Autoimmuunihepatiitti ja maksavaurio

Autoimmuunihepatiittia ja maksavaurio

On raportoitu potilailla, joita on hoidettu LEMTRADA:lla, esiintyneistä haittavaikutuksista on raportoitu (katso kohta 4). LEMTRADA-hoitoa saaneilla potilailla on raportoitu autoimmuunihepatiittitapauksia (mukaan lukien kuolemaan johtaneet tapaukset ja maksansiirtoa vaatineet tapaukset) ja infektioon liittyviä maksavaurioita (ks. kohta 4.).3). Maksan toimintakokeet on tehtävä ennen hoidon aloittamista ja kuukausittain vähintään 48 kuukauden ajan viimeisen infuusion jälkeen. Potilaille on kerrottava autoimmuunihepatiitin, maksavaurion ja siihen liittyvien oireiden riskistä.

Hemofagosyyttinen lymfohistiosytoosi (HLH)

Valmisteen markkinoille tulon jälkeisen käytön aikana on raportoitu HLH:ta (mukaan lukien kuolemaan johtaneita tapauksia) potilailla, joita on hoidettu LEMTRADAlla. LHH on mahdollisesti kuolemaan johtava patologisen immuunijärjestelmän aktivoitumisen oireyhtymä, jolle on ominaista äärimmäisen systeemisen tulehduksen kliiniset oireet. LHH:lle on ominaista kuume, hepatomegalia ja sytopeniat. Siihen liittyy korkea kuolleisuus, jos sitä ei tunnisteta ja hoideta varhaisessa vaiheessa. Oireiden on raportoitu ilmenevän ensimmäisten kuukausien ja neljän vuoden välisenä aikana hoidon aloittamisesta. Potilaille on kerrottava LHH-oireista ja niiden alkamisajankohdasta. Suurin osa voi johtua sytokiinien vapautumisesta infuusion aikana. Suurimmalla osalla MS-tautia koskevissa kliinisissä tutkimuksissa LEMTRADA-valmisteella hoidetuista potilaista esiintyi lievää tai keskivaikeaa RAP-oireyhtymää LEMTRADA 12 mg:n annon aikana ja/tai jopa 24 tuntia sen jälkeen. RAP:n esiintyvyys oli suurempi syklissä 1 kuin seuraavissa sykleissä. Kaikissa käytettävissä olevissa seurantatutkimuksissa, mukaan lukien potilaat, jotka saivat lisähoitojaksoja, yleisimpiä RAP-oireita olivat päänsärky, ihottuma, pyreksia, pahoinvointi, nokkosihottuma, kutina, unettomuus, vilunväristykset, punoitus, väsymys, hengenahdistus, dysgeusia, epämukava olo rintakehässä, yleistynyt ihottuma, takykardia, bradykardia, dyspepsia, huimaus ja kipu. Vakavia reaktioita esiintyi 3 prosentilla potilaista, ja niihin kuului päänsärkyä, pyreksiaa, urtikariaa, takykardiaa, eteisvärinää, pahoinvointia, epämukavaa oloa rinnassa ja hypotensiota. Anafylaksian kliinisiä ilmenemismuotoja, jotka muistuttavat perfuusioon liittyvien reaktioiden kliinisiä ilmenemismuotoja, voi esiintyä, mutta ne ovat yleensä vakavampia tai mahdollisesti hengenvaarallisia. Anafylaksiasta johtuvia reaktioita on raportoitu harvoin, toisin kuin infuusioon liittyviä reaktioita.

Potilaiden esihoitoa suositellaan infuusioreaktioiden vaikutusten lieventämiseksi (ks. kohta 4.2).

Kliinisissä tutkimuksissa useimmat potilaat saivat antihistamiineja ja/tai antipyreettisiä lääkeaineita ennen vähintään yhtä LEMTRADA-valmisteen infuusiota. Potilailla voi esiintyä RAP-hoitoa aiemmasta hoidosta huolimatta. Reaktioiden tarkkailua suositellaan LEMTRADA-infuusion aikana ja vähintään 2 tunnin ajan sen jälkeen. Tarvittaessa olisi harkittava pidempää tarkkailuaikaa (sairaalahoitoa). Vakavien infuusioreaktioiden yhteydessä laskimonsisäinen infuusio on lopetettava välittömästi. Resursseja on oltava käytettävissä vakavien reaktioiden tai anafylaksian hoitoon (ks. alla).

