Vertaileva psykologia, elävien olentojen, bakteereista kasveihin ja ihmisiin, käyttäytymisorganisaation yhtäläisyyksien ja erojen tutkimus. Tieteenala kiinnittää erityistä huomiota ihmisen psykologiseen luonteeseen verrattuna muihin eläimiin.

Eläinten tutkimuksessa vertaileva psykologia keskittyy havaitsemaan sekä laadullisia että määrällisiä yhtäläisyyksiä ja eroja eläinten (mukaan lukien ihmisten) käyttäytymisessä. Sillä on tärkeitä sovelluksia esimerkiksi lääketieteen, ekologian ja eläinten koulutuksen aloilla. Kokeellisen vertailevan psykologian nousun myötä 1800-luvun jälkipuoliskolla ja sen nopean kasvun myötä 1900-luvulla alempien eläinten tutkimus on valottanut yhä enemmän ihmisen psykologiaa esimerkiksi yksilön käyttäytymisen kehittymisen, motivaation, oppimisen luonteen ja menetelmien, huumeiden vaikutusten ja aivotoiminnan paikallistamisen aloilla. Muita eläimiä on helpompi saada määrällisesti ja niitä voidaan valvoa koeolosuhteissa paremmin kuin ihmisiä, ja alemmista eläimistä voidaan oppia paljon ihmisistä. Vertailevat psykologit ovat kuitenkin pyrkineet varovasti välttämään eläinten käyttäytymisen antropomorfisointia; toisin sanoen he ovat välttäneet antamasta eläimille inhimillisiä ominaisuuksia ja motiiveja, kun niiden käyttäytyminen voidaan selittää yksinkertaisemmilla teorioilla. Tämä periaate tunnetaan Lloyd Morganin kaanonina, joka on saanut nimensä vertailevan psykologian brittiläisen pioneerin mukaan.

Taipumus antaa alemmille eläimille inhimillisiä kykyjä on aina ollut voimakas. Kirjatun historian aikana on kehittynyt kaksi erilaista näkemystä ihmisen suhteesta alempiin eläimiin. Toisessa, jota kutsutaan yksinkertaisuuden vuoksi ihmis-eläin-näkemykseksi, korostetaan eroja usein jopa niin paljon, että yhtäläisyydet kielletään kokonaan, ja se juontaa juurensa perinteisistä uskonnollisista kertomuksista ihmisen ja eläimen erillisestä luomisesta; toisessa, evolutiivisessa näkemyksessä, korostetaan sekä yhtäläisyyksiä että eroja. Aristoteles virallisti ihmis-eläin-näkemyksen ja osoitti rationaalisen kyvyn ainoastaan ihmiselle ja vähäisemmät kyvyt eläimille. Nykyaikaisen tieteellisen näkemyksen mukaan ihminen puolestaan on pitkälle kehittynyt eläin; todisteet viittaavat siihen, että organismien evoluution jatkuvuus luo perustan alempien ja ylempien eläinten, myös ihmisen, välisille olennaisille psykologisille yhtäläisyyksille ja eroille.