Yleiskatsaus
Intian viime vuosien talouskasvu on lisännyt näkymiä laajamittaisen köyhyyden poistamisesta yhden sukupolven kuluessa. Tätä kasvua ovat kuitenkin varjostaneet rappeutuva fyysinen ympäristö ja kasvava niukkuus luonnonvaroista, jotka ovat välttämättömiä kasvun jatkumisen ja köyhyyden poistamisen kannalta. Ei ole sattumaa, että maan köyhimmät alueet ovat myös ympäristön kannalta pahiten kuormitettuja alueita, joilla maaperä on rapautunut, vesistöt saastuneet ja metsät rappeutuneet. Samanaikaisesti nopea kasvu on lisännyt yleistä tietoisuutta ja synnyttänyt ennennäkemättömän suuren vaatimuksen luonnonvarojen, kuten ilman, veden, metsien ja biologisen monimuotoisuuden, moitteettomasta hoidosta. Ympäristön kestävyys on nopeasti nousemassa maan seuraavaksi suurimmaksi kehitys- ja poliittiseksi haasteeksi, ja se on keskeisellä sijalla valmisteilla olevassa 12. viisivuotissuunnitelmassa.
Haasteet
Pollution: Kasvuun liittyvä veden, maan ja ilman saastuminen lisääntyy räjähdysmäisesti. Nopeat investoinnit tehdasteollisuuteen, johon kuuluu 17 erittäin saastuttavaa teollisuudenalaa, jotka ovat Central Pollution Control Boardin ”punaisella listalla”, ovat vauhdittaneet tätä kasvua. Eniten saastuttavien alojen osuus Intian viennistä on kasvanut dramaattisesti viime vuosikymmenen aikana, mikä viittaa siihen, että Intiasta saattaa olla tulossa saastuttavien hyödykkeiden nettoviejä. Nämä suuntaukset osoittavat, että ympäristönhoitoon on investoitava enemmän.
Luonnonvarat, ekosysteemit ja biologinen monimuotoisuus: Maaseutualueilla köyhyys on kietoutunut yhteen luonnonvarojen heikentymisen kanssa – huono maaperä, tyhjentyneet pohjavesivarat ja heikentyneet metsät. Elääkseen köyhät joutuvat louhimaan ja ylikäyttämään näitä rajallisia resursseja, mikä synnyttää köyhyyden ja ympäristön tilan heikkenemisen kierteen. Yhä suuremmat paineet kohdistuvat Intian mega-biologisen monimuotoisuuden taskujen parempaan suojeluun, sillä niiden merkitys maailmanlaajuisen biologisen monimuotoisuuden kannalta tunnustetaan yhä suuremmaksi, mutta ne ovat yhä enemmän uhattuina. Suuremmat investoinnit näiden luonnonvarojen suojeluun tuottaisivat kaksinkertaisen osingon: köyhyyden vähentäminen ja kasvun kestävyyden parantaminen.
Rannikkoalueiden hallinta: Intian rannikkoalueilla on herkkiä ekosysteemejä, kuten mangroveja, koralliriuttoja, suistoja, laguuneja ja ainutlaatuista meri- ja maaeläimistöä, jotka vaikuttavat merkittävästi kansantalouteen. Taloudellinen toiminta, kuten nopea kaupungistuminen ja teollistuminen, meriliikenne, merikalastus, matkailu, rannikko- ja merenpohjan kaivostoiminta, offshore-öljyn- ja maakaasuntuotanto, vesiviljely ja viimeaikainen erityisten talousvyöhykkeiden perustaminen ovat johtaneet näiden resurssien merkittävään hyödyntämiseen.Lisääntyneen taloudellisen toiminnan vaikutuksen lisäksi rannikkoalueiden kehitys ja toimeentulo kärsivät stressistä, koska ankarat sääilmiöt ovat yleistyneet ja voivat aiheuttaa peruuttamatonta vahinkoa ihmishengille ja omaisuudelle yhteisöissä, jotka ovat perinteisesti köyhiä ja alttiita taloudellisille häiriöille.
