A. Välitön vastaus:

1. (1-7) Herra näkee jäännöksen pinnallisen parannuksen.

”Minua etsivät ne, jotka eivät pyytäneet minua,
minut löysivät ne, jotka eivät etsineet minua.
Minä sanoin: ’Tässä minä olen, tässä minä olen’,
kansalle, jota ei kutsuttu minun nimelläni.
Minä olen koko päivän ojentanut käteni kapinalliselle kansalle,
joka vaeltaa väärää tietä,
omien ajatustensa mukaan,
kansalle, joka jatkuvasti vihoittaa minua kasvojani vasten,
joka uhraa puutarhoissa,
ja polttaa suitsutusta tiilialtareilla;
Jotka istuvat hautojen keskellä,
ja yöpyvät haudoissa;
Jotka syövät sianlihaa,
ja iljettävien asioiden liemi on heidän astioissaan;
Jotka sanovat: ’Pysy itseksesi,
Älä tule lähelleni,
Sillä minä olen pyhempi kuin sinä!’
Nämä ovat savua minun sieraimissani,
Tuli, joka palaa koko päivän.
”Katso, minun edessäni on kirjoitettu:
Minä en vaikene, vaan kostan-
Minä kostan heidän syliinsä-
teidän pahat tekonne ja teidän isienne pahat teot yhdessä”
Sanoo Herra,
”jotka ovat polttaneet suitsukkeita vuorilla
ja pilkanneet minua kukkuloilla,
Sentähden minä mittaan heidän entiset tekonsa heidän syliinsä.”

a. Minua etsivät ne, jotka eivät pyytäneet Minua: Juutalaiset maanpakolaiset Babyloniassa olivat esimerkkejä niistä, jotka kyllä pyysivät Herraa; mutta he eivät löytäneet Häntä, koska suurimmaksi osaksi he etsivät Häntä vilpillisesti. Kuitenkin Jumalan löytäisivät ne, jotka eivät etsineet häntä – nimittäin pakanat.

i. Jes. 63:7-64:12 on jäännöksen rukous, joka lausutaan profeetta Jesajan kautta. Se on yksi Raamatun kauneimmista ja liikuttavimmista rukouksista. Silti se ei näytä edustavan Babyloniassa olevien juutalaisten maanpakolaisten sydäntä. Tässä Jumala puhuu tuolle sydämelle, sydämelle, jonka katumus on pinnallinen.

ii. Paavali siteeraa tätä kohtaa Room. 10:20-21: Mutta Jesaja on hyvin rohkea ja sanoo: ”Minut löysivät ne, jotka eivät minua etsineet; minut ilmoitettiin niille, jotka eivät minua pyytäneet”. Mutta Israelille hän sanoo: ”Koko päivän olen ojentanut käteni tottelemattomalle ja vastahakoiselle kansalle.” Nämä olivat todellakin rohkeita sanoja Jesajalta, ”niin rohkeita, sanovat Origenes ja muut, että muun muassa tästä syystä hänen kelvottomat maanmiehensä sahasivat hänet kappaleiksi.” (Trapp)

b. Minä olen ojentanut käteni koko päivän kapinoivalle kansalle: Kyse ei ollut siitä, että Herra olisi jättänyt huomiotta juutalaiset maanpakolaiset Babyloniassa ja muut heidän kaltaisensa. Hän ojensi kätensä heitä kohti koko päivän. Jotkut vastasivat (kuten Daniel tai kuten profeetallisesti rukoileva Jesaja 63:7-64:12), mutta useimmat olivat kapinallinen kansa.

c. Jotka vaeltavat tiellä, joka ei ole hyvä, omien ajatustensa mukaan: Tämä määrittelee, mitä on olla kapinallinen kansa – yksinkertaisesti, vaeltaa tavalla… omien ajatustensa mukaan. Luottaminen omaan viisauteen, omaan arvostelukykyyn, omaan ajatteluun on sitä, että kuuluu kapinalliseen kansaan.

