Teknisesti ottaen polyteismi on uskoa moniin jumaliin, joista yksikään ei osallistu minkään muun jumalalliseen olemukseen. Teknisesti ottaen hindut eivät siis ole polyteistejä, koska useimmat hindut ovat nondualisteja ja uskovat, että kaikki jumalat ja jumalattaret ovat yhden perimmäisen Brahmanin/Bhagvanin ilmentymiä/kehittymiä. Toinen kriteeri polyteismille on se, että nämä erilliset ja itsenäiset jumalat ovat kaikki samanarvoisia keskenään ja että niitä palvotaan samanaikaisesti. Hindut palvovat kuitenkin harvoin kaikkia jumalia ja jumalattaria samanaikaisesti; sen sijaan hindut palvovat yleensä vain yhtä jumalaa/jumalatarta muita korkeampana (vaikka teoriassa ne kaikki ovat yhtä lailla Brahmania). Siksi hindulaisuus ei ole polyteistinen.
Mutta hindulaisuutta monoteismiksi kutsuminen olisi useimmissa tapauksissa myös virheellistä. Sen sijaan on olemassa useita tapoja, joilla hindulaisuus voidaan luokitella (kuten on olemassa useita erilaisia hindulaisuuksia). Joitakin hindulaisuuden perinteitä voidaan kutsua:

1. Monolatrismi, uskonnollinen järjestelmä, jossa tunnustetaan monia jumalia (vaikka hindulaisuudessa nämä eivät olekaan eri olemuksisia), mutta palvotaan vain yhtä niistä.

2. Kathenotheismi, järjestelmä, jossa tunnustetaan monia jumalia, mutta palvotaan vain yhtä niistä kerrallaan.

3. Panentheismi, järjestelmä, jossa jumaluuden/jumalan uskotaan olevan sekä transsendenttinen että immanenttinen maailmassa. Tämä on ei-nondualistinen monoteismi.

Viimeiseksi monet hindut luokittelisivat itsensä

4. Monismin kannattajiksi, järjestelmä, jossa perimmäisen todellisuuden uskotaan olevan kaiken elämän taustalla oleva (tai kaiken elämän käsittävä) persoonaton olemus. Hindumonistit siis väittäisivät, että hindujumalilla ja -jumalattarilla on vain väliaikainen todellisuus ja että ne ovat viime kädessä illusorisia/epätodellisia.

Siten, vaikka hindulaisuutta on monia eri tyyppejä (ja siksi monia erilaisia ”ismejä”, joilla nämä eri perinteet voidaan leimata), yksikään niistä ei ole teknisesti ottaen polyteistinen.