Yskänrefleksin kulkureitit ja merkitys

Tämä luku liittyy olennaisimmin vuoden 2017 CICM Primary Syllabus -oppimäärän jaksoon F10(v), jossa tenttikokelaiden odotetaan osaavan ”selittää yskänrefleksin kulkureitit ja merkityksen”. Lukuun ottamatta vuoden 2014 ensimmäisen kokeen kysymystä 13, tätä asiaa ei ole laajasti kysytty CICM:n ensimmäisen osan kokeessa, ja sitä tarkastellaan tässä lähinnä siksi, että se sisältyy opetussuunnitelmaan, ja siksi se voi jonain päivänä koetella valmistautumatonta kokelasta.

Polverino et al (2012) antavat erinomaisen lyhyen yleiskatsauksen tästä refleksistä pursuamatta turhia yksityiskohtia. Jos tarpeettomat yksityiskohdat tulevat jostain syystä tarpeellisiksi, Canningin (2006) katsaus tarjoaa niitä runsaasti. Ottaen huomioon, että CICM-tutkinnon vastaanottajat eivät ole olleet kiinnostuneita tästä refleksistä, tässä esitetään vain lyhyt yhteenveto, joka muistuttaa vastausta hypoterapeuttiseen SAQ-kysymykseen, jossa kokelaita pyydetään ”selittämään yskänrefleksin reittejä ja merkitystä”.

Yhteenvetona:

Yskän ärsyke:

  • Kemialliset ja biologiset ärsykkeet:
    • Hapot, esim. mahansisältö
    • Biologiset patogeenit
    • Tulehdukseen liittyvät välittäjäaineet
  • Mekaaniset ärsykkeet:
    • Nesteiden hengittäminen
    • Kiinteet, esim. hengitetyt hiukkaset tai kertyneet eritteet

Yskänrefleksin tarkoitus ja merkitys:

  • Suojaava tehtävä
    • Puolustus hengitysteissä olevaa vierasta ainetta vastaan
  • Patologiset seuraukset
    • Limakalvojen vaurioituminen jatkuvalla tai tuottamaton yskä
  • Diagnostinen tarkoitus
    • Todisteet ehjästä välikarsinan toiminnasta

Yskänrefleksikaaren poikkeava reitti: Kolme pääreseptoriluokkaa:

  • Nopeasti sopeutuvat reseptorit:
    • Reagoivat dynaamiseen keuhkoinflaatioon, bronkospasmiin, tai keuhkojen kollapsiin
    • Sporadisesti aktiivisia koko hengityssyklin ajan
  • Hitaasti sopeutuvat venytysreseptorit
    • Herkät reseptorit
      • Herkät reseptorit, jotka ovat herkkiä mekaanisille voimille
      • Osallistuvat Heringin-Breuerin reflekseihin
        • C-kuidut
          • Välttämättä, pelkkiä nociceptoreita, samanlaisia kuin ihossa
          • Vastustavat haitallisiin kemiallisiin ja mekaanisiin ärsykkeisiin

        Nämä reseptorit kytkeytyvät vagushermosäikeiden välityksellä medullaariseen ohjauskeskukseen:

        • Bronchiaalinen limakalvo: vaguksen keuhko-, aurikulaari-, nielu-, ylempi kurkunpään- ja mahahermohaarat
        • Diafragma: vaguksen sydän- ja ruokatorvihaarat

        Keskitetty integroitu yskän ohjaus:

        • Sijoittuu nucleus tractus solitariuksen kaudaaliseen kahteen kolmannekseen

        Yskänrefleksikaaren eri reitit:

        • Pallealle: frenic-hermon kautta
        • Vatsalihaksille: selkäydinlihasten motoriikkahermojen kautta
        • Kielekkeelle: Vaguksen kurkunpään haarojen kautta, nucleus ambiguusista

        Yskän prosessi:

        • Aistivaihe: afferentit kuidut johtavat mekanoreseptorisia ja kemoreseptorisia ärsykkeitä medullaan sijaitsevaan keskusintervaattoriin, ja yskänrefleksi laukeaa
        • Hengitysvaihe: Glottis avautuu ja hengitetään syvään sisään
        • Kompressiovaihe: Glottis sulkeutuu ja uloshengityslihakset supistuvat voimakkaasti; rintakehän sisäinen paine voi hetkellisesti nousta yli 100 cm H2O:n.
        • Expulsiivinen vaihe: glottis avautuu ja nopea ilmavirtaus alkaa; keuhkoputkien kudokset värähtelevät nopean turbulenttisen virtauksen vuoksi, mikä irrottaa eritteitä.

        Jos haluaa lukea lisää varsinaisesta yskimisprosessista, kannattaa tutustua Stuart Brooksin (2011) erinomaiseen artikkeliin, jossa kirjoittaja jostain syystä käyttää puolisoaan mallina siitä, mitä yskimisen aikana tapahtuu: ”…now, her face is cerulean-colored as she forcibly emits a staccato-like exhalation…”.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.