i. Tämä ajatus toistuu useissa eri paikoissa Raamatussa. Tuomarien kirjassa oleva lause, joka luonnehti tuon aikakauden pahuutta, osoittaa sen: jokainen teki sitä, mikä oli oikein omissa silmissään (Tuom. 17:6, 21:25). Sananlaskut ilmaisee ajatuksen näin: On tie, joka näyttää ihmisestä oikealta, mutta sen loppu on kuoleman tie (Sananlaskut 14:12, 16:25). Omien ajatusten mukaan eläminen saattaa kuulostaa vapaudelta, mutta todellisuudessa se on orjuutta. Jumalan ratkaisu omien ajatustemme mukaan elämiseen paljastuu Room. 12:2:ssa: muuttukaa mielenne uudistumisen kautta.

d. Kansa, joka jatkuvasti ärsyttää minua kasvojeni edessä: Näiden ihmisten omien ajatustensa mukainen vaellus ilmenee mitä loukkaavimmilla ja epäpyhimmillä tavoilla Herran edessä. Kansa uhraa puutarhoissa epäjumalille. He istuvat hautojen keskellä ja rikkovat käskyjä, jotka kieltävät kosketuksen kuolleiden kanssa (4. Moos. 19:11). He syövät sianlihaa ja juovat inhottavien asioiden lientä.

i. Jokainen näistä synneistä oli törkeän loukkaava Herralle. On traagista, mutta totta, että omien ajatustemme mukaan vaeltaminen johtaa meidät aina suoraan, räikeään vastustukseen Herraa vastaan.

e. Pysy omissa oloissasi, älä tule lähelleni, sillä minä olen sinua pyhempi: He saattoivat sanoa näin, jopa keskellä niin äärimmäistä loukkaantumista Jumalan edessä. Ei ihme, että Jumala pitää tällaisia ihmisiä savuna sieraimissani. Siksi heille on luvattu tuomio: Minä en vaikene, vaan kostan… teidän pahat tekonne ja teidän isienne pahat teot yhdessä.”

i. Miten joku voisi ajatella: ”Minä olen pyhempi kuin sinä!”, kun hän oli läpimärkä tässä kohdassa kuvatuista synneistä? Tämä on dramaattinen osoitus siitä sokeudesta, jonka ylpeys saa aikaan. He saattoivat sanoa: ”Minä olen pyhempi kuin sinä!” ja todella tarkoittaa sitä, koska he olivat täysin sokeita.

ii. Charles Spurgeon saarnasi tästä tekstistä saarnan otsikolla Self Righteousness – A Smouldering Heap of Rubbish. Siinä hän kuvaa, kuinka vaarallista ja salakavalaa itsevanhurskaus on. ”Lisäksi itsevanhurskailla ihmisillä, kuten ketuilla, on monia temppuja ja juonia. He tuomitsevat toisissa ihmisissä sen, mitä he pitävät itsessään hyvin anteeksiannettavana. He huutaisivat toisia vastaan kymmenesosaa siitä synnistä, jonka he sallivat itsessään: tietyt perustuslailliset taipumukset, olosuhteiden asettamat välttämättömyydet ja erilaiset ympäristöt toimivat kaikki riittävinä anteeksipyyntöinä. Tämän lisäksi, vaikka myönnettäisiin, että he ovat joissakin asioissa väärässä, he ovat kuitenkin muissa asioissa moitteettomia. Jos he juovat, he eivät kiroile; ja jos he kiroilevat, he eivät varasta: he tekevät paljon negaatioista; jos he varastavat, he eivät ole ahneita ja kitsastelevia, vaan käyttävät voittonsa vapaasti. Jos he harjoittavat haureutta, niin he eivät kuitenkaan tee aviorikosta; jos he puhuvat saastaista, niin he kuitenkin kerskuvat, etteivät valehtele. Heidät luettaisiin hyviksi, koska he eivät ole yleisesti ottaen pahoja. He eivät riko jokaista pensasaitaa, ja siksi he vetoavat siihen, että he eivät ole lainrikkojia. Aivan kuin sadan punnan velallinen vaatisi anteeksiantoa, koska hän ei ole velkaa kaksisataa puntaa; tai kuin maantierosvo sanoisi: ”En pysäyttänyt kaikkia tiellä kulkijoita, vaan ryöstin vain yhden tai kaksi, ja siksi minua ei pitäisi rangaista. Jos joku rikkoisi tahallaan liikkeenne ikkunat, voin vakuuttaa teille, että ette pitäisi tekosyynä sitä, että hän vetoaa siihen: ”En rikkonut niitä kaikkia, vaan rikoin vain yhden lasilevyn”. Vetoomuksia, joita ei mainittaisi inhimillisessä tuomioistuimessa, pidetään tarpeeksi hyvinä tarjottaviksi Jumalalle. Oi rotumme hulluus!” (Spurgeon)

