Onko enää mitään järkeä asettaa positiivisia odotuksia Fall Out Boyn uudelle musiikille? Myönnettäköön, että sekä Save Rock And Roll että American Beauty / American Psycho olivat vastaavasti loistavia ja kelvollisia albumeita huolimatta siitä, kuinka paljon siirtyminen puhtaaseen popiin repi fanikunnan kahtia, mutta M A N I A:lla nähtiin bändi tuijottamassa niin syvälle kaninkoloon, että se lopulta putosi sinne, hirveä, löysä sekasotkuinen albumi, jolla bändi ikävä kyllä ratsasti korkeimmille korkeuksille pitkään aikaan. Ja kyllä, tässä vaiheessa on jo vanha vitsi haukkua Fall Out Boyta niin häpeilemättömästä panderingista kuin se tekee, mutta kun ottaa huomioon, että se oli yksi 2000-luvun jännittävimmistä ja innovatiivisimmista pop-rock-yhtyeistä, se on oikeutettua.

Ja siitä pääsemmekin Lake Effect Kidiin, heidän uuteen kolmen kappaleen EP:hen, joka on kehystetty kunnianosoitukseksi kotikaupungilleen Chicagolle ja rakennettu nimikkokappaleen ympärille, joka aloitti elämänsä demona, joka ilmestyi vuoden 2008 Decaydance-mixtapella, sekä Pete Wentzin kuvaamana ”puoli-uutena biisinä” ja ”hyvin uutena biisinä”. Jo pelkästään näiden kuvausten perusteella Lake Effect Kid vaikuttaa jonkinlaiselta Fall Out Boyn viimeisen vuosikymmenen retrospektiiviltä, jossa kerrotaan, miten erinomaista Folie À Deux -aikakausi oli, aina tähän päivään asti, jolloin luovuudeltaan niin kuolemaisillaan oleva bändi yrittää keksiä kaikki mahdolliset ideat riippumatta siitä, miten vähän ne toimivat.

Sillä meriiteillä Super Fade on uskomattoman helppo tunnistaa tässä ”aivan uudeksi biisiksi”, sillä se ei ole niinkään kipeä peukalo, vaan pikemminkin mätäpaise, gangreeni. Jostain jumalattomasta syystä se on Young And Menacen kaavan uusintaversio muhkeilla elektronisilla pudotuksilla ja ylisynteettisellä tuotannolla, joka ei tunnu siltä, että siihen olisi osallistunut yhtään ihmistä, mutta kun otetaan huomioon, että epämiellyttävän kirskuvat korkeat sävelet ovat Patrick Stumpin itsensä aikaansaannosta eikä mistään äänenkorkeuden siirtelystä, se saattaisi olla aktiivisesti huonompi. Onneksi kaksi muuta kappaletta ovat paljon parempia, ja erityisesti nimikappale on yllätys. Fall Out Boy olisi helposti voinut ottaa alkuperäisen demon, vaihtaa kaikki näkyvät kitarat syntetisaattoreihin ja jemmata jonnekin Post Malonen ominaisuuden, mutta ei, Lake Effect Kid on yksinkertainen remasterointi, joka tuntuu uskolliselta sille, mitä he tekivät kymmenen vuotta sitten. Älykkäät, tympeät sanoitukset palaavat kaikessa vastenmielisessä loistossaan, Stump tuntuu jälleen kerran luonnolliselta lauluvoiman voimanlähteeltä ilman, että häntä tukahdutetaan efekteillä, ja vaikka se on kiistatta popahtavaa ja liioiteltua, Folie À Deux’n rock-ytimessä on hyvin selkeä läsnäolo. Se ei tule koskaan kuulumaan heidän parhaidensa joukkoon, mutta se, että tämä Fall Out Boyn sotkuinen, moderni inkarnaatio julkaisee tällaisen kappaleen, joka on niin selvästi velkaa menneisyydelle, on ehdottomasti hyvä asia.

Mitä tulee City In A Gardeniin, ”puoli-uusiin biiseihin”, se putoaa oikeastaan vain jonnekin keskelle. Save Rock And Roll -tyylinen koliseva, raskas lyömäsoittimet ja kiiltävät syntetisaattorit kietoutuvat yhtä lailla kiillotettuihin kitaroihin, mikä antaa sille hienon ryhdikkyyden tunteen, mutta siinä on oikeastaan kaikki, mitä siitä on sanottavaa. Aikakautena, jolloin Fall Out Boy on ollut laatuspektrin molemmin puolin äärimmäisyyksiä, vain kelvollinen kappale on ehdottomasti tervetullut, mutta loppujen lopuksi se horjuu, kun se sijoittuu näiden äärimmäisyyksien väliin. Silti Fall Out Boy -leirissä on selvästi yhä kiintymystä menneeseen itseensä, jos Lake Effect Kidistä on jotain pääteltävissä, ja vaikka tämä EP on niinkin kaikenkarvainen kuin se on, se liikkuu joiltain osin oikeaan suuntaan. Ottaen huomioon, että kyseessä on tämänkaltainen pelkistetty satunnaiskokoelma, siitä ei luultavasti tule paljoa, mutta siitä huolimatta se on hyvä saada, ja se herättää toivoa siitä, että ehkä jotkut unohdetut Fall Out Boy -raidat näkevät lopulta päivänvalon. Se on loppujen lopuksi ainoa tapa saada heiltä enää kunnollista musiikkia.