Vuonna 1888 Lontoo oli kauhuissaan Viiltäjä-Jackin irvokkaista murhista, jotka pian vaatisivat seuraavan uhrinsa: 47-vuotias prostituoitu Annie Chapman.

Syyskuussa 1888 Lontoon Whitechapelin kaupunginosa joutui keskelle veristä murhasarjaa. Viisi prostituoitua ei ainoastaan viilletty kuoliaaksi, vaan heidät myös silvottiin täysin ja heidän elimensä poistettiin. Kuten The New York Times kirjoitti syyskuussa 1888: ”Murhat ovat varmasti kammottavimpia ja salaperäisimpiä, joita Englannin poliisihistoria tuntee.”

Mutta sinä yönä, jolloin 47-vuotias Annie Chapman kohtasi kammottavan loppunsa, murhaaja, Viiltäjä-Jack, ei ollut vielä noussut maineeseen. Chapmanin murha auttoi varoittamaan yleisöä kauhusta, joka vasta silloin alkoi muotoutua.

Annie Chapmanin epäonni

1800-luvun lopulla Lontoon naisilla oli vähän mahdollisuuksia. He saattoivat mennä naimisiin tai elää köyhyydessä. Annie Chapman valitsi ensimmäisen vaihtoehdon ja asui miehensä, vaunumies Johnin kanssa. Kuitenkin sen jälkeen, kun heidän nuorin tyttärensä Emily kuoli aivokalvontulehdukseen 12-vuotiaana, pariskunta ajautui vaikeuksiin ja erosi vuonna 1884.

Chapman muutti tämän jälkeen Whitechapeliin, jossa hän asui erilaisissa majataloissa. Hänen miehensä lähetti hänelle kymmenen shillinkiä viikossa, ja hän ansaitsi rahaa virkkaamalla ja myymällä kukkia. Mutta kun hänen miehensä kuoli, Chapman siirtyi seksityöhön varmistaakseen, että hänellä oli joka yö lämmin paikka nukkua.

Vuoteen 1888 mennessä Chapman asui Crossinghamin majatalossa Dorset Street 35:ssä yhdessä noin 300 muun ihmisen kanssa. Täällä hän maksoi sängystä kahdeksan penniä, ja johtaja tunsi hänet ”harmittomana”, vaikka hän oli kuluttava ja usein sairas. Hän oli tukeva ja sitkeä ja kärsi mahdollisesti sekä tuberkuloosista että syfiliksestä.

Asuessaan osoitteessa 35 Dorse Annie Chapman keräsi kaksi vakioasiakasta: Harry the Hawkerin ja Ted Stanley -nimisen miehen.

Syyskuun 8. päivänä 1888 hän lähti talosta joskus yhden jälkeen yöllä. Hän pyysi isännöitsijää varaamaan hänelle sängyn, kun hän lähti tienaamaan riittävästi rahaa. ”Tulen pian takaisin”, hän sanoi.

Mutta hän ei palannut.

Viimeiset havainnot Annie Chapmanista

Chapman nähtiin myöhemmin miehen kanssa osoitteessa 29 Hanbury Street noin kello 5.30 aamulla. Tirkistelijä kuuli miehen kysyvän Chapmanilta ”Tahdotko?”, johon tämä vastasi ”Kyllä”.

Tällöin noin kello 5.45 aamulla Hanbury Street 27:ssä asuva Albert Cadosch käveli takapihalleen. Kun hän ohitti aidan, joka erotti hänen talonsa Hanbury Street 29:n talosta, hän kuuli naisen sanovan: ”Ei!” Hän kuuli jonkin putoavan aitaa vasten, mutta ei ajatellut siitä mitään. Hän jatkoi tavanomaisia rutiinejaan.

Chapman oli todennäköisesti tavannut murhaajansa vain muutama minuutti ennen hyökkäystä ja luullut tätä potentiaaliseksi asiakkaaksi. Hän olisi saattanut johdattaa miehen nukkuvien ihmisten täyttämän majatalon käytävää pitkin takapihalle, jossa he olisivat voineet tehdä kaupat kahden kesken.