Muut vakavat reaktiot, jotka ovat liittyneet LEMTRADA-infuusioon ajan mittaan

Valmisteen markkinoilletulon jälkeisen käytön aikana on raportoitu harvinaisia, vakavia, toisinaan kuolemaan johtavia ja ennustamattomia haittatapahtumia, joita on esiintynyt useissa elinjärjestelmissä. Useimmissa tapauksissa vaikutus alkoi 1-3 päivän kuluessa LEMTRADA-infuusiosta. Reaktioita on esiintynyt minkä tahansa annoksen jälkeen ja myös toisen syklin jälkeen. Potilaille on kerrottava oireista ja tapahtumien alkamisajankohdasta. Potilaita on kehotettava hakeutumaan välittömästi lääkärin hoitoon, jos jokin näistä oireista ilmenee, ja heille on kerrottava mahdollisesta alkamisviiveestä.

Hemborraginen aivohalvaus

Muutamat raportoiduista potilaista olivat alle 50-vuotiaita, eikä heillä ollut aiemmin todettu kohonnutta verenpainetautia, verenvuotohäiriöitä tai samanaikaisia veren hyytymistä estäviä lääkkeitä tai verihiutaleiden estäjiä. Joillakin potilailla verenpaine oli kohonnut lähtötilanteesta ennen verenvuotoa.

Iskeeminen ja sydäninfarkti

Useat raportoiduista potilaista olivat alle 40-vuotiaita, eikä heillä ollut sepelvaltimotaudin riskitekijöitä. Joillakin potilailla verenpaineen ja/tai sykkeen todettiin olevan tilapäisesti epänormaali infuusion aikana.

Serviko-kefaalisten valtimoiden dissektioita

Serviko-kefaalisten valtimoiden dissektioita, mukaan lukien moninkertaisia dissektioita, on raportoitu sekä ensimmäisinä päivinä LEMTRADA-valmisteen infuusion antamisen jälkeen että myöhemmin infuusion antamisen jälkeisen ensimmäisen kuukauden aikana.

Pulmonaalinen alveolaarinen verenvuoto

Raportoidut tapaukset ajallisesti assosioituneista tapahtumista eivät liittyneet anti-GBM-tautiin (Goodpasturen oireyhtymä).

Trombosytopenia

Raportoidut trombosytopeniat ilmaantuivat ensimmäisinä päivinä infuusion antamisen jälkeen (vastakohtana ITP:lle). Se oli usein itsestään rajoittuva ja suhteellisen lievä, vaikka monissa tapauksissa sen vakavuutta ja lopputulosta ei tiedetty.

Perikardiitti

Harvinaisia perikardiittitapauksia, sydänpussin effuusiota ja muita sydänpussin perikardiaalisia tapahtumia on raportoitu sekä osana akuuttia perfuusioreaktiota että myöhemmässä vaiheessa.

Infuusio-ohjeet LEMTRADA-infuusioon tilapäisesti liittyvien vakavien reaktioiden vähentämiseksi

• Ennen infuusiota tehtävät arvioinnit:

• suoritetaan perus-EKG ja elintoiminnot, mukaan lukien sydämen sykkeen ja verenpaineen mittaus,
• suoritetaan laboratoriokokeet (täydellinen verenkuva erotusarvoilla, seerumin transaminaasit, seerumin kreatiniini, kilpirauhasen vajaatoiminta ja virtsa-analyysi mikroskoopioineen).

• Infuusion aikana:

• Jatketaan/seurataan usein (vähintään tunnin välein) potilaiden sykettä, verenpainetta ja yleistä kliinistä tilaa.

• Keskeytä infuusio

• Vaikean haittatapahtuman sattuessa
• Jos potilaalla ilmenee kliinisiä oireita, jotka viittaavat infuusioon liittyvän vakavan haittatapahtuman kehittymiseen (sepelvaltimotauti, aivohalvaushalvaus, kaulan ja kerviko-kefaalin valtimoiden dissekaatio tai keuhkoalveolaarinen verenvuoto.

