Wilt Chamberlainilla oli aikanaan enemmän kilpailua kuin nykyään. Suurin harhaluulo Wiltistä on se, että hän dominoi, koska pelissä ei ollut kilpailua, mikä on aivan väärin ja järjetöntä.
Tyhjennetään nämä myytit.
”60-luvulla ei ollut 24 sekunnin sääntöä tai kolmen sekunnin sääntöä.”
Ensinnäkin, 24 sekunnin heittokello oli käytössä jo vuonna 1954. Kolmen sekunnin sääntö otettiin käyttöön vuonna 1936. Laiton puolustus oli ollut voimassa jo vuodesta 1947. Puolustava maalivahtipeli otettiin käyttöön jo Mikanin opiskeluaikoina (ennen 1950-lukua). Hyökkäävä maalivahtipeli otettiin käyttöön Russellin viimeisenä yliopistovuonna (1956).
Wilt pelasi kaikkien näiden sääntöjen ollessa voimassa. Hän aloitti ammattilaisuransa vuonna 1959.
”Wilt dominoi, koska kaikki muut olivat heikkoja 180-senttisiä valkoisia senttereitä.”
Ei se johtunut siitä, että kaikki muut olivat heikkoja, vaan Wilt oli niin vahva, että hän pystyi dominoimaan heitä helposti.
Vertaillaanpa kaikkien aikojen ns. vahvinta pelaajaa ”Shaqia” Wiltiin.
Wilt ei tietääkseni koskaan rikkonut vanteita NBA-pelissä. Se ei tarkoita, etteikö hän olisi pystynyt siihen jos olisi halunnut.
Shaq lähti tekemään sitä mitä teki; hän laittoi tarkoituksella kaiken painonsa donkkiin nimenomaan saadakseen itsensä SportsCenteriin.
Wilt treenasi Terminatorin (Arnold Schwarzenegger) kanssa silloin kun Arnold tuli ensimmäistä kertaa USA:han kehonrakentajana. Wilt sai penkkipunnerruksensa nousemaan 500 kiloon. Shaq pystyi penkkeilemään vain noin 450, luultavasti nykyään vähemmän.
Kun Wilt oli 59-vuotias, hän pystyi SITTEN penkkeilemään 465, mikä on enemmän kuin Shaq on koskaan pystynyt. Wilt oli 63-vuotias kuollessaan.
Oletko koskaan nähnyt Charles Barkleyn pelaavan? Jos et, niin olet varmasti nähnyt videoita hänestä – Barkleyn pituudeksi listattiin 180 cm ja painoksi noin 252 kiloa – erittäin, erittäin vahva, erittäin nopea ja erittäin räjähtävä.
60-luvulla ja 70-luvun alussa NBA:ssa pelasi pelaaja nimeltä Gus Johnson – hän oli tavallaan 60-luvun Charles Barkleyn kaltainen – erittäin vahva, nopea ja loistava hyppääjä. Johnson oli noin 180-senttinen ja painoi noin 80 kiloa, mutta hänellä ei ollut yhtä paljon rasvaa kuin Barkleylla.
Jokatapauksessa eräänä päivänä, kauden 1967 loppupuolella (vuonna jolloin Wiltin 76ers voitti NBA:n mestaruuden ja voitti runkosarjan 68-13) Gus Johnson (joka pelasi Bulletsissa) ajoi korille ja pystyi donkkaamaan Wiltin ohi, mihin ei moni muu kaveri pystynyt. Wilt ei ollut aivan tyytyväinen.
Myöhemmin samassa pelissä Gus sai pallon nopeassa läpiajossa, ja ainoa kaveri, joka palasi takaisin, oli Wilt. Gus aikoi yrittää taas donkata. Hänellä oli täydellinen 45 asteen kulma koria kohti yrittäessään slamia.
Tällä kertaa, kun Gus saavutti hyppynsä huipun, Wilt nousi ylös ja yhdellä kädellä nappasi pallon puhtaasti.
Wilt sai vain kätensä palloon. Gusin etenemisliike pysähtyi välittömästi, ja hän tunsi jonkin poksahtavan olkapäässään. Hän iskeytyi lattialle, ja kun häntä tutkittiin, hänestä tuli ensimmäinen ja ainoa pelaaja, joka on koskaan kärsinyt olkapään sijoiltaanmenosta blokatun heiton seurauksena.
Wilt ei edes tehnyt virheitä pelissä, hän vain blokkasi donkin. Hän ei edes koskenut häneen, hän sai koko pallon.
Wilt ei vain seissyt siinä odottamassa, että häntä donkataan, kuten kaverit tekevät nykyään. Wilt ymmärsi pelin geometrian, ja hän hyökkäsi aina palloa, ei puolustajaa vastaan. Kori ei liiku, tiedät minne kaveri on menossa. Saatamme nähdä satunnaisia donkkauksia Wiltin yli nykyään, mutta se ei olisi mitään vastaavaa kuin se, miten kaverit vain menevät ja donkkaavat nykypäivän säälittävien senttereiden yli.
Gus Johnson hyökkäsi aina korin kimppuun holtittomalla antaumuksella, aika lailla samalla tavalla kuin LeBron tekee nyt. Jos voitte kuvitella jonkun irrottavan Lebronin olkapään pois sijoiltaan blokatessaan hänen heittoaan, niin sellaista se oli, kun Wilt teki sen Gusille.
Toisen kerran Wilt mursi vastustajan varpaan donkilla. Wilt donkkasi kerran ja pallo osui Hall of Famerin Johnny ”Red” Kerrin jalkaan sellaisella voimalla, että se murtui.
Kerr tiesi heti mitä tapahtui, kun pallo osui hänen jalkaansa. Mutta hän ei halunnut kenenkään tietävän, että Wiltin donkki mursi sen, joten hän teeskenteli kompastuvansa matkalla kentälle, jotta fanit luulisivat, että hän mursi jalkansa vahingossa. Vasta pukuhuoneeseen päästyään hän tunnusti, että luu murtui Wiltin donkista.
Wilt oli ehdottomasti vahvempi kuin Shaq (vaikka Shaq onkin PALJON painavampi, koska hänellä on paljon enemmän rasvaa kuin Wiltillä). Shaqin ylimääräinen rasva vaikuttaa negatiivisesti hänen kestävyyteen.
Wilt pelasi keskimäärin 46 minuuttia per peli uransa aikana, ja vuonna 1962 Wilt istui vain KAHDEN MINUUTIN ajan koko kauden. Hänet erotettiin kahden teknisen virheen takia kahdeksan minuuttia ennen loppua eräässä ottelussa, mutta hän pelasi joka minuutti (jatkoajat mukaan lukien) jokaisessa muussa 79 ottelussa sillä kaudella. Koska Wilt pelasi enemmän minuutteja jatkoajalla kuin hän istui pois varsinaisen peliajan aikana, hän pelasi tuona vuonna keskimäärin 48,5 minuuttia ottelua kohden, vaikka varsinaisen peliajan pituus on vain 48 minuuttia.
Shaqilla on ollut vain yksi kausi, jolloin hän pelasi keskimäärin 40 min/peli. Hän ei ole koskaan ollut ilmastointifanaatikko.
Shaq on hyvä, mutta hän ei ole Wilt Chamberlain
Toiseksi, 60-luvun aikakausi, jolla Wilt pelasi, oli fyysisempi aikakausi. Siihen aikaan ei ollut nössöjä flagrantti- tai käsivirheitä. Tuomarit antoivat näiden fyysisten taktiikoiden jäädä rankaisematta, koska omistajat ja NBA:n johto uskoivat, että veri ja väkivalta oli se, mikä toi ihmisiä koripallopeleihin tuolloin.
Supertähtipelaajat, kuten Wilt, eivät saaneet tuomareilta suotuisaa kohtelua, ja itse asiassa tuomarit asettuivat usein vastustajajoukkueen puolelle Wiltiä vastaan, koska heidän mielestään Wilt yksinkertaisesti dominoi liikaa. NBA otti käyttöön sääntöjä pysäyttääkseen Wiltin jotenkin.
Ja mikä teki siitä vielä ihmeellisemmän oli se, että hänellä oli 3-4 kaveria, jotka romahtivat ja kävivät kovaa päälle aina kun hän koski palloon. Ellet ollut Bill Russell ja tuntenut oloasi onnekkaaksi, Wiltia ei pelattu KOSKAAN yksi vastaan yksi.
Clyde Lovellette Celticsistä löi Wiltin pari etuhammasta suun kattoon yhdessä pelissä. Wilt sai vakavan tulehduksen, eikä hampaita koskaan laitettu kunnolla kuntoon leikkauksessa, ja tämä aiheutti Wiltille melkoisia kipuja loppuelämänsä ajan.
Kuolemaansa vuonna 1999 hänen oli määrä mennä leikkaukseen, jossa nuo hampaat (toivottavasti) korjattaisiin (joita ei koskaan korjattu kunnolla, eivätkä ne koskaan parantuneet kunnolla), mutta Wilt menehtyi ennen kuin leikkausta ehdittiin tehdä.
Vammaa pahensi myöhemmin samana vuonna Knicksin Willie Naulls. Myös Celticsin Tom Heinson oli osallisena erittäin rajussa lyönnissä. Wiltin epäonneksi hän ei pystynyt kostamaan. Jokainen kaksinkertainen ulosajo olisi ollut epätasa-arvoinen vaihtokauppa, eikä Wilt ollut alunperinkään ilkeä kaveri.
Fyysinen peli oli häntä vastaan niin kovaa, että Wilt itse asiassa lopetti rookie-vuotensa jälkeen. Hän kirjoitti Look Magazine -lehteen artikkelin siitä, että NBA on roskaliiga, mutta Warriorsin omistaja suostutteli hänet palaamaan, vaikka Wilt oli jo valmis lopettamaan.
Vuosien varrella monet erotuomarit ovat myöntäneet, että he antoivat kavereiden selviytyä Wiltin pahoinpitelystä hyökkäyspäässä. Liiga ei todellakaan tiennyt, miten käsitellä Wiltiä, ja alitajuisesti tuomarit päästivät pienet kaverit kuin koira veräjästä.
Varhempina vuosina he tekivät näin kompensoidakseen sitä, että Wilt oli niin iso ja lahjakas. Myöhempinä vuosina he tekivät näin, koska he säälivät Wiltiä, koska hän ei osannut heittää vapaaheittoja kovin hyvin. Eräs tuomari sanoi hänelle: ”Wilt, tiedän, että sinua hakataan joka kerta, mutta peli olisi aika tylsää, jos katsoisit, että heität joka kerta linjalta yhden kahdesta.”
Kolmanneksi, NBA-senttereiden keskipituus oli Wiltin aikana 1,90 metriä. Wilt kohosi vain kolme senttiä vastustajan yläpuolelle. Darral Imhoff, sentteri, jota vastaan hän pudotti 100 pistettä, on 180-senttinen. Bill Russell, liigahistorian toiseksi paras levypallopelaaja ja sentteri, jota vastaan hän nappasi ennätykselliset 55 levypalloa (mutta Celtics voitti pelin kolmella pisteellä), on myös 180-senttinen.
Et näe Yao Mingin vaarantavan näitä ennätyksiä, vaikka hänellä on nykyäänkin neljän tuuman etumatka keskivertosenttereihin nähden. Sitä paitsi Walter Dukes on 7’1″, Swede Halbrook 7’3″ ja Mel Counts 7’0″. Miten kukaan näistä 60-luvun pelaajista ei ole saavuttanut samoja lukuja kuin Wilt? Pituus ei ole syy Wiltin dominointiin, mikä johtaa meidät numeroon neljä.
Neljänneksi, tärkein syy siihen, miksi Wilt dominoi kilpailijoita, mustia ja valkoisia, lyhyitä ja pitkiä, on se, että hän on loistava fyysinen yksilö jopa 60-luvun ala-arvoisilla harjoitusmenetelmillä ja ravitsemuksella. Itse asiassa Sports Illustrated kuvaili häntä vuonna 1986 hienoimmaksi lihasta ja verestä tehdyksi urheilulliseksi rakennelmaksi.
Wilt oli kuulantyöntäjä, korkeushyppääjän mestari, yleisurheilutähti ja kolmiloikkaaja. Hän pystyi penkkipunnertamaan 550lbs jo yliopistossa. Mies on myös lentopallon Hall of Fameen ja hän alkoi pelata tätä peliä tosissaan vasta yli 36-vuotiaana.
New Jersey Nets houkutteli häntä vielä 80-luvulla aktiivisesti takaisin eläkkeelle, kun Wilt oli jo 50-vuotias (80-luvun Lakersin näytösotteluissa Wilt piti keskushyökkääjän roolissa Magic Johnsonin johtamaa joukkuetta maalittomana).
Wiltin noteerattu paino on hänen päivittämätön painonsa yliopistossa. Parhaimmillaan ja myöhempinä NBA-vuosinaan hän myönsi, että tämä paino oli lähempänä 290-300lbs.
Ainut, joka saattoi aiheuttaa hänelle ongelmia, oli tämä entinen yleisurheilutähti ja olympiakaliiberin korkeushyppääjä nimeltä Bill Russell (70-luvun lopulla, kun hän oli nelikymppinen ja pelasi Seattlen Supersonicsin joukkueessa, Billillä oli yksi yhtä vastaan yksi kahakoita Sonicsin pelaajien kanssa. Hän muutti jokaisen niistä virtuaaliseksi lentopallopeliksi, mätkimällä kaikki korille pyrkivät hyökkäykset).
”Wilt ei pystyisi dominoimaan tätä nykyistä aikakautta”
Millaista olisi, jos liigaan tulisi nyt parhaimmillaan 7’1” 300-punttipelaaja, jolla on 55″ vertikaali ja 500 penkkipunnerrus? Luulen, että hän paljastaisi NBA:n sellaiseksi humpuukiksi kuin se on nykyään.”
Ensinnäkin hän johtaisi varmasti NBA:ta levypalloissa. Hän olisi keskimäärin 18.
Toiseksi, hän johtaisi liigaa blokeissa. Keskimäärin kuusi tai seitsemän.
Kolmanneksi, hän johtaisi liigaa heittoprosenteissa yli 15 pistettä per peli tekevillä kavereilla.
Keskimäärin yli 60 prosenttia.
Neljänneksi, hän johtaisi liigaa yritetyissä vapaaheitoissa. 15-20 per peli.
Hän johtaisi myös pelattuja minuutteja 45 per peli. Yksikään sentteri ei pystyisi juoksemaan hänen kanssaan.
Hän tekisi keskimäärin reilusti yli 20 pistettä ja murto-osan yli seitsemän syöttöä myös. Ja hänen joukkueensa, riippumatta siitä mihin hänet laitetaan, pärjäisi heti.
Koska nyt on niin vähän hyviä senttereitä, ja paisunut 30 joukkueen liiga, jossa hän pelaa vain puolet niistä kahdesti, runkosarja olisi helppo nakki.
Sitten pitäisi keksiä, miten hänelle, helposti kaikkien aikojen parhaalle pelaajalle, maksetaan…
Nykyaikainen NBA on onnekas, että hän tuli aikaisemmin.
Wilt penkitti 465 kun hän oli 59-vuotias! Se oli vain neljä vuotta ennen hänen kuolemaansa. Hän treenasi Arnold the Terminatorin kanssa, ja hänen penkkipunnerruksensa oli nuorempana yli 500.
Jokatapauksessa Wilt pystyi penkkipunnertamaan 550lbs jo yliopistossa. Conan the Destroyerin kuvauksissa ja ollessaan noin nelikymppinen, Wiltin huhuttiin penkkipunnertaneen 450lbs ja päihittäneen Arnoldin painonnostossa.
Hänestä on kuuluisa kuva hänen ollessaan yleisurheilutähti collegessa, jossa hän hyppää suorana korkeushyppytangon vieressä. Hän oli noin 54 tuumaa maasta kun kuva otettiin (kuvaaja sai siitä palkinnon). Wilt ei ollut varma, oliko hän matkalla ylös vai alas. Jopa silloin, kun hän pelasi lentopalloa, hänet kuvattiin usein piikittämässä palloa, ja hänen vyötärönsä oli verkon yläpuolella.
Wilt painoi kyllä uransa lopussa yli 300 kiloa, mutta se oli pelkkää lihasta. Uransa viimeisellä kaudella (1972-73) hänen valmentajansa keksi ottaa hänet pois pelistä, kun ensimmäisellä neljänneksellä oli pelattu noin kaksi minuuttia, ja ottaa hänet takaisin peliin, kun toisella neljänneksellä oli pelattu noin kaksi minuuttia.
Wilt pelasi tuona vuonna koko toisen puoliajan jokaisessa pelissä. Hän oli aina kunnossa, treenasi paljon offseasonilla. Kaveri pelasi keskimäärin 46 min/peli koko uransa aikana. Nykypäivän sentterit eivät tuottaisi hänelle mitään ongelmia. Dwight Howard on nykyään NBA:n ”paras” sentteri, eikä hänellä ole POST GAMEa. Oletko tosissasi?
Wilt johtaisi varmasti NBA:n levypallopörssiä. Kenelläkään NBA:ssa ei ole samanlaista kestävyyttä kuin hänellä oli kentällä TAI kentän ulkopuolella.
Wiltin syöttötaito oli aliarvostetuin osa hänen peliään, mutta tähän päivään asti hän on AINOA ei-vahti, joka on johtanut NBA:ta syöttöpisteissä. Hänellä on myös NBA:n historian ainoa 20-20-20 (pts reb assists) peli. Ja hänen pallonkäsittelytaitonsa olivat niin hyvät, että hän pääsi Harlem Globetrottersiin. Hän pystyi laittamaan pallon lattialle ja johtamaan katkoa, varsinkin nuorempana.
Epäilemättä hän pääsi viivalle enemmän kuin kukaan muu. Yksikään NBA:n sentteri ei pystyisi häntä vartioimaan. Häntä hakattaisiin ja lähetettäisiin viivalle ja toivottaisiin, että hän tekee yhden kahdesta.
Wilt heitti viimeisellä kaudellaan kaikkien aikojen ennätyksen 72,7 prosenttia kentältä ja teki keskimäärin 13 ppg, minkä lisäksi hän johti liigaa 19 levypallolla/peli.
Jos Kwame Brown pystyy raivaamaan itselleen 10 vuoden uran nyky-NBA:ssa, niin kertokaa te sitten, kuinka kovaa se on korin alla. Wiltille se olisi täysi helppo nakki.
Tämän sanottuaan on täysin mahdollista, että hän saattaa heittää kaiken menemään rap-uran vuoksi! Hänellä oli paljon muitakin kiinnostuksen kohteita kuin koripallo.
Totuus on se, että nykyään se olisi Wiltille helpompaa, ei vaikeampaa. Nykyään peli kulkee vähemmän kuin 60-luvulla, ja Wilt oli parempi urheilija kuin kukaan nykyään.
”Menimme pukuhuoneeseen ja näimme edellisen illan pisteet, joissa Wilt oli tehnyt 55 tai 60 pistettä. Kukaan ei miettinyt sitä kahdesti. 50 tai jopa 60 pisteen saaminen ei ollut mikään uutinen, kun Wilt teki sen.”
”Ensimmäisen kerran, kun vartioin Wiltiä, seisoin hänen takanaan ja hän oli niin leveä, etten nähnyt loppupeliä. Sitten näin hänen donkkaavan pallon niin kovaa, että se osui kentälle ja kimposi suoraan takaisin vanteen läpi uudelleen.”
”Muistan vieläkin sen kerran, kun yksi vahvimmista miehistämme, Gene Conley, päätti taistella Chamberlainin kanssa pallosta. Hän tarttui siihen ja roikkui kiinni, ja Chamberlain vain nosti hänet ja pallon suoraan ylös kohti vanteita.”
”Ihmiset unohtavat sen tosiasian, että Wilt oli 440 mestari, kaveri, jolla oli loistava koordinaatio. Hän oli myös niin vahva, että nykyään käytetyt tuplapuolustukset eivät häntä haittaisi.”