Vähän kaikki ovat joskus elämässään kokeilleet keilailua. Se on hieno peli, joka vaatii paljon koordinaatiota, keskittymistä ja voimaa. Ainakin jos tavoitteena on oikeasti onnistua keilailuyrityksissä. Asiasta on käyty pitkään keskustelua, sillä ihmiset väittelevät edestakaisin siitä, onko keilailu oikeastaan urheilulaji.

Aluksi on pohdittava, mikä on urheilulaji. Urheilu voidaan määritellä eri tavoin eri lähteissä. Yksi vankka määritelmä on: ”fyysistä ponnistelua ja taitoa sisältävä toiminta, jossa yksilö tai joukkue kilpailee toista tai muita vastaan viihdyttääkseen.”

Sisältääkö tämä selitys siis itse asiassa keilailun ominaispiirteet?

Keilailuun kuuluu varmasti jonkinlaista fyysistä ponnistelua, jotta pallo saataisiin kulkemaan radalla. Tämä pätee erityisesti, jos todella haluaa kaataa kaikki keilat. Jos et käytä tarpeeksi voimaa pallon vierittämiseen, se voi helposti joutua ”kouruun”. Toisin sanoen tarvitaan kunnon voimaa, jotta saat pallon menemään sinne, minne aiot.

Ammattilaiskeilaajat harjoittelevat erittäin kovaa. Useimmat heistä käyvät kuntosalilla treenaamassa kestävyyttään sekä voimaa. On ehdottoman tärkeää, että sinulla on riittävästi käden ja ranteen voimaa, jotta voit hallita palloa ja swingiäsi paremmin. Jo pelkästään tämän tekijän pitäisi osoittaa fyysiset taidot, joita tarvitaan, jotta voi olla hyvä keilaaja.

Ei ole myöskään epäilystäkään siitä, että keilailu vaatii paljon taitoa. Pallon vapauttamista edeltävästä asennosta siihen muotoon, jossa palloa pidetään ja heitetään, kaikki keilailussa vaatii tekniikkaa ja taitoja, jotka antavat keilaajalle etulyöntiaseman mahdollisiin vastustajiin nähden. Mitä taitavampi keilaaja on taidossaan, sitä paremmin hän pystyy hallitsemaan palloa.

Ammattilaiskeilailuturnaus pelataan usean päivän ajan. Tuona aikana jokainen keilaaja testataan koko noin 40 pelin ajan monia vastustajia vastaan. Vaikka vähemmän taitava keilaaja menestyisi lyhyellä aikavälillä, paremmat pelaajat voittavat lähes aina. Muiden urheilulajien tapaan keilailu vaatii keskittymistä ja taitoja, jotka tyypillisesti nostavat parhaat osallistujat pelin huipulle.

Kun tarkastellaan keilailun kilpailullisia näkökohtia, ”pelissä” on kaikki se, mitä tavalliseen urheiluun kuuluu. Mukana on selvä kilpailuelementti, joka voi asettaa joko yksilöt tai joukkueet toisiaan vastaan. Tämä käsite on tuttu joukkuelajeissa, mutta myös erilaisissa yleisurheilukilpailuissa, kuten uinnissa ja yleisurheilussa. Joukkueena pelattaessa keilailu edellyttää, että joukkuetoverit luottavat toisiinsa voittaakseen kilpailun.

Harkitse tätä mielenkiintoista tosiasiaa. Jo vuoden 1988 Soulin kesäolympialaisissa keilailu esiteltiin näytöslajina. Toisin sanoen olympialaisten suurta näyttämöä käytettiin keilailun tunnettuuden lisäämiseen. On melkoinen häpeä, että tämä oli ainoa kerta, kun keilailu otettiin mukaan olympiakilpailuihin.

Olympialaiset eivät kuitenkaan yksinkertaisesti lisää kilpailuja ilman syytä. Jos maailmanlaajuinen olympiakomitea katsoi, että keilailu ansaitsee paikkansa kilpailuissa, sen pitäisi kertoa paljon itse pelistä. Tokion tuleviin olympialaisiin on nyt lisätty myös muita urheilulajeja, jotka ovat luonteeltaan paljon vähemmän kiisteltyjä, kuten surffaus ja kalliokiipeily. Silti keilailu ei yksinkertaisesti saa ansaitsemaansa kunnioitusta, vaikka sillä oli paikkansa kisoissa jo vuonna 1988.