• Infuusion jälkeen:

• Suositellaan infuusioreaktioiden tarkkailua vähintään 2 tunnin ajan LEMTRADA-infuusion jälkeen. Potilaita, joille on ilmaantunut kliinisiä oireita, jotka viittaavat infuusioon ajallisesti liittyvän vakavan haittatapahtuman kehittymiseen (sepelvaltimotauti, verenvuotoa aiheuttava aivohalvaus, kohdunkaulan valtimon dissekaatio tai keuhkoalveolaarinen verenvuoto), on seurattava tarkoin, kunnes oireet häviävät kokonaan. Tarkkailuaikaa (sairaalahoitoa) olisi tarvittaessa pidennettävä. Potilaita on valistettava infuusioon liittyvien reaktioiden mahdollisesta viivästyneestä puhkeamisesta ja heitä on ohjeistettava ilmoittamaan oireista ja hakeutumaan asianmukaiseen lääkärinhoitoon.

Hiutaleiden lukumäärä on laskettava välittömästi infuusion jälkeen ensimmäisen infuusiosyklin päivinä 3 ja 5 sekä välittömästi infuusion jälkeen minkä tahansa myöhemmän syklin kolmantena päivänä. Kliinisesti merkittävää trombosytopeniaa on seurattava, kunnes se häviää. Lähettämistä hematologille seurantaa varten on harkittava.

Infektiot

Infektioita esiintyi 71 %:lla potilaista, joita hoidettiin LEMTRADA 12 mg:lla, verrattuna 53 %:iin niistä potilaista, joita hoidettiin interferoni beeta-1a:lla (44 mikrogrammaa 3 kertaa viikossa) enintään 2 vuotta kestäneissä kontrolloiduissa kliinisissä MS-tautia koskeneissa kliinisissä lääketutkimuksissa. Infektioita, joita esiintyi useammin LEMTRADA-hoitoa saaneilla potilailla kuin IFNB 1a -potilailla, olivat muun muassa nenänielutulehdus, virtsatieinfektio, ylempien hengitysteiden infektio, poskiontelotulehdus, suun herpes, influenssa ja keuhkoputkentulehdus. Vakavia infektioita esiintyi 2,7 prosentilla LEMTRADA-hoitoa saaneista potilaista verrattuna yhteen prosenttiin IFNB-1a-hoitoa saaneista potilaista MS-tautia koskevissa kontrolloiduissa kliinisissä tutkimuksissa. Vakavia infektioita LEMTRADA-ryhmässä olivat muun muassa umpilisäkkeen tulehdus, gastroenteriitti, keuhkokuume, herpes zoster ja hammasinfektio. Infektiot olivat yleensä kestoltaan tyypillisiä ja hävisivät tavanomaisella lääkehoidolla.

Infektioiden kumulatiivinen vuotuinen osuus oli 0,99 6,1 vuoden (enintään 12 vuoden) mediaaniseurannassa ensimmäisestä LEMTRADA-altistuksesta verrattuna 1,27:ään kontrolloiduissa kliinisissä tutkimuksissa.

Vakavia varicella zoster -infektioita, mukaan lukien primaarinen varicella ja varicella zosterin reaktivaatio, esiintyi kliinisissä tutkimuksissa useammin potilailla, joita hoidettiin LEMTRADA 12 mg:lla (0,4 %), kuin potilailla, joita hoidettiin IFNB-1a:lla (0 %). LEMTRADA 12 mg:lla hoidetuilla potilailla on raportoitu myös kohdunkaulan ihmisen papilloomaviruksen (HPV) aiheuttamaa infektiota, mukaan lukien kohdunkaulan dysplasiaa ja anogenitaalisia syyliä (2 %). Potilaiden vuosittaista HPV-testausta suositellaan.

LEMTRADA-hoitoa saaneilla potilailla on raportoitu sytomegalovirusinfektioita (CMV-infektioita), mukaan lukien CMV-reaktivoitumistapauksia. Useimmat tapaukset ilmenivät 2 kuukauden kuluessa alemtutsumabin antamisesta. Ennen hoidon aloittamista voidaan harkita immunologisen tilan arviointia paikallisten ohjeiden mukaisesti.

Epstein-Barr-viruksen (EBV) uudelleenaktivoitumista, mukaan lukien vakavia EBV-hepatiittitapauksia, on raportoitu LEMTRADA-hoitoa saaneilla potilailla.