Miehen kauhuksi mies sen sijaan tarttui häneen ja leikkasi raa’asti hänen kurkkunsa korvasta korvaan, ennen kuin silpoi hänen ruumiinsa. Sitten hän pakeni yöhön herättämättä epäilyksen häivääkään.

Hieman ennen kuutta aamulla majatalossa perheensä kanssa asunut autonkuljettaja John Davis löysi Chapmanin silvotun ruumiin.

Davis huusi ulkona odottaneille miehille, ja nämä juoksivat välittömästi Commercial Streetin poliisiasemalle.

”Näin, että nainen oli kuollut”, sanoi James Kent, yksi todistajista. ”Hänellä oli jonkinlainen nenäliina kurkun ympärillä, joka näytti olevan veressä. Kasvot ja kädet olivat veren tahraamat, aivan kuin hän olisi kamppaillut.”

Huuto Chapmanin kuolemasta levisi nopeasti, ja komisario Joseph Chandlerin saapuessa paikalle saapui innostunut väkijoukko. Kuten Echo-lehti kertoi: ”Jännitys on, kuten sanomme, ollut kova. Kauhu on äärimmäistä. Ihmiset piirittivät talon ja ruumishuoneen, ja sanotaan, että osan lauantaipäivää ihmiset parveilivat sankoin joukoin katsomaan veristä paikkaa pihalla ja maksoivat pennin kappaleelta.”

Kammottavia yksityiskohtia

Tohtori George Bagster Phillips saapui paikalle noin kello 6.30 aamulla. Hän kertoi, että Annie Chapmanin kurkku oli leikattu niin rajusti, että hänen päänsä oli hädin tuskin vielä kiinni ruumiissa.

Hänen vatsansa oli myös leikattu ja asetettu auki. Kuten Phillips sanoi: ”Ohutsuolet ja muut osat makasivat ruumiin oikealla puolella maassa oikean olkapään yläpuolella, mutta kiinni. Siellä oli suuri määrä verta, ja osa vatsasta oli vasemman olkapään yläpuolella.”

Chapmanin kohtu ja kaksi kolmasosaa virtsarakon osasta oli poistettu. Koska näistä elimistä ei löytynyt jälkiä, murhaajan oletettiin ottaneen ne mukaansa. Viillot olivat hyvin puhtaita, mikä viittaa siihen, että niiden tekijä oli kokenut. Hänen muita läheisiä elimiä oli huolellisesti vältetty.

Kaikki tämä oli tehty pilkkopimeänä aamuna alle 30 minuutissa.

Kuten lääkäri kertoi tutkinnassaan: ”Ilmeisesti kyseessä oli asiantuntijan työ – ainakin sellaisen, jolla oli sellaista tietämystä anatomisista tai patologisista tutkimuksista, että hän saattoi turvata lantion elimet yhdellä veitsenvedolla.”

Työnjohtaja kertoi myöhemmin: ”Poliisi kysyi minulta, olisiko valokuvasta vainajan silmästä mitään hyötyä; mutta annoin mielipiteekseni, että valokuva silmästä olisi tässä tapauksessa hyödytön.”

Tämä ehdotus liittyy todennäköisesti vanhaan uskomukseen, jonka mukaan ihmisen silmään tallentui hänen viimeinen näkönsä ennen kuolemaa. Kyseessä oli käytäntö, jota oli käytetty murhaajien kiinnisaamiseksi menneinä aikoina, mutta siitä ei selvästikään ollut hyötyä Viiltäjä-Jackin kiinnisaamisessa.

14. syyskuuta 1888 Hanbury Streetin ruumishuoneen toimittama ruumisauto ajoi Whitechapelin ruumishuoneelle noutamaan Annie Chapmanin ruumista. Hänet vietiin Lontoon City of London Cemeteryyn Forest Gateen, Lontooseen, jossa hänet laskettiin hautaan 78, ruutu 148.

