Viime vuosikymmenen aikana World Wide Webistä on tullut yksi tärkeimmistä lääketieteellisten tiedonhakujen lähteistä. Tiedon runsaus ja kuluttajaviestinnän korostaminen, jotka ovat ”Web 2.0:ksi” kutsutun uuden web-sukupolven pääpiirteitä, antavat käyttäjille mahdollisuuden sitoutua ja kouluttaa muita jakamalla ja tekemällä yhteistyötä tiedon kanssa. Se antaa heille myös mahdollisuuden saada muiden potilaiden kokemuksiin perustuvaa lääketieteellistä tietoa, samalla kun perinteisen lääkärikäynnin kesto on lyhentynyt. Web 2.0:n käyttämisessä terveydenhuollon yhteistyöhön on kuitenkin myös haittoja: Kun vaihtoehtoiset tavat ”tietää” korvaavat objektiiviset lääketieteelliset tosiasiat, vaarana on väärän tiedon ja totuuden ”latistuminen”. Tässä artikkelissa tarkastellaan lääketieteellisen väärän tiedon leviämistä verkossa: Sen ominaispiirteitä, verkossa esitettyjen viestien luonnetta ja keinoja, joiden avulla käyttäjiä ja potilaita voitaisiin suojella siltä. Kirjoittajat toimivat Israelin maitohallituksen (IDB) palveluksessa: Tohtori Averch johtaa terveysalaa IDB:ssä, ja tämän artikkelin tulokset perustuvat tutkimukseen, jota hän johtaa osana tätä tehtävää, ja tohtori Mishali on koulutukseltaan psykologi, ja hän toimii IDB:n strategisena neuvonantajana maidon ja maitotuotteiden vastustuksen käsittelemisessä. Tässä artikkelissa osoitetaan aluksi, miten tiedonjakelun yleiset piirteet edistävät lääketieteellisen väärän tiedon leviämistä verkossa: Lääkäreiden auktoriteetin heikkeneminen ainoana lääketieteellisen tiedon tarjoajana, pettymys ja epäluulo tiedettä ja asiantuntijuuden käsitettä kohtaan sekä uusien, yhteisöllisiin siteisiin perustuvien tapojen ilmaantuminen arvioida tietoa. Tämän jälkeen keskustellaan pseudolääketieteellisen tiedon luonteesta, ilmiön laajuudesta ja käyttäjien todennäköisyydestä joutua sen kohteeksi. Lisäksi nostetaan esiin erityisiä taktiikoita, joilla instituutioiden vastaisia viestejä esitetään; annetaan esimerkkejä tunteita herättävän sisällön käytöstä instituutioiden vastaisissa viesteissä kommenttien herättämiseksi. Sitä havainnollistetaan maitotuotteiden ja rokotusten vastaisissa kampanjoissa. Pseudolääketieteellisen kielenkäytön vaikutuksesta kuluttajiin keskustellaan, vaikka sisältö voidaan helposti kumota tieteellisesti. Lopuksi annetaan suosituksia paremmasta lääketieteellisestä vuoropuhelusta potilaiden kanssa kuvatun lääketieteellisen tiedon verkkoareenan pohjalta.