Sää-, vesi-, valtameri- ja ilmastovaaroja koskevat varoitukset, joita kansalliset meteorologiset ja hydrologiset palvelut (NMHS) antavat, ovat osoittautuneet erittäin tehokkaiksi keinoiksi vähentää ihmishenkien menetyksiä ja omaisuusvahinkoja. Ne luovat perustan, jonka pohjalta vastuuviranomaiset ja kansalaiset voivat ryhtyä varhaisiin toimiin. Koska hydrometeorologiset vaarat vaikuttavat yhä alttiimpiin ja haavoittuvampiin väestöryhmiin ja heidän omaisuuteensa usein yli poliittisten rajojen, on tarpeen, että nämä varoitukset ja niihin liittyvät tiedot kaikista maista ovat helpommin ja oikea-aikaisesti saatavilla.

WMO:n maailmanlaajuisesta monivaarahälytysjärjestelmästä (Global Multi-hazard Alert System, GMAS) on tulossa WMO:n kehys, jonka avulla voidaan olennaisesti lisätä ja parantaa äärimmäisiin ja/tai potentiaalisesti suuriin sää-, vesistö- ja ilmasto-ilmiöihin liittyvien luotettavien ja arvovaltaisten varoitusilmoitusten ja -tiedon saatavuutta alueellisesti ja globaalisti. GMAS-järjestelmän on tarkoitus olla hyvin näkyvä ja helposti saatavilla oleva virallisten varoitusten lähde, ja sen avulla on tarkoitus 1) tunnistaa valmiuksissa olevat puutteet, 2) helpottaa kehitysyhteistyökumppaneiden investointeja ja valmiuksien kehittämistä näiden varoitusten laatimiseksi ja levittämiseksi, 3) edistää riskiryhmiin kuuluvien henkilöiden ja päätöksentekijöiden tavoitettavuutta ottaen huomioon maailmanlaajuinen liikkuvuus, 4) parantaa kansallisten varoitusviranomaisten – mukaan luettuina kansalliset terveys- ja sosiaalipalvelujen kansalliset terveys- ja terveyspalvelut (NMHS-järjestelmät) – näkyvyyttä ja tunnustamista keskeisten kansallisten, alueellisten ja maailmanlaajuisten käyttäjien ja sidosryhmien keskuudessa, 5) yhdenmukaistaa ja standardoida varoitusparametrejä ja 6) edistää rajat ylittävää yhteistyötä.

Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi GMAS hyödyntää, vahvistaa ja auttaa ylläpitämään kansallisia varhaisvaroitusjärjestelmiä. Tällaisten järjestelmien avulla yksilöt, yhteisöt, hallitukset, yritykset ja muut tahot voivat ryhtyä ajoissa toimiin katastrofiriskien vähentämiseksi ennen vaaratilanteita, ja ne koostuvat yleensä neljästä keskeisestä osatekijästä: (1) järjestelmälliseen tiedonkeruuseen ja katastrofiriskien arviointiin perustuva katastrofiriskitietämys; 2) vaarojen ja mahdollisten seurausten havaitseminen, seuranta, analysointi ja ennustaminen; 3) arvovaltaisten, oikea-aikaisten, täsmällisten ja toimintakelpoisten varoitusten ja niihin liittyvien todennäköisyyttä ja vaikutuksia koskevien tietojen levittäminen ja niistä tiedottaminen virallisen tahon toimesta; ja 4) varautuminen kaikilla tasoilla reagoimaan saatuihin varoituksiin. Näiden neljän toisiinsa liittyvän osatekijän on oltava ihmislähtöisiä, niitä on koordinoitava eri sektoreilla ja tasoilla ja niiden välillä, jotta nämä ”järjestelmien järjestelmät” toimisivat tehokkaasti, ja niihin on sisällyttävä palautemekanismeja niiden jatkuvaa parantamista varten. Vaikka nämä järjestelmät on usein suunniteltu yhtä tiettyä vaaraa tai vaararyhmää varten, usean vaaran varoitusjärjestelmät kohdistuvat useisiin vaaroihin ja/tai vaikutuksiin tilanteissa, joissa vaaratilanteet voivat esiintyä yksin, samanaikaisesti, kaskadoittain tai kumulatiivisesti ajan mittaan, ja niissä otetaan huomioon mahdolliset toisiinsa liittyvät vaikutukset. Tällainen ennakkovaroitusjärjestelmä, jolla voidaan varoittaa yhdestä tai useammasta vaarasta, lisää varoitusten tehokkuutta ja johdonmukaisuutta koordinoitujen ja yhteensopivien mekanismien ja valmiuksien avulla, joihin osallistuu useita eri tieteenaloja vaarojen ajantasaista ja tarkkaa tunnistamista ja seurantaa varten useiden vaarojen osalta.

