Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin eideettisten koehenkilöiden, jotka oli luokiteltu tavanomaisilla itseraportointikriteereillä, suoriutumista joukosta objektiivisia ja subjektiivisia toimenpiteitä. Eideettiset koehenkilöt olivat tilastollisesti parempia kuin kontrolliryhmät ”kertomuksen tarkkuus”-testissä ja päällekkäisyys-tehtävässä, mutta nämä erot eivät olleet niin suuria, että ne olisivat vakuuttavia todisteita eideettisten mielikuvien ainutlaatuisuudesta. Lisäkokeissa tutkittiin ärsykkeen manipuloinnin – häiriötyypin ja valaistustason – vaikutuksia visuaaliseen muistiin jäämiseen ja fenomenaalisen kuvan kestoon. Vaikutukset poikkesivat huomattavasti eideettisten koehenkilöiden ja vertailuryhmän välillä, jotka vastasivat toisiaan visuaalisen muistin kapasiteetin mittarilla. Nämä havainnot tarjoavat yhteneviä todisteita eideettisen mielikuvituksen ja visuaalisen muistin välisestä laadullisesta erosta, joka ei perustu tallennuskapasiteetin eroihin. Eideettiset mielikuvat näyttävät olevan pitkäkestoinen, aistimuksen kaltainen kokemus, joka vaihtelee huomattavasti selkeytensä ja määrittelynsä suhteen; sen kesto riippuu ratkaisevasti valaistustasosta, ja sen sisältö häiriintyy helposti myöhempien visuaalisten ärsykkeiden vaikutuksesta.