Kontrolloiduissa kliinisissä lääketutkimuksissa on raportoitu tuberkuloositapauksia potilailla, joita on hoidettu LEMTRADA-valmisteella ja IFNB-1a:lla. Aktiivista tuberkuloosia, mukaan lukien joitakin levinneen tuberkuloosin tapauksia, ja piilevää tuberkuloosia on raportoitu 0,3 prosentilla LEMTRADA-hoitoa saaneista potilaista, useammin endeemisillä alueilla. Ennen hoidon aloittamista kaikki potilaat on arvioitava mahdollisten aktiivisten tai inaktiivisten (”piilevien”) tuberkuloosi-infektioiden varalta paikallisten määräysten mukaisesti.

LEMTRADA-hoitoa saaneilla potilailla on raportoitu listerioosi-/Listeria-meningiitti-tapauksia, tavallisesti LEMTRADA-infuusion kuukauden aikana. Infektioriskin vähentämiseksi LEMTRADA-hoitoa saavien potilaiden on vältettävä raa’an tai huonosti kypsennetyn lihan, tuorejuustojen ja pastöroimattomien maitotuotteiden nauttimista kaksi viikkoa ennen LEMTRADA-infuusiota, sen aikana ja vähintään kuukausi sen jälkeen.

Kontrolloiduissa kliinisissä tutkimuksissa MS-tautia sairastavilla potilailla, jotka saivat LEMTRADA-hoitoa (12 %), esiintyi useammin pintasieni-infektioita, erityisesti suun ja emättimen kandidiaasia, kuin potilailla, jotka saivat IFNB-1a-hoitoa (3 %).

Potilailla, jotka saivat LEMTRADA-valmistetta sisältäneitä infuusiota, on raportoitu ilmiasuihin liittyvää ilmiasua. Useimmat tapaukset ilmenivät ensimmäisen kuukauden aikana LEMTRADA-hoidon jälkeen. Potilaita on neuvottava ilmoittamaan keuhkotulehduksen oireista, joihin voi kuulua hengenahdistusta, yskää, hengityksen vinkumista, rintakipua tai -kiristystä ja hemoptyysiä.

Potilaille, joilla on vaikea aktiivinen infektio, LEMTRADA-hoidon aloittamista on lykättävä, kunnes infektio on hävinnyt. LEMTRADA-hoitoa saavia potilaita on ohjeistettava ilmoittamaan infektio-oireista lääkärille.

Suun kautta otettavalla herpeslääkkeellä annettava profylaksia on aloitettava ensimmäisestä LEMTRADA-hoitopäivästä alkaen vähintään 1 kuukauden ajan kunkin hoitojakson jälkeen. Kliinisissä tutkimuksissa potilaille annettiin asikloviiria 200 mg kahdesti vuorokaudessa tai vastaavaa.

LEMTRADAa ei ole käytetty MS-taudin hoitoon samanaikaisesti immunosuppressiivisten tai antineoplastisten hoitojen kanssa tai niiden jälkeen. Kuten muidenkin immunomoduloivien hoitojen kohdalla, mahdolliset yhteisvaikutukset potilaan immuunijärjestelmään on otettava huomioon, kun harkitaan LEMTRADA-hoidon antamista. LEMTRADA-valmisteen samanaikainen käyttö minkä tahansa näistä hoidoista voi lisätä immunosuppression riskiä.

LEMTRADA-valmisteen ja hepatiitti B -viruksen (HBV) tai hepatiitti C -viruksen (HCV) uudelleenaktivoitumisen välisestä yhteydestä ei ole saatavilla tietoja, koska potilaat, joilla oli krooninen tai aktiivinen infektio, suljettiin pois kliinisistä tutkimuksista. Ennen LEMTRADA-hoidon aloittamista on harkittava sellaisten potilaiden seulontaa, joilla on suuri HBV- ja/tai HCV-infektioriski, ja LEMTRADA-hoidon määräämisessä HBV:n ja/tai HCV:n kantajiksi todetuille potilaille on noudatettava varovaisuutta, koska näillä potilailla voi olla peruuttamattoman maksavaurion riski, joka johtuu viruksen mahdollisesta uudelleenaktivoitumisesta heidän jo olemassa olevan tilansa seurauksena.

