Krooninen idiopaattinen kipuoireyhtymä on yleinen, invalidisoiva ja kallis sairaus. Sen uskotaan olevan psykologista alkuperää, mutta siihen voi liittyä sekä aivoperäisiä että perifeerisiä fysiologisia mekanismeja. Siihen liittyy usein masennusta. Sen arvioinnin ja hoidon on oltava monitekijäistä eli lääketieteellistä, psykososiaalista ja psykiatrista. Perusteellinen lääketieteellinen ensiarviointi on ratkaisevan tärkeä, jotta voidaan tunnistaa mahdolliset orgaaniset tekijät ja saada potilaan luottamus. On myös tärkeää tehdä psykososiaalinen ja psykiatrinen arviointi, jotta voidaan arvioida psykologisten ja sosioekonomisten tekijöiden merkitys ja selvittää, onko kyseessä diagnosoitava psykiatrinen häiriö. Jälkimmäinen on todennäköisimmin masennus-, ahdistuneisuus- tai somatoforminen häiriö. Jos lääketieteellisessä arvioinnissa ei löydy uskottavaa orgaanista selitystä potilaan kivulle, potilaalle on kerrottava siitä selvästi. Potilaalle on kerrottava, että hoidon tavoitteena ei ole parantaa kipua vaan auttaa häntä parantamaan toimintakykyään ja hallinnan tunnettaan kipua ja elämää kohtaan yleensä. Tämän tavoitteen saavuttaminen onnistuu todennäköisimmin sellaisella hoidolla, joka on monitekijäistä ja kokonaisvaltaista eikä keskity vain yhteen hoitomuotoon.