Perinteisesti Citrullus lanatuksella tiedetään olevan suojaavia ominaisuuksia munuaissairauksien yhteydessä, ja sillä tiedetään olevan kykyä tyhjentää virtsaa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on validoida C. lanatuksen perinteiset käyttötavat arvioimalla virtsaneritystä ehkäiseviä ja diureettisia vaikutuksia in vivo- ja in vitro -kokeilla. Urospuolisia Wistar-urottia käytettiin in vivo antiurolitiittisten ja diureettisten vaikutusten tutkimiseen. Kalsiumin ja oksalaatin ylikyllästettyä liuosta käytettiin in vitro kiteytymistutkimukseen. Munuaisten histopatologiseen arviointiin käytettiin hematoksyliini-& eosiinivärjäystä. Virtsakivitautien in vivo -rottamallissa selluuute vähensi kalsiumoksalaatin (CaOX) kiteiden määrää sekä munuaisissa että virtsassa. Selluuute lisäsi myös virtsan pH:ta ja virtsaneritystä ja esti painonlaskun. Seerumianalyysi osoitti kreatiniinipuhdistuman kohoamista sekä urea- ja kreatiniinipitoisuuksien vähenemistä. Virtsa-analyysi osoitti, että massauute palautti muuttuneet fosfaatti-, kalsium-, oksalaatti- ja sitraattipitoisuudet. In vivo -diureesimallissa rotilla selluuute aiheutti diureesia, pienensi seerumin kloridipitoisuuksia ja nosti virtsan natrium- ja kloridipitoisuuksia. In vitro -kiteytymiskokeessa selluuute esti aggregaatiovaiheen. Siemenuutteella ei saatu vakuuttavia tuloksia. GC-MS-analyysi paljasti, että hedelmälihauutteen tärkeimpinä ainesosina olivat steroidit ja alkaanit, jotka saattavat olla vastuussa antiurolitiittisesta aktiivisuudesta; aktiivisten ainesosien eristäminen ja tunnistaminen edellyttää kuitenkin lisätutkimuksia. Tässä tutkimuksessa validoitiin vesimelonin perinteiset käyttötarkoitukset ja osoitettiin, että hedelmälihauutteella oli merkittäviä antiurolitiatrisia ja diureettisia vaikutuksia.