iii. Spurgeon kiinnitti huomionsa myös uskonnollisimpiin itsevanhurskaisiin: ”Ne, jotka tulevat katumuksen kielellä mutta ilman sen henkeä, ovat joskus kaikkein itsevanhurskaimpia, sillä he sanovat: ’Minulla on kaikki hyvin, koska en ole itsevanhurskas’. He tekevät itsevanhurskautta itsevanhurskauden oletetusta puuttumisesta. ’Luojan kiitos’, he sanovat, ’me emme ole sellaisia kuin muut ihmiset, emmekä edes sellaisia kuin nämä itsevanhurskaat ihmiset’. Tekopyhiä kauttaaltaan.”

iv. Ihminen on niin turmeltunut, että hän voi olla itsevanhurskas melkein mistä tahansa. ”Tämä itsevanhurskauden rikkaruoho kasvaa millä tahansa lantakasalla. Mikään roskakasa ei ole liian mätä, jotta ylpeän itsekkyyden kirottu rupikonna voisi kasvaa sen päällä.” (Spurgeon)

2. (8-16) Lupaus siunauksesta Herran todellisille palvelijoille ja lupaus kurituksesta väärille tai pinnallisille Jumalan palvelijoille.

Siten sanoo Herra:
”Niin kuin uutta viiniä löytyy rypäleestä,
ja sanotaan: ’Älkää hävittäkö sitä,
sillä siunaus on siinä’,
niin minä teen palvelijoilleni,
etten tuhoaisi heitä kaikkia.
Minä synnytän jälkeläisiä Jaakobista,
ja Juudasta perillisen vuorilleni,
Minun valittuni saavat periä sen,
ja palvelijani saavat asua siellä.
Saaron on oleva laumojen paimen,
ja Aakorin laakso laumojen makuupaikka,
kansalleni, joka on minua etsinyt.
”Mutta te olette niitä, jotka hylkäätte Herran,
jotka unohtavat pyhän vuoreni,
jotka valmistavat pöydän Gadille,
ja toimittavat juomauhriannoksen Menille.
Sentähden minä lasken teidät miekkaan,
ja te kaikki kumarratte teurastukseen,
sillä kun minä kutsuin, te ette vastanneet,
kun minä puhuin, te ette kuulleet,
vaan teitte pahaa minun silmieni edessä,
ja valitsitte sen, mistä minä en ole mielissäni.”
Sentähden näin sanoo Herra Jumala:
”Katso, minun palvelijani saavat syödä,
mutta te olette nälkäiset; katso,
minun palvelijani saavat juoda,
mutta te olette janoiset;
Katso, minun palvelijani iloitsevat,
mutta te häpeätte,
katso, minun palvelijani laulavat sydämen ilosta,
mutta te itkette sydämen murheesta,
ja valitatte hengen murheesta.
Te jätätte nimenne kiroukseksi valituilleni,
sillä Herra Jumala tappaa teidät,
ja kutsuu palvelijoitaan toisella nimellä,
niin että se, joka siunaa itseään maan päällä,
siunaa itseään totuuden Jumalassa;
Ja se, joka vannoo maan päällä
, vannoo totuuden Jumalan kautta,
Sillä entiset murheet ovat unohtuneet,
Ja ne ovat kätketty minun silmiltäni.

a. ”Älkää hävittäkö sitä, sillä siinä on siunaus.” Niin minä teen palvelijoideni tähden: Joidenkin jäännösten epäpyhästä kapinasta ja ylpeydestä huolimatta Jumalalla on yhä palvelijoitaan, ja Hän siunaa ja palauttaa heidät. Heidät kootaan takaisin Hänen maahansa, sillä Hän sanoo: ”Minun valittuni saavat periä sen, ja minun palvelijani saavat asua siellä.” Hänellä on erityinen paikka kansalleni, joka on etsinyt minua.

i. Jes. 65:8:n kuva on vaikuttava. Ajatuksena on, että Jumala löytää muutamia ”hyviä viinirypäleitä” kansansa turmeltuneen rypäleen joukosta. Näiden vuoksi – palvelijoideni vuoksi – Herra osoittaa siunausta ja palauttaa.

ii. ”Löytyi” viittaa siihen, että rypäleet tihkuivat poimittaessa ja että tätä arvostettiin erityisesti. Näin ollen on jonkin verran hyvää…. Ihmeellisesti Herra siis löytää kansansa siunaukseksi, hän arvostaa ja varjelee sitä.” (Motyer)

iii. ”Jos kirkko olisi selvästi ymmärtänyt tämän yksinkertaisen esimerkin, se ei siis olisi uskaltanut opettaa Israelin täydellistä hylkäämistä. Niin kuin Hän olisi pelastanut Sodoman viiden vanhurskaan ihmisen tähden, niin Hän säästää Israelin, viinipuunsa, palvelijoidensa, hyvien rypäleiden rypäleen, tähden.” (Bultema)

b. Mutta te olette niitä, jotka hylkäävät Herran: Kaikkia ei lueta Herran palvelijoiden joukkoon. Heidät on tuomittu tuomiolle, sillä kun minä kutsuin, te ette vastanneet, kun minä puhuin, te ette kuulleet, vaan te teitte pahaa minun silmieni edessä ja valitsitte sen, mikä ei minua miellytä. Kaikkien heidän muiden syntiensä lisäksi on synti, että he yksinkertaisesti kieltäytyvät kuuntelemasta Jumalan korjausta.

i. On eri asia langeta syntiin heikkoudesta tai tietämättömyydestä; tällainen synti on todellakin syntiä, ja Jumalan on kohdeltava sitä sellaisena. Mutta kieltäytyminen vastaamasta Pyhän Hengen vakaumukseen on paljon pahempaa. On tarpeeksi paha ajaa ylinopeutta moottoritiellä; vielä pahempaa on olla välittämättä taustapeilissä vilkkuvista punaisista valoista.

ii. Susi Gadista ja Menistä: ”He esittivät uhrilahjoja jumalille ’Onni’ ja ’Kohtalo’, joten heidän kohtalonsa olisi miekka.”

c. Katso, minun palvelijani saavat syödä, mutta teillä on nälkä: Tämän vuoksi todelliset Jumalan palvelijat jäännöksen joukossa tulevat siunatuiksi, mutta väärät palvelijat tulevat kirotuiksi. Miksi? Se on välttämätöntä, jotta se, joka siunaa itsensä maan päällä, siunaa itsensä totuuden Jumalassa. Jos Jumala ei palkitse todellisia palvelijoitaan ja kiroa vääriä palvelijoitaan, silloin Jumala ei osoittaudu totuuden Jumalaksi.

i. Totuuden Jumala on kirjaimellisesti ”(Aamenin) Jumala… Jumala, joka sanoo ’aamen’ kaikille lupauksilleen ja vakuuttaa niiden todellisuuden ja luotettavuutensa pitää ne”. (Motyer)

B. Lopullinen vastaus: Herra lunastaa ja luo uudelleen koko luomakunnan.

1. (17-19) Lupaus uusista taivaista ja uudesta maasta.

Sillä katso, minä luon uudet taivaat ja uuden maan,
eikä entisiä enää muisteta eikä tule mieleen.
Vaan iloitkaa ja riemuitkaa iankaikkisesti siitä, mitä minä luon;
Sillä katso, minä luon Jerusalemin riemuksi,
ja sen kansan iloksi.
Ja minä riemuitsen Jerusalemista,
ja iloitsen kansastani;
Ei itkun ääntä enää kuulla hänessä,
eikä itkun ääntä.

a. Katso, minä luon uuden taivaan ja uuden maan: Lopullisena vastauksena ihmisen syntiongelmaan Jumala luo uudet taivaat ja uuden maan. Tämä tapahtuu millenniumin eli Jeesuksen Kristuksen loistavan tuhatvuotisen valtakauden jälkeen, jolloin tämä samainen maa ja taivas häviää ja Jumala luo uudet taivaat ja uuden maan.

i. Pietari käytti tätä lupausta rohkaistakseen uskovia pyhään elämään: Kuitenkin me hänen lupauksensa mukaan odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu (2. Piet. 3:13). Ilmestyskirjassa Johannes näkee myös tämän: Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan, sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet. Myöskään merta ei enää ollut (Ilm. 21:1).