Ympäristöhallinto: Infrastruktuuri-investointien vauhti, joka voi nousta 500 miljardiin dollariin 12. viisivuotissuunnitelmassa, edellyttää integroituja ja koordinoituja päätöksentekojärjestelmiä. Erityisen haastavaksi tämän tekevät hajanaiset politiikat ja moninaiset institutionaaliset oikeudelliset ja taloudelliset suunnittelukehykset, joiden tavoitteet ja lähestymistavat ovat usein ristiriidassa keskenään.
Ympäristöterveys: Saasteiden terveysvaikutukset ovat verrattavissa aliravitsemuksen aiheuttamiin vaikutuksiin, ja niillä on merkittävä vaikutus tuottavuuteen, terveyteen ja elämänlaatuun. Ympäristöterveyden haasteet johtuvat suurelta osin köyhyyteen liittyvistä riskeistä, jotka liittyvät peruspalvelujen, kuten puhtaan juomaveden ja sanitaation, huonoon saatavuuteen ja huonoon sisäilman laatuun. Pintavesien saastumista ja taudinaiheuttajien leviämistä edistävät valuma-alueiden ja valuma-alueiden muutokset, jotka ovat liittyneet nopeaan kaupungistumiseen ja tehoviljelyyn. Vaikka maaseudun vesihuolto ja sanitaatio ovat parantuneet merkittävästi viime vuosikymmeninä, veteen liittyvät sairaudet aiheuttavat edelleen vuosittain suuren määrän vältettävissä olevia lapsikuolemia.
Ilmastonmuutos: Tämä johtuu seuraavista tekijöistä: i) suuri köyhyys, ii) väestötiheys, iii) suuri riippuvuus luonnonvaroista ja iv) jo ennestään stressaantunut ympäristö (esimerkiksi vesivarat). Vuosisadan puoliväliin mennessä Intian vuotuisen keskilämpötilan ennustetaan nousevan 1,1-2,3 celsiusastetta Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin maltillisen ilmastonmuutosskenaarion (A1B) mukaan, jolloin maatalous- ja ilmasto-olosuhteiden odotetaan heikkenevän. Tämän vaihteluvälin korkeammalla osalla Intian BKT:n menetys olisi suurempi kuin maailmassa keskimäärin ja voisi olla lähes 5 prosenttia. Samanaikaisesti sateiden vaihtelu todennäköisesti lisääntyy, mikä lisää kuivuuden, tulvien ja pyörremyrskyjen esiintymistiheyden ja vakavuuden riskiä.
Taloutensa ja väestönsä koon perusteella Intia on maailman kuudenneksi suurin kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttaja. Useimmilla mittareilla Intia voidaan kuitenkin luokitella vähähiiliseksi taloudeksi. Sillä on: (ii) päästöt asukasta kohti ovat maailman alhaisimpia (noin 10 prosenttia kehittyneiden maiden keskiarvosta) ja (iii) metsäpeite on vakiintunut. Intian päästöt tulevat kuitenkin kasvamaan huomattavasti sen jatkuvan talouskasvun vuoksi.
Hallituksen painopisteet
Intia on ponnistellut huomattavasti pyrkiessään vastaamaan ympäristöhaasteisiin. Se on antanut tiukkaa ympäristölainsäädäntöä ja luonut instituutioita, jotka valvovat ja valvovat lainsäädännön noudattamista. Kansallisessa ympäristöpolitiikassa (National Environmental Policy, NEP) tunnustetaan markkinavoimien ja -kannustimien hyödyntämisen arvo osana sääntelyvälineistöä, ja Intia on yksi vain kolmesta maasta maailmassa, joka on perustanut vihreän tuomioistuimen käsittelemään yksinomaan ympäristöasioita koskevia oikeudenkäyntejä. Ympäristöhallinnon osalta Intian viranomaiset harkitsevat kansallisen arviointi- ja seurantaviranomaisen (National Appraisal and Monitoring Authority, NEAMA) perustamista suorittamaan ympäristöarviointeja.
Käynnissä olevan 11. viisivuotissuunnitelman aikana hallitus antoi asetuksia edistääkseen yhdennettyä ja osallistavaa lähestymistapaa rannikkoalueiden suunnitteluun ja vaarallisten jätteiden asianmukaiseen käsittelyyn, antoi useita kriittisiä toimintalinjoja (esimerkiksi tarkistettu jokien suojelustrategia ja kansallinen biologista monimuotoisuutta koskeva suunnitelma) ja perusti luonnonvaraisen eläimistön ja luonnonvaraisen eläimistön rikosten torjuntaviraston (Wildlife Crime Control Bureau, VCRBU), joka täydentää nykyisiä suojelutoimia, jotka kohdistuvat vaarassa oleviin lajeihin, kuten tiikeriin. Vastauksena ilmastonmuutoksen uhkaan pääministerin asettama kansallinen ilmastonmuutosneuvosto antoi kesäkuussa 2008 Intian ensimmäisen kattavan kansallisen toimintasuunnitelman. Ennen Kööpenhaminan kokousta Intia asetti myös vapaaehtoisesti oman tavoitteensa vähentää hiili-intensiteettiä 20-25 prosenttia vuoteen 2020 mennessä vuoden 2005 lähtötasoon verrattuna ja perusti vähähiilistä kasvua käsittelevän asiantuntijaryhmän kartoittamaan, miten tähän haasteeseen voitaisiin parhaiten vastata.
Maailmanpankin tuki
Vastatakseen näihin paineisiin Maailmanpankki on kehittänyt monitahoisen lähestymistavan, jolla se pyrkii käsittelemään ympäristökysymyksiä ja lieventämään luotonantoonsa liittyviä riskejä:
Tietämystuotteita ja luotonantoa käsittelevä vankka ohjelma: Tällä pyritään parantamaan tietopohjaa ympäristöratkaisuja varten ja kokeilemaan useita ohjelmia, joilla vastataan keskeisiin ympäristöhaasteisiin.
Riskien hallinta ja valtavirtaistaminen ristikkäisten tukitoimien avulla: Maailmanpankin ydinmateriaalivalvontapolitiikkojen avulla on kehitetty vankka mekanismi päätöksentekoa varten. Lisäksi on kehitetty useita välineitä, jotka mahdollistavat ympäristöasioiden hallinnan sisällyttämisen hankesuunnitteluun ja minimoivat pankin toiminnan ympäristövaikutukset.
Valtioiden järjestelmät ja valmiuksien kehittäminen Aloitteet auttavat institutionaalisten valmiuksien kehittämisessä, ja niihin sisältyy Maailmanpankin hankkeiden riskienhallintaan liittyvien maakohtaisten järjestelmien kokeilu.
Luettelo aktiivisista hankkeista
Maailmanpankilla on kasvavat suhteet ja salkku ympäristöalalla. Toteutettavana ovat muun muassa seuraavat hankkeet.
Integrated Coastal Zone Management Project (222 miljoonaa dollaria, hyväksytty kesäkuussa 2010), jonka tarkoituksena on auttaa rakentamaan asianmukaiset institutionaaliset järjestelyt, valmiudet ja kehittyneet tietojärjestelmät, joita tarvitaan rannikkoalueiden yhdennettyä käyttöä ja hoitoa koskevan kansallisen ohjelman toteuttamiseksi. Hanke auttaa myös kokeilemaan tätä lähestymistapaa kolmessa rannikkovaltiossa, Gujaratissa, Orissassa ja Länsi-Bengalissa, useiden täydentävien pilottihankkeiden avulla valituilla rannikkoalueilla osavaltiotason valmiuksien kehittämiseksi.
Capacity Building for Industrial Pollution Management -hanke (65 miljoonaa dollaria, hyväksytty kesäkuussa 2010), jonka tarkoituksena on kehittää Andhra Pradeshin ja Länsi-Bengalin osavaltioiden virastojen konkreettista inhimillistä ja teknistä kapasiteettia pilaantuneiden alueiden ympäristön kannalta järkevän kunnostuksen toteuttamiseksi ja tukea poliittisen, institutionaalisen ja metodologisen kehyksen kehittämistä pilaantuneiden alueiden kunnostamista koskevan kansallisen ohjelman (National Program for Rehabilitation of Polluted Sites, NPRPS) perustamista varten.
National Ganga River Basin Authorityn hanke (1 miljardi dollaria, hyväksytty toukokuussa 2011): Sen tarkoituksena on kehittää sen perustamisvaiheessa olevien operatiivisen tason instituutioiden valmiuksia, jotta ne voivat hallinnoida pitkän aikavälin Gangan puhdistus- ja suojeluohjelmaa, ja toteuttaa erilaisia demonstroivia investointeja pistekuormituksen vähentämiseksi kestävällä tavalla ensisijaisissa kohteissa Gangan varrella.
Biodiversiteetin suojelu ja maaseudun elinkeinot -hanke (toukokuussa 2011 hyväksytty GEF/IDA-hanke, 23 miljoonaa dollaria): Kehitetään ja edistetään uusia suojelumalleja maiseman mittakaavassa parantamalla valmiuksia ja kehittämällä instituutioita biologisen monimuotoisuuden suojelun tulosten valtavirtaistamiseksi.
Pipeline-hankkeet
Ympäristön kestävää kehitystä koskeva poliittinen laina Himachal Pradeshin osavaltiossa: Ehdotetulla kehityspoliittisella lainalla pyritään luomaan ympäristön kestävyyttä koskevat puitteet, joilla edistetään osavaltion julkisen ja yksityisen sektorin osallistumista energiatehokkuuden parantamista koskevaan kansalliseen ohjelmaan, kehitetään poliittiset ja institutionaaliset puitteet ympäristöystävällisen vesivoiman kehittämisen jatkokehittämistä varten ja mahdollistetaan kestävä kehitys useilla talouden avainaloilla, joita ovat muun muassa matkailu, teollisuus sekä maatalouden kehittäminen ja puutarhaviljely.
Global Environmental Facility (GEF): Viimeisimmän täydennysrahoituksen jälkeen Maailmanpankkia on pyydetty valmistelemaan useita GEF:n rahoittamia hankkeita, jotka ovat seuraavat: Climate Resilience through Community-Based Approaches in Semi-Arid Areas, Integrated Biodiversity Hotspots and Improvements, Adaptive Management Tools in Sustainable Land Management ja Integrated Ecological Management of the Lakshadweep Sea.
Tutkimus
Intian talouden energiaintensiiviset alat: Vaihtoehdot vähähiiliseen kehitykseen: Tutkimuksessa tarkastellaan Intian talouden viittä alaa, jotka aiheuttivat kolme neljäsosaa Intian energiankäytön hiilidioksidipäästöistä vuonna 2007: sähköntuotanto, energiaintensiivinen teollisuus (kuten rauta- ja terästeollisuus, sementti-, lannoite-, jalostus-, massa- ja paperiteollisuus), tieliikenne, liikerakennukset ja asuminen.
Siinä esitetään kolme hiilidioksidipäästöskenaariota, joissa hahmotellaan erilaisia kasvupolkuja, joita Intia voisi noudattaa vuodesta 2007 vuoteen 2031 – viidennentoista viisivuotissuunnitelman loppuun.
Sundarbansin kestävä sosioekonominen kehitys: Teknisen avun tavoitteena on arvioida toimenpiteitä, joilla voidaan parantaa sosioekonomisen ja biofyysisen järjestelmän kestävyyttä ja saavuttaa pitkän aikavälin kestävä kehitys. Sopeutumiskykyiset järjestelmät ovat järjestelmiä, jotka pystyvät sopeutumaan jatkuviin stressitekijöihin, mutta Sundarbansin asukkaiden sopeutumiskykyä on heikennetty jatkuvasti. Merenpinnan historiallinen nousu suiston vajoamisen vuoksi, suolapitoisuuden tunkeutuminen, tulvat ja ravinteiden häviäminen paikallisesta maaperästä ovat viime vuosisadan aikana tehneet tästä yhdestä Intian mantereen vaarallisimmista alueista.
Intia 2030: Visio ympäristön kannalta kestävästä tulevaisuudesta: Tämä tutkimus käsittelee laajempaa keskustelua nopean talouskasvun vaikutuksista ympäristön kestävyyteen ja tarvetta miettiä uudelleen Intian nykyisiä institutionaalisia järjestelyjä pitkän aikavälin ympäristön kestävyyden edistämiseksi. Tutkimuksen päätavoitteena on yksilöidä Intiassa lähivuosikymmeninä ilmeneviä ympäristöhaasteita, -mahdollisuuksia ja -rajoituksia sekä ehdottaa poliittisia vastauksia ja kehittää strategioita kasvun ja ympäristön kestävyyden kaksoistavoitteiden yhteensovittamiseksi kaupunkialueilla ja ekologisesti herkillä vuoristoalueilla.