Ruumisautoa eivät seuranneet suruvaunut. Kuten The Daily Telegraph kertoi: ”Annie Chapmanin hautajaiset pidettiin varhain eilen aamulla, äärimmäistä salassapitoa noudattaen, eikä kukaan muu kuin hautausurakoitsija, poliisi ja vainajan sukulaiset tienneet järjestelyistä mitään.”

Surullista kyllä, Chapmanin hautaa ei enää ole olemassa, sillä se on sittemmin haudattu yli.

Lontoon poliisin etsinnät epäiltyjen löytämiseksi

Chapmanin murha oli toinen näin raaka murha Whitechapelissa. Kansalaiset alkoivat tämän seurauksena panikoida, ja poliisi joutui kasvavaan paineeseen löytää syyllinen.

Pian pidätettiin mies, joka tunnettiin nimellä ”Leather Apron”. Hänen uskottiin kantavan mukanaan veistä ja pahoinpitelevän seksityöntekijöitä.

Väitetty todistaja Chapmanin murhayöltä osoitti tämän miehen, jonka oikea nimi oli John Pizer, kokoonpanosta. Lisätutkimusten jälkeen hänet kuitenkin vapautettiin.

Sunnuntai-iltana pidätettiin toinen ”epäilyttävän näköinen henkilö” nimeltä William Pigott. Yhdessä hänen kädessään oli puremajälki, jonka Pigott sanoi olevan peräisin naiselta, jota hän oli yrittänyt auttaa varhain aamuyön tunteina Whitechapelissa 8. syyskuuta. Hänen mukanaan olleissa vaatteissaan oli myös veritahroja.

Monet silminnäkijät kutsuttiin paikalle, mutta kukaan ei pystynyt tunnistamaan häntä vastakkainasettelusta. Lääkäri julisti hänet hulluksi. On esitetty, että hänet siirrettiin myöhemmin mielisairaalaan.

Ei ollut muita johtolankoja, Hanbury Street 29:n takapiha siivottiin ja väkijoukko hajaantui. Paniikki oli taltutettu, ainakin siihen asti, kunnes poliisi sai toistaiseksi ahdistavimman vihjeensä.

Tällä kertaa Whitechapelin murhaajalta itseltään.

Syötä Viiltäjä-Jack

Viikolla Chapmanin murhaa seuranneen murhan jälkeen Lontoossa poliisilaitokselle saapui punaisella musteella kirjoitettu kirje. Siinä luki:

”Rakas pomo,

kuulen koko ajan, että poliisi on saanut minut kiinni, mutta he eivät saa minua vielä kiinni. Olen nauranut, kun he näyttävät niin fiksuilta ja puhuvat olevansa oikeilla jäljillä. Tuo vitsi Nahkaesiliinasta sai minut todella raivon partaalle…Säästin viime keikan aikana inkiväärioluen pulloon kunnon punaista ainetta kirjoittaakseni sillä, mutta se meni paksuksi kuin liima, enkä voi käyttää sitä. Red ink is fit enough I hope ha ha …”

Kirje oli allekirjoitettu: ”Ystävällisin terveisin Viiltäjä-Jack”. Älkää pahastuko, jos annan toiminimen.”

Vaikka tätä kirjettä ei vieläkään voida todistaa aidoksi, sen sisältö on herättänyt painajaisia ja uteliaisuutta jo yli vuosisadan ajan.

Annie Chapmanin viimeisenä näkynä olivat yhden ihmiskunnan historian kuuluisimman sarjamurhaajan kasvot. Mutta nykyään me muut olemme jääneet ihmettelemään:

Nyt kun tiedät traagisen ja salaperäisen tarinan Annie Chapmanin murhasta, opi lisää viidestä Viiltäjä-Jack the Ripper -epäillystä. Lue sitten tämä teoria siitä, että Viiltäjä-Jack ja sarjamurhaaja H.H. Holmes ovat sama henkilö.