ii. Johanneksen asiayhteydestä näemme, että tämä uusi taivas ja uusi maa tulee Suuren Valkoisen valtaistuimen tuomion jälkeen (Ilm. 20:11-15), eikä se liity tuhatvuotiseen maahan vaan ikuiseen tilaan. Jos meillä olisi käytettävissämme vain Jesajan lausuma, liittäisimme tämän uuden taivaan ja uuden maan automaattisesti tuhatvuotiseen maahan, koska heti Jesajan 65:17-19 jälkeen on selvästi kuvattu tuhatvuotinen maa. Mutta sen perusteella, mitä löydämme 2. Pietarin kirjeestä ja Ilmestyskirjasta, meidän on nähtävä, että Jesajalla on profeetallinen tapa siirtyä nopeasti aikajanalta toiselle, puhuessaan iankaikkisesta tilasta Jes. 65:17:ssä ja tuhatvuotisesta maasta Jes. 65:20-25:ssä.

b. Ja edellistä ei enää muisteta eikä tule mieleen: Tämä on toinen osoitus siitä, että Jes. 65:17 ei puhu tuhatvuotisesta maasta. Muut tuhatvuotiskauteen viittaavat raamatunkohdat osoittavat, että entisiä aikoja muistetaan maan päällä ehdottomasti. Koko tuhatvuotisessa maassa vallitseva temppelirituaali (Hesekiel 40-46) tulee olemaan muisto entisistä leeviläisten uhrausten ajoista. Maailman entiset kansat jäävät (tuomion jälkeen) ja palvelevat Herraa ja Israelia (Ps. 72).

c. Minä luon Jerusalemin riemuksi: Ikuisessa valtiossa, uudessa taivaassa ja uudessa maassa, on Jerusalem. Ilmestyskirjassa kuvataan – häkellyttävin mielikuvin – Uuden Jerusalemin laskeutumista taivaasta uuteen maahan (Ilm. 21:2-27). Tässä Jerusalemissa, ikuisessa Uudessa Jerusalemissa, ei enää kuulla itkun ääntä eikä itkun ääntä.

i. Johannes liittää tämän lupauksen selvästi Uuteen Jerusalemiin: Ja Jumala pyyhkii pois jokaisen kyyneleen heidän silmistään, eikä kuolemaa, murhetta eikä itkua enää ole oleva. Ei ole enää tuskaa, sillä entinen on kadonnut (Ilm. 21:4).”

2. (20-25) Tuhatvuotisen maan siunattu tila.

”Sieltä ei enää lapsi elä kuin muutaman päivän,
eikä vanhus, joka ei ole täyttänyt päiviään,
sillä lapsi kuolee satavuotiaana,
mutta sadan vuoden ikäinen syntinen on kirottu.
He rakentavat taloja ja asuvat niissä,
He istuttavat viinitarhoja ja syövät niiden hedelmiä.
Eivät he rakenna ja toinen asuu,
Eivät he istuta ja toinen syö,
Sillä niinkuin puun päivät, niin ovat minun kansani päivät,
ja minun valittuni nauttivat kauan heidän kättensä työtä.
Eivät he turhaan ponnistele,
Eivätkä synnytä lapsia vaivaksi,
Sillä he ovat Herran siunattujen jälkeläisiä,
Ja heidän jälkeläisensä heidän kanssansa.
Tulee tapahtumaan,
että ennen kuin he huutavat, minä vastaan,
Ja heidän vielä puhuessaan minä kuulen.
Susi ja karitsa saavat ruokailla yhdessä,
leijona saa syödä olkia niin kuin härkä,
ja tomu on oleva käärmeen ruokaa.
Eivät he saa vahingoittaa eivätkä tuhota koko pyhällä vuorellani,
sanoo Herra.

a. Ei sieltä tuleva pikkulapsi enää elä kuin muutaman päivän…sillä lapsi kuolee satavuotiaana: Nopeasti – kuten profeetallisella tapana on – Jesaja vaihtaa vaihdetta ja puhuu nyt ei ikuisesta valtiosta vaan tuhatvuotisesta maasta. Tuhatvuotisessa maassa on kuolema, mutta Jeesuksen Kristuksen valtakauden muuttuneessa biologiassa ja ekologiassa ihmiset elävät uskomattoman paljon pidempään, kuten he elivät vedenpaisumusta edeltävinä päivinä.

i. Tuhatvuotisessa maailmassa ihmiset elävät niin pitkään, että jos joku kuolee satavuotiaana, ihmiset pitävät häntä kirottuna.

b. He rakentavat taloja ja asuttavat niitä; he istuttavat viinitarhoja ja syövät niiden hedelmiä: Jeesuksen Kristuksen tuhatvuotinen valtakausi ei ole ainoastaan biologisen muutoksen aikaa, vaan se on myös sosiaalisen muutoksen aikaa, jolloin täydellinen oikeudenmukaisuus hallitsee maan päällä. Koskaan enää ketään ei ryöstetä hänen työnsä hedelmistä. Jos rakennat talon, kukaan ei varasta sitä sinulta. Sinä asut siinä talossa. Jos istutat viinitarhoja, kukaan ei varasta sen hedelmää. Te saatte syödä niiden hedelmiä. Jumala lupaa kunniakkaasti: ”Minun valittuni saavat pitkään nauttia heidän käsiensä työstä.”

i. Tämä ei ehkä kuulosta paljolta, mutta niille, jotka elävät syvästi epäoikeudenmukaisina aikoina, tämä yksinkertainen oikeudenmukaisuus kuulostaa ihmeeltä.

ii. Yksi merkittävä syy siihen, että tuhatvuotisessa maassa on tällaista oikeudenmukaisuutta, on se, että Saatana on sidottu näiden 1 000 vuoden ajaksi, eikä hän voi tehdä tuhoisaa pahuuttaan maan päällä (Ilm. 20:1-3).

c. He eivät ponnistele turhaan eivätkä synnytä lapsia vaivaksi, sillä he ovat Herran siunattujen jälkeläisiä ja heidän jälkeläisensä heidän kanssaan: Tuhatvuotisessa maassa syntyy vauvoja ja kasvatetaan lapsia, ja tämä on toinen osoitus siitä, että emme ole iankaikkisessa tilassa. Ikuisessa tilassa emme mene naimisiin emmekä tule vihityiksi, vaan olemme kuin Jumalan enkelit taivaassa (Matt. 22:30). Tuhatvuotisessa maassa ne, jotka saavat astua sisään, ovat Herran siunaamia, ja he ja heidän jälkeläisensä kansoittavat maan.

d. On tapahtuva, että ennen kuin he huutavat, minä vastaan, ja kun he vielä puhuvat, minä kuulen: Jeesuksen Kristuksen tuhatvuotinen valtakausi ei ole ainoastaan biologisen ja sosiaalisen muutoksen aikaa. Se tulee olemaan myös syvällisen hengellisen muutoksen ja läheisyyden aikaa. Jumalan läsnäolosta tulee välitön ja jatkuva tunne, ja hänen tietonsa peittää maan (Jes. 11:9).

i. Tämä ei tarkoita, että kaikki tuhatvuotisen maan asukkaat pelastuisivat, vaan ainoastaan sitä, että mahdollisuus tällaiseen läheiseen suhteeseen on laajalti tarjolla. Tiedämme, että kaikki eivät pelastu tuhatvuotisen maan aikana, koska:

– Tuhatvuotisen maan ajan päättyessä Saatana vapautuu vankeudestaan ja löytää maan päältä monia halukkaita palvelijoita (Ilm. 20:7-9), jotka hän kokoaa yhteen viimeiseen – ja silmiinpistävän turhaan – kapinaan Jumalaa vastaan.

– Sakarja 14:16-19 ja Psalmi 2 kuvaavat Messiaan lujaa hallintaa tuhatvuotisen maan aikana, kun hän käy päättäväisesti käsiksi niihin, jotka eivät alistu hänen valtakuntaansa, ja pakottaa vanhurskauden voimaan kaikkialla maan päällä.

ii. Vaikka kaikki eivät pelastu tuhatvuotisessa maassa, voimme olettaa, että mittasuhteet ovat päinvastaiset. Nykyään pelastuu vain jäännös, koska monet ovat kutsuttuja, mutta harvat ovat valittuja (Matt. 22:14), ja leveä on tie, joka johtaa kadotukseen, ja monet kulkevat sitä pitkin. Sillä ahdas on se portti ja vaikea se tie, joka johtaa elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät (Matt. 7:13-14). Tuhatvuotisessa maailmassa harvat ovat niitä, jotka eivät tunne Herraa eivätkä pelastu.

