Verkon konvergenssi on puhelin-, video- ja tietoliikenteen tehokas rinnakkaiselo samassa verkossa. Useiden viestintätapojen käyttö yhdessä verkossa tarjoaa mukavuutta ja joustavuutta, jotka eivät ole mahdollisia erillisillä infrastruktuureilla. Nykyään verkon konvergenssista käytetään yleisemmin nimitystä unified communications. Siihen kuuluu:

• Tekstiviestintä – lyhyiden, aakkosnumeeristen viestien lähettäminen matkapuhelinten, hakulaitteiden tai muiden kädessä pidettävien laitteiden välillä, kuten langaton operaattori on toteuttanut.
• verkkosurffailu – verkkosivujen sarjan tutkiminen sattumanvaraisesti ja suunnittelemattomasti tai yksinkertaisesti verkon käyttäminen jonkin asian etsimiseen etsivällä tavalla.
• Voice over IP (VoIP) – puhe- ja multimediasisällön siirto Internet Protocol (IP) -verkkojen kautta.
• Suoratoistomedia – video- tai äänisisältö, joka lähetetään pakatussa muodossa Internetin kautta ja jota toistetaan välittömästi sen sijaan, että se tallennettaisiin kiintolevylle.
• Videokonferenssisovellukset – kahden tai useamman eri paikoissa asuvan henkilön välinen elävä kuvayhteys kommunikointia varten.
• Online-pelaaminen – elektronisiksi peleiksi tai videopeleiksi kutsuttujen erikoissovellusten suorittaminen pelikonsoleilla, kuten X-boxilla ja Playstationilla, tai henkilökohtaisilla tietokoneilla.
• E-commerce – tavaroiden ja palveluiden ostaminen ja myyminen tai varojen tai tietojen välittäminen sähköisen verkon, pääasiassa Internetin, kautta.

Verkkojen konvergenssin historia

Ennen verkkojen konvergenssia monet palvelut käyttivät erilaisia verkkoinfrastruktuureja, -laitteistoja ja -protokollia yhteyden muodostamiseen palvelimiin. Nykyään kuluttajat, yritykset, oppilaitokset ja valtion virastot käyttävät entistä laajempaa joukkoa mediatyyppejä.

Käyttäjät vaativat korkeaa palvelun laatua ja kokemuksen laadun kestävyyttä, kun taas yritykset ja tietotekniikan ylläpitäjät haluavat kohtuullisia kustannuksia, standardien yhteensopivuutta, muokkaamisen ja päivittämisen helppoutta, tietoturvaa, yksityisyydensuojaa ja vapautta haittaohjelmista.

Työntekijöiden vuorovaikutuksessa olleiden palveluiden moninaisuudesta johtuen on teknisesti mielekästä, että tällaiset palvelut käyttäisivät samoja infrastruktuureja. TCP/IP:n, Ethernetin ja WiFin standardointi – jota verkon konvergenssi suosii – tarjoaa ennustettavan käyttäjäkokemuksen, mahdollistaa erilaisten tuotteiden ja toimittajien integroinnin ja tekee verkonhallinnasta helpompaa IT-ylläpitäjille.

Konvergenssiverkon haasteet

Verkkojen konvergenssin kehittyessä verkon kehittäjät kohtasivat suuria haasteita. Pelkkä kaistanleveyden tarve oli ehkä merkittävin, koska kaikki sovellukset ja palvelut hyödyntävät yhtä verkkoa. Kun sovelluksista tuli kehittyneempiä ja käyttäjät vaihtoivat yhä monipuolisempaa sisältöä ja dataa, varhaiset yritykset verkon resurssien lähentämiseksi usein ylikuormittuivat.

Aikojen saatossa on käynyt selväksi, että tehokas verkon konvergenssi perustuu asianmukaisten laitteistojen ja ohjelmistojen suunnitteluun, asennukseen ja ylläpitoon. Yritykset alkoivat suunnitella, että kaistanleveys riittäisi tukemaan kaikkia konvergoitua verkkoa käyttäviä laitteita ja palveluja, ja verkkoon rakennettiin redundanssia sen varmistamiseksi, että toimintakriittiset sovellukset jatkoivat toimintaansa kaikenlaisten vikojen aikana.

Turvaongelmat

Kun ilkivaltaiset hyökkäykset tapahtuivat siiloutuneissa verkoissa, hyökkääjät pääsivät käsiksi vain niihin tietoihin, jotka sijaitsivat tietyssä tietyssä tietyssä tietoverkossa, johon he tunkeutuivat; tietoliikenneverkkoa, suljetuissa piireissä toimivaa televisiolähetystoimintoa ja PC-tietoja pyöritettiin erillisissä verkoissa, joten hyökkääjät pystyivät pääsemään käsiksi vain yhteen tietolähteeseen kerrallaan. Kun kaikki nämä resurssit käyttivät samaa infrastruktuuria, hyökkääjä pääsi käsiksi kaikkiin resursseihin yhden yhteyspisteen kautta.

Alun perin suurin huolenaihe oli salakuuntelu eli VoIP-, viestinvälitys- ja muun liikenteen luvaton kuuntelu. UC-päätelaitteet, olivatpa ne sitten pöytäkoneita, kannettavia tietokoneita tai IP-puhelimia, ovat kaikki yhteydessä tietoverkkoon, ja niitä voidaan salakuunnella vaarantamalla verkko missä tahansa tietoreitin varrella.

IP-tietoliikennepalvelujen tarjoajat eri puolilla maailmaa menettävät vuosittain satoja miljoonia dollareita tiemaksuhuijausten kautta varastettujen palvelujen vuoksi. Konvergoitu puhe- ja videoliikenne käyttää yleensä SIP-protokollaa (Session Initiation Protocol) puheluiden ohjaamiseen, mutta puhelun varsinainen mediavirta on erillään tästä ohjausvirrasta. SIP:n avulla on siis mahdollista huijata puhelunhallintaa sen suhteen, millaista puhelua se ohjaa. Tekijä voi esimerkiksi kertoa puhelunhallintajärjestelmälle, että puhelu on pelkkää puhetta, mutta lähettää sen sijaan teräväpiirtovideovirtaa, jolloin järjestelmän omistaja voi huijata järjestelmän omistajalta korkeammat tulot videoliikenteestä.

Vishing, joka on VoIP:n mahdollistama phishing-muoto, on toinen verkon konvergenssiin liittyvä turvallisuusongelma. Soveltamalla phishingin perustekniikoita uusiin välineisiin visherit käyttävät väärennettyä soittajan tunnusta tai muita puhelutietoja antaakseen ymmärtää soittavansa virallisesti ja saadakseen vastaanottajat paljastamaan luottamuksellisia tietoja puhelimitse.

Palvelunesto (DoS) oli hyökkäysvektori, jolla oli uusia sovelluksia konvergoituvassa verkkomaailmassa. Se oli lähes tuntematon perinteisen puhelinliikenteen yhteydessä, mutta nykyään hyökkääjä voi pyrkiä häiritsemään viestintäinfrastruktuuria työpöytätasolla tukkimalla tai kaatamalla puhelimia – tai yhdyskäytävätasolla tuhoamalla verkon solmupisteet, jotka yhdistävät yrityksen VoIP-asennuksen ulkomaailmaan. He voivat myös hyökätä suoraan puhelunhallintaan käyttämällä SIP:tä tai muita protokollia ja kaataa sen loputtomalla tulvalla kelvollisia, mutta epärehellisiä istuntopyyntöjä.

Katso myös: kiinteän verkon ja matkaviestinnän konvergenssi