Postin on kirjoittanut Leo Babauta.

Kaikenlaisten luojien on löydettävä äänensä.

Olemme kirjoittajia, muusikoita, suunnittelijoita, ohjelmoijia, vanhempia, minkä tahansa rakentajia. Mutta emme todella ilmaise itseämme ja puhu totuutta, ennen kuin olemme löytäneet äänemme: sävyn, tyylin, tenorin, sävelkorkeuden, persoonallisuuden, jolla ilmaisemme itseämme.

Avumme on olemuksemme, joka on kirjoitettu selvästi maailman nähtäväksi.

Lukija ja kirjailijakollega kysyi minulta, miten löysin ääneni. Eikä minulla ole helppoa vastausta – en ole edes varma, voinko sanoa, että olen vielä täysin löytänyt ääneni. Se on etsintä, joka ei tunnu päättyvän – ei oikeastaan Graalin maljan etsintä, vaan jatkuvaa uudelleenvirittämistä, kun olemukseni muuttuu loputtomasti.

Mutta minusta tuntuu, että olen löytänyt jotakin, jossa on totuuden tekstuuri, vaikkakin vain tuntuva likiarvo. Jaan joitakin ajatuksiani, mutta pitäkää mielessä, etten pidä vastauksia lainkaan lujasti hallussani.

Oppiessani opettelen, ja toivon, että oppimiseni auttaa teidän oppimistanne. Tämä on kirjoitettu kirjailijoille, mutta ajatukset ovat samat kaikille, jotka luovat mitä tahansa.
Kirjoita paljon. Tämä on melkein kaikki, mitä minun tarvitsee sanoa, sillä millään muulla ei ole merkitystä ilman jatkuvaa paljon kirjoittamisen harjoittelua. Kirjoittakaa blogikirjoituksia ja kirjeitä, vihkoja ja kärjistyksiä, toimituskirjeitä ja kirja-arvosteluja, rakkausrunoja ja novelleja, novelleja ja manifesteja. Kirjoittamisesi silkasta massasta tulee raaka-ainetta, josta voit taltuttaa äänesi.

Kokeile rohkeasti. Repikää suurmiehiltä ja myös tavaroilta. Matkikaa ja tehkää siitä omaanne. Kokeile ja erehdy.

Opi kuulemaan itseäsi. Kirjoittajaääneni on oikeastaan ääni päässäni. Se ei ole se, miten puhun ääneen, vaan miten puhun itselleni, kalloni meluisassa luolastossa. Kuuntelen itseäni, kun puhun sisältäni, ja se on se ääni, jonka yritän saada kirjalliseen muotoon.

Tuon äänen saaminen päästäsi virtuaalipaperille – siinä se juju onkin. Se ei ole helppoa, mutta jälleen kerran, tee sitä usein, ja tulet taitavaksi siinä. Se on synapsien uudelleenkytkentää, niin että pään ajatukset ampuvat alas sormenpäihin ja tulevat ulos kirjoitusliikkeinä, bitteinä ja pikseleinä. Useimmat ihmiset eivät tee tätä tarpeeksi, jotta heistä tulisi taitavia, ja siksi uskottavuus on heikko.

Löydä se, mikä tuntuu oikealta. Kirjoitat paljon, ja suurin osa siitä on paskaa. Tarvitset paskapuhetta, jos haluat löytää totuuden. Lajittele paskan läpi, kunnes opit tunnistamaan totuuden, tuntuman perusteella, et minkään loogisen kriteerin perusteella. Totuus näyttää hämmästyttävän paljon paskalta.

Löydä selkeys. Hyvä kirjoittaminen, on sanottu usein, on selkeää ajattelua. Jos ajattelusi on sekavaa, myös kirjoittamisesi on sitä. Suosittelisin itseopiskelukurssia logiikasta, mutta oikeastaan olen huomannut, että kyse on yksinkertaistamisesta. Harjoittele ylimääräisten ajatusten ja sanojen poistamista, kunnes sinulla on vain se, mitä tarvitaan yksinkertaisen ajatuksen ilmaisemiseen.

Poista kohina. Se on enemmänkin vähennysprosessi kuin lisäys. Useimmilla ihmisillä on lopulta liikaa sanoja, koska he eivät koskaan vähennä. Kohina tulee äänesi tielle, joten karsi sitä, karsimalla kohinaa pensaasta, kunnes jäljelle jää totuus. Nykyään vähennän päässäni, mutta se on vuosien harjoittelun tulosta. Kun olet kirjoittanut, editoi ja poista kohina.

Useimmilla ihmisillä on myös liikaa kohinaa elämässään, jotta he kuulisivat oman ajattelunsa. Liian paljon tapahtuu heidän ympärillään ja verkossa, eikä heillä ole aikaa yksinäisyyteen. Et voi kuulla ajatuksiasi, ääntäsi, ilman yksinäisyyttä. Poista melu myös sinun elämästäsi.

Käytä ääntäsi. Et lähde etsimään ääntäsi vain kauneuden vuoksi – jalo pyrkimys, mutta se ei riitä.

Sinun on käytettävä ääntäsi. Käytä sitä ilmaistaksesi itseäsi, auttaaksesi muita, muuttaaksesi maailmaa.

Kirjoitan yksinkertaisuudesta maailmassa, joka on tarpeettoman monimutkainen.

Kirjoitan minimalismista pysäyttääkseni kulutuskeskeisyyden.

Kirjoitan tyytyväisyydestä, koska liian moni tuntee puutetta.

Kirjoitan veganismista, koska sydämeni särkyy ruokajärjestelmämme julmuudesta.

Kirjoitan kouluttamattomuudesta osoittaakseni lapsille, etteivät he tarvitse muuta opettajaa kuin itsensä.

Kirjoitan anarkismista maailmassa, joka muuttuu yhä totalitäärisemmäksi, erityisesti kasvavalla yksityisellä sektorilla.

Näin käytän ääntäni. Miten sinä käytät omaasi?