iii. Yksi syy siihen, miksi useimmat pelastuvat ja tuntevat Herran tuhatvuotisessa maassa, on se, että kaikki suuren ahdistuksen selviytyjät eivät pääse asuttamaan tuhatvuotista maata. Suuren ahdistuksen jälkeen – joka tuomiossa vähentää maapallon väestöä ainakin kolmanneksella (Ilm. 9:15, 18) – Jeesus Kristus palaa maan päälle ja päättää kansojen tuomiossa, ketkä saavat asuttaa tuhatvuotisen maan (Matt. 25:32-34). Tuhatvuotisessa maassa on ”seulottu” väestö, joka ei ole vanhurskauden kannalta täydellinen, mutta parempi kuin nykyinen maa.

e. Susi ja karitsa saavat ruokailla yhdessä: Tuhatvuotisessa maassa tapahtuu myös huomattava ekologinen muutos. Enää petoeläimet eivät vaani uhrejaan. Sen sijaan jopa susi ja karitsa tulevat toimeen keskenään, ja leijona syö olkia kuten härkä.

f. ”He eivät saa vahingoittaa eivätkä tuhota koko pyhällä vuorellani”, sanoo Herra: Tämä on tuhatvuotisen maan aikana tapahtuvan muodonmuutoksen loistelias tulos. Maailma on erilainen biologisesti, hengellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti.

i. Raamattu puhuu voimakkaasti tuhatvuotisen maan muista näkökohdista. Traagista kyllä, kirkko on kautta historian usein jättänyt huomiotta tai kieltänyt lupauksen Jeesuksen Kristuksen tuhatvuotisesta valtakaudesta. Varhaiskirkko uskoi Augustinukseen asti lähes yleisesti Jeesuksen maanpäälliseen, historialliseen valtakauteen, joka alkoi hänen paluustaan. Tykonios (300-luvun lopulla) oli ensimmäinen, joka puolusti vaikutusvaltaisesti hengellistettyä tulkintaa ja sanoi, että tämä tuhatvuotisjuhla on nyt (amillennialismi). Augustinus, roomalaiskatolinen kirkko ja useimmat uskonpuhdistuksen teologit hyväksyivät hänen näkemyksensä. Amillennialismista on kasvanut oppi postmillennialismista, joka on amillennialismin seuraus ja sanoo, että tuhatvuotisjuhla tulee tapahtumaan tänä aikakautena ennen Jeesuksen paluuta – mutta että kirkko saa sen toteutumaan. Raamatun selkeä opetus ei kuitenkaan ole amillennialismi tai postmillennialismi, vaan se, mitä kutsutaan premillennialismiksi – opetus, jonka mukaan Jeesus Kristus palaa tähän maailmaan ennen tuhatvuotista maata, ja hän perustaa ja hallitsee sitä suoraan. Vanhassa testamentissa on yli 400 jaetta yli 20 eri kohdassa, jotka käsittelevät tätä aikaa, jolloin Jeesus Kristus hallitsee ja hallitsee henkilökohtaisesti maapalloa.

– Kuningas Daavidilla on merkittävä asema tuhatvuotisessa maassa (Jesaja 55:3-5, Jeremia 30:4-11, Hesekiel 34:23-31, Hesekiel 37:21-28 ja Hoosea 3:5).

– Kansalliselle Israelille on luvassa siunausta ja turvallisuutta tuhatvuotisessa maassa (Aamos 9:11-15).

– Tuhatvuotinen valtakunta on puhtauden ja Jumalalle omistautumisen aikaa (Sakarja 13:1-9).

– Israelista tulee tuhatvuotisessa maassa merkittävä kansakunta (Hes. 17:22-24).

– Tuhatvuotisessa maassa on jälleenrakennettu temppeli ja palautettu temppelipalvelu (Hes. 40-48, Hes. 37:26-28, Aamos 9:11 ja Hes. 20:39-44).

– Uudessa testamentissa luvataan nimenomaan Jeesuksen Kristuksen kirjaimellinen valtakausi (Luuk. 1:32-33).

– Ylösnousseina pyhät saavat tuhatvuotisessa maassa vastuun uskollisen palveluksensa mukaan (Luuk. 19:11-27, Ilm. 20:4-6, Ilm. 2:26-28; Ilm. 3:12, Ilm. 3:21 ja 1. Kor. 6:2-3).