WMO panee parhaillaan täytäntöön uutta menetelmää vaaratapahtumien luetteloimiseksi (WMO-CHE), joka antaa olennaisen panoksen ennakkovaroitusjärjestelmän osatekijöihin 1 ja 2. Tämä menetelmä on tärkeä. Menetelmässä käytetään nykyaikaisia tietokantamenetelmiä, jotka ovat hierarkiavapaita (ei puurakennetta tietojen tallentamiseksi) ja helpottavat analyysin joustavuutta. Siinä keskitytään vaarallisten sää-, ilmasto-, vesi- ja avaruussääilmiöiden sekä muiden niihin liittyvien ympäristöilmiöiden yksilöimiseen yksiselitteisesti. Toisiinsa liittyvät tapahtumat voidaan ryhmitellä ja yhdistää laajempiin järjestelmiin, mikä vähentää tapahtumien kaksinkertaisen kirjaamisen riskiä.

Muut WMO:n järjestelmät – mukaan lukien WMO:n integroitu havainnointijärjestelmä (WMO Integrated Observing System, WIGOS), WMO:n tietojärjestelmä (WMO Information System, WIS), maailmanlaajuinen tietojenkäsittely- ja ennustejärjestelmä (Global Data-Processing and Forecasting System, GDPFS) tai WMO:n avaruuspohjainen sää- ja ilmasto-olosuhteiden ääri-ilmiöiden seuranta (Space-based Weather and Climate Extremes Monitoring (SWCEM)) – tuottavat kansallisille ennakkovaroitus- ja reagointijärjestelmiin välttämättömiä panoksia ja globaalia ja alueellista tukea, erityisesti tällaisten järjestelmien osatekijöihin 2 ja 3. Järjestelmä voi olla avoin ja tehokas.

GMAS hyödyntää näitä nykyisiä ja tulevia WMO:n järjestelmiä, mekanismeja ja infrastruktuureja tunnustamalla ja korostamalla jäsenten omavastuullisuutta. Esimerkiksi WIS-järjestelmää voidaan hyödyntää virallisten varoitusten, hälytysten ja niihin liittyvien tietojen arkiston ylläpitämiseksi ja näiden tietojen jakamiseksi valtuutetuille käyttäjille ilman lisäkustannuksia NMHS-järjestelmille. GMAS hyötyy lisäksi hälytyskeskusteknologiasta, World Weather Information Services (WWIS) -palvelusta ja kehittyvästä Severe Weather Information Centre (SWIC) -järjestelmästä. Jälkimmäinen tarjoaa verkkopohjaisen käyttöliittymän, jossa on karttanäyttö ja jolla varmistetaan varoitusten ja tietojen välittäminen kansallisille terveyspalveluille ja BKTFS-keskuksille. GMAS-järjestelmässä hyödynnetään myös olemassa olevia (osa)alueellisia varoitusmekanismeja ja -foorumeita (esim. European MeteoAlarm) sekä useita WMO:n lippulaivakoulutusohjelmia ja esittelyhankkeita.

GMAS on näin ollen WMO:n kehysmekanismi, jonka avulla NMHS:t voivat tarjota ja levittää arvovaltaisia varoituksia ja neuvoja kaikille WMO:n jäsenille ja maailmanlaajuiselle yleisölle, myös suurelle yleisölle, jotta nämä voivat tehdä parempia varautumis- ja reagointipäätöksiä. Järjestelmä on suunniteltu WMO:n sääntöjen mukaiseksi, ja se perustuu standardeihin ja edistää niitä sekä laajempaa koulutusta, kumppanuuksia, edunvalvontaa ja uusien teknologioiden soveltamista.