Saksissa sijaitsevan pienen ja vaatimattoman Colditzin kaupungin yläpuolella kohoaa Rennasiance-tyylinen linna, jolla on värikäs mutta synkkä historia. Saksan kuningas Henrik IV rakennutti sen keskiajalla ja se oli Pyhän saksalais-roomalaisen keisarin valitsijamiesten koti, mutta se sai kansainvälistä mainetta ollessaan toisen maailmansodan aikana pelottava sotavankileiri.

Seitsemänsataa metriä korkean jyrkän jyrkänteen päällä, jonka alapuolella kulkee Mulde-joki, ja syvällä natsien alueen sydämessä, noin 400 kilometrin päässä rajasta, sijaitseva Colditzin linna (Schloss Colditz) oli huipputurvavankila, jota saksalaiset pitivät pakenemisen varmana. Se tunnettiin nimellä Oflag IV-C, ja siellä pidettiin ensisijaisesti korkea-arvoisia liittoutuneiden upseereita ja niitä, jotka olivat toistuvasti paenneet muista vähemmän turvallisista leireistä. Siitä tuli käytännössä vankila, joka oli täynnä pakomiehiä.

Linnan läpitunkemattomat seitsemän jalan paksuiset muurit ja jyrkät jyrkänteet eivät estäneet Colditzin vankeja, jotka kehittivät monimutkaisia pakotekniikoita ja keksivät nerokkaita ja hienostuneita strategioita. Saksalaisten epäonneksi tästä ylitsepääsemättömästä linnoituksesta tehtiin sodan aikana 300 pakoyritystä, joista yli 30 onnistui. Käytössä olleissa tiukoissa turvatoimissa ei otettu huomioon vangittujen upseerien rohkeutta ja oveluutta. Vankien oveluus tarkoitti, että vartijoiden oli oltava jatkuvasti varuillaan, olipa kyse sitten tunnelien rakentamisesta, ristiinpukeutumisesta tai purjelentokoneen rakentamisesta.

Yhdysvaltalaisten joukkojen vapauduttua vuonna 1945 karanneiden vankien muistelmat innoittivat kymmeniä elokuvia, tv-tuotantoja, videopelejä ja jopa lautapelejä. Erityisesti brittiarmeijan upseeri Pat Reidin muistelmat innoittivat elokuvaa The Colditz Story. Muita tuotoksia ovat muun muassa The Birdmen, Escape from Colditz ja vuonna 2005 tehty tv-sarja Colditz.