Progressiivinen multifokaalinen leukoenkefalopatia (PML)

Harvinaisia PML-tapauksia (mukaan lukien kuolemaan johtaneet tapaukset) on raportoitu MS-tautia sairastavilla potilailla alemtutsumabihoidon jälkeen. Alemtutsumabilla hoidettuja potilaita on seurattava PML:ään viittaavien oireiden varalta. Erityisen tärkeitä riskitekijöitä ovat aiempi immunosuppressiivinen hoito ja erityisesti muut MS-taudin hoidot, joiden tiedetään aiheuttavan PML:ää.

MRI-löydökset voivat ilmetä ennen kliinisiä oireita. Ennen alemtutsumabihoidon aloittamista ja uudelleen antamista on tehtävä magneettikuvaus ja arvioitava PML:n oireiden varalta. Tarvittaessa on tehtävä lisäarviointeja, mukaan lukien aivo-selkäydinnesteen (CSF) testaaminen JC-viruksen DNA:n varalta ja toistuvat neurologiset arvioinnit. Lääkärin tulisi olla erityisen tarkkaavainen PML:ään viittaavien oireiden suhteen, joita potilas ei välttämättä huomaa (esim. kognitiiviset, neurologiset tai psykiatriset oireet). Potilaita olisi myös kehotettava tiedottamaan hoidosta perheenjäsenille tai hoitajille, sillä he voivat havaita oireita, joista potilas ei ole tietoinen. PML:ää on pidettävä erotusdiagnoosina jokaisella alemtutsumabia käyttävällä MS-potilaalla, jolla on neurologisia oireita ja/tai uusia aivomuutoksia magneettikuvauksessa.

Jos PML on diagnosoitu, alemtutsumabihoitoa ei saa aloittaa tai aloittaa uudelleen.

Akuutti akakuloottinen kolekystiitti

LEMTRADA saattaa lisätä akuutin akakuloottisen kolekystiitin riskiä. Kontrolloiduissa kliinisissä tutkimuksissa LEMTRADA-hoitoa saaneista MS-potilaista 0,2 %:lle kehittyi akuutti akalkulaarinen kolekystiitti verrattuna 0 %:iin INFB-1a-hoitoa saaneista potilaista. Markkinoille tulon jälkeisen käytön aikana LEMTRADA-valmisteella hoidetuilla potilailla on raportoitu uusia akuutin akvakuloottisen kolekystiitin tapauksia. Aika oireiden ilmaantumiseen vaihteli alle 24 tunnista 2 kuukauteen LEMTRADA-infuusion jälkeen. Useimpia potilaita hoidettiin konservatiivisesti antibiooteilla ja he toipuivat ilman kirurgisia toimenpiteitä, kun taas toisille tehtiin kolekystektomia. Akuutin kolekyylitulehduksen oireita ovat vatsakipu, vatsan arkuus, kuume, pahoinvointi ja oksentelu. Akuutti kalkkiperäinen kolekystiitti on tila, johon voi liittyä korkea sairastavuus ja kuolleisuus, jos sitä ei diagnosoida ja hoideta varhaisessa vaiheessa. Jos akuuttia akakuloottista kolekystiittiä epäillään, se on arvioitava ja hoidettava varhaisessa vaiheessa.

Maligniteetti

Kuten muidenkin immunomoduloivien hoitojen kohdalla, LEMTRADA-hoidon aloittamisessa on noudatettava varovaisuutta potilailla, joilla on ennestään ja/tai kehittymässä oleva pahanlaatuinen sairaus. Tällä hetkellä ei tiedetä, aiheuttaako LEMTRADA lisääntynyttä riskiä sairastua pahanlaatuisiin kilpirauhaskasvaimiin, sillä kilpirauhasen autoimmuniteetti itsessään voi olla pahanlaatuisten kilpirauhaskasvainten riskitekijä.

Kontraktio

LEMTRADA:n siirtymistä raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen havaittiin hiirillä. Hedelmällisessä iässä olevien naisten on käytettävä tehokasta ehkäisyä hoidon aikana ja enintään 4 kuukauden ajan LEMTRADA-hoidon jälkeen (ks. kohta 4.6).

Rokotukset

Suositellaan, että potilaat ovat suorittaneet paikalliset rokotusvaatimukset vähintään 6 viikkoa ennen hoitoa LEMTRADAlla. Rokotteiden kykyä synnyttää immuunivaste LEMTRADA-hoidon jälkeen ei ole tutkittu.

Eläviin viruksiin perustuvilla virusrokotteilla tehdyn immunisoinnin turvallisuