään”, Weaver selittää. ”Meille tuli ruoskanisku, kun yritimme pysyä perässä: ensin tullimaksut täällä, sitten ei tullimaksuja, sitten taas uusi tullimaksu – se vain meni edestakaisin. Päätin, että otetaan hetki taukoa, jatketaan kasvua Yhdysvalloissa ja palataan vuonna 2021 alkuperäisiin suunnitelmiimme kansainvälisen laajentumisen osalta. Mutta kyllä, kauppasodat 100-prosenttisesti saivat meidät tekemään u-käännöksen takaisin Yhdysvaltoihin.”

Uncle Nearestin viski on tällä hetkellä peräisin kahdesta tislaamosta Columbian osavaltiossa Tennesseessä, mukaan lukien Tennessee Distilling Group. Yritys on kuitenkin alusta alkaen laskenut myös omia tynnyreitä, ”4 000-7 000 tynnyriä vuodessa”.

Viski tislataan kahdesti ja suodatetaan diatomaattimullan läpi, minkä jälkeen sitä lepuutetaan kookospähkinän kuorista saatavan luonnollisen hiilen kanssa vielä 24-48 tuntia. ”Tämä prosessi antaa sille epätyypillisen pehmeän lopputuloksen, joka on ainutlaatuinen Uncle Nearestille”, hän selittää.

NEAREST GREEN DISTILLERY

Syyskuussa 2019 Uncle Nearest avasi omat tilat: Nearest Green Distillery Shelbyvillessä, Tennesseessä. Ensimmäiseen vaiheeseen kuuluivat vähittäismyymälä, pullotustila ja Tennessee Walking Horse -kokemus. Toisen rakennusvaiheen odotetaan valmistuvan ensi toukokuussa, ja siihen kuuluu pysyvä vierailijakeskus, jossa on Tennessee-viskimuseo ja maailman pisin baari.

Myös rickhouse pitäisi saada valmiiksi, jotta kävijät voivat maistella tynnyreitä kierroksen aikana, ja lisäksi Weaver toivoo voivansa sytyttää tislaimet syyskuuhun 2021 mennessä. ”Se, milloin avaamme, riippuu siitä, milloin saamme rokotteen tätä pandemiaa vastaan”, Weaver selittää ja lisää, että paikka on ollut suljettu vierailta maaliskuusta lähtien.

Viime vuonna saatiin myös toinenkin uutuus alalle – nimitettiin ensimmäinen afroamerikkalainen sekoittaja: Victoria Eady Butler. Nearest Greenin lapsenlapsenlapsenlapsenlapsi valvoo nyt Uncle Nearest 1885 Premium Small Batch -viskin kaikkien erien sekoitusprosessia ja valitsee kaikki Uncle Nearest 1820 Premium Single Barrel -viskin tulevat iteraatiot.

Weaver kertoo: ”1884 oli osa suunnitelmaa, jonka mukaan jokainen Nearestin jälkeläinen loisi oman sekoituksensa. Victoria oli tekemässä ensimmäistä blendiä, mutta se myytiin loppuun ja se alkoi voittaa kultamitaleita kaikkialla. Niinpä pyysimme häntä tekemään toisen sekoituksen, ja toinen sekoitus oli parempi kuin ensimmäinen. Hän tiesi, mitä makuvivahteita hän halusi sekaan, ja hän tiesi, mitä makuvivahteita hän halusi pois, ja se oli uskomatonta katseltavaa.”

”Tuossa vaiheessa hän oli hallintojohtajamme ja valvoi Nearest Green Foundationia, hyväntekeväisyysjärjestöämme, ja kysyin, harkitsisiko hän, jatkaisiko Nearestin perintöä hänen kauttaan. Hän ei voisi olla hurmioituneempi, ja hänen sekoituksensa ovat fantastisia – kutsumme häntä Queen V:ksi.”

Weaver järkyttyi kuullessaan, että hänen liiketoimintatapansa ei ollut alkoholijuomateollisuuden normi, kun hän aloitti tiiminsä nimittämisen. Hän loi kokonaan naisista koostuvan johtoryhmän – ”niin ei ole koskaan ennen tehty”, hän sanoo yllättyneenä.

Sherrie Moore on viskin tuotantojohtaja, Kate Jerkens on globaalin myynnin ja markkinoinnin vanhempi varapuheenjohtaja, ja nyt Eady Butler on master blender. Weaver on myös ensimmäinen afroamerikkalainen, joka on johtanut merkittävää väkeviä alkoholijuomia valmistavaa tuotemerkkiä, ja yhtiön johtoryhmässä on vain vähemmistöjä, mikä on myös ensimmäinen kerta.

”En lähtenyt palkkaamaan johtoryhmää, jossa on vain naisia, lähdin vain palkkaamaan ihmisiä, jotka ovat parhaita”, Weaver sanoo. ”Kokosin tiimin, joka oli päättänyt vastustaa kaikkia alan sääntöjä. Ja siihen minä päädyin.”

ELEVATING BLACK BRANDS

Weaver on päättänyt vahvistaa useampia mustien omistamia alkoholibrändejä. Kesäkuussa Nearest Green Distillery teki yhteistyötä Jack Daniel’sin kanssa ja lupasi yhdessä 5 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria Nearest & Jack Advancement Initiative -aloitteen kautta. ”Uncle Nearest on ainoa merkittävä afroamerikkalaisomistuksessa oleva brändi, piste”, Weaver toteaa. ”Tarvitsemme lisää Uncle Nearestejä. Miten siis luomme lisää Uncle Nearestejä? Vastaus on varmistaa, että mustilla tuotemerkeillä, jotka ovat tulossa markkinoille ja jotka ovat jo markkinoilla, on todella tarvittavat resurssit.”

Voittoa tavoittelematon hanke käsittää Nearest Green School of Distillingin perustamisen, oppisopimuskoulutusta varten tarkoitetun Leadership Acceleration Program (LAP) -ohjelman kehittämisen ja yrityshautomo-ohjelman perustamisen, joka tarjoaa asiantuntemusta ja resursseja afrikkalais-amerikkalaisille yrittäjille väkevien alkoholijuomien alalla. LAP tarjoaa oppisopimuskoulutusta tällä hetkellä viskiteollisuudessa työskenteleville afroamerikkalaisille, jotka pyrkivät tislauspäälliköiksi, kypsytyspäälliköiksi tai tuotantopäälliköiksi.

Aloitteessa työskentelevät ovat kaikki huippujohtajia, Weaver sanoo. ”Mukana on minä, Uncle Nearestin toimitusjohtaja, varatoimitusjohtajamme myynnistä, maailmanlaajuisen myynnin ja markkinoinnin vanhempi varatoimitusjohtajamme, yksi neuvonantajistani, joka on Brown-Formanin entinen brändipäällikkö, mukana on Brown-Formanin nykyinen brändipäällikkö, Jack Daniel’sin maailmanlaajuinen brändijohtaja ja Jack Daniel’sin maailmanlaajuisen markkinoinnin johtaja. Tämä kaikki tehdään yhdessä Lawson Whitingin kanssa, joka on Jack Daniel’sin emoyhtiön Brown-Formanin toimitusjohtaja.”

Weaver on ollut hämmästynyt muiden yritysten antamasta tuesta. ”Monet muut yritykset ovat sanoneet haluavansa auttaa”, hän paljastaa. ”Tällä hetkellä autamme viittä Black-brändiä eri osa-alueilla, brändäyksestä ja uudelleenbrändäyksestä jakeluun, mitä ikinä haluatte, me teemme sen. Me käärimme hihat, emmekä vain leikkaa shekkejä.”

Weaver uskoo, että alalla ollaan vihdoin heräämässä moninaisuuden puutteeseen juoma-alalla ja muualla. Todellinen testi sille, onko ala omaksunut monimuotoisuuden täysin, on hänen mukaansa se, kun monikulttuuriset osastot poistetaan.

”Silloin uskon, että olemme saavuttaneet sen, sillä niin kauan kuin monikulttuurinen markkinointiosasto on olemassa, meitä ei ole vielä nostettu niiden suurten budjettien arvoisiksi, joita on myönnetty niille, jotka eivät ole monikulttuurisia.”

”En usko, että olemme saavuttaneet sen. Monimuotoisuus tarkoittaa, että kaikki, valkoiset miehet, valkoiset naiset, mustat, latinot, aasialaiset, alkuperäisamerikkalaiset, kaikki istuvat saman pöydän ääressä markkinoimassa kaikille ihmisinä ja kuluttajina. Kun se tapahtuu, silloin teollisuutemme on tehnyt muutoksen.”

Tulevana vuonna Uncle Nearestin kasvu ja kehitys jatkuu, Weaver toivoo, sillä tislaamon toisen vaiheen avaaminen on aikataulussa ja suunnitelmissa on jatkaa brändin 100-prosenttista kasvua. Weaver haluaa kuitenkin, että vuosi 2020 on viimeinen vuosi, jolloin tehdään historiaa.

”Olen niin iloinen siitä, että voin rikkoa kaikki nämä rajat ja kaiken sen, mitä afroamerikkalaiset – ja erityisesti afroamerikkalaiset naiset – eivät ole pystyneet saavuttamaan tällä alalla, tämän vuoden loppuun mennessä; sen eteen työskentelemme. En halua nähdä enää vuonna 2021 ensimmäisiä asioita, jotka liittyvät mustiin ihmisiin amerikkalaisessa viskiteollisuudessa. Haluan, että teemme ne kaikki tänä vuonna. Ja tästä vuodesta eteenpäin siitä tulee vain osa koko alan kulttuuria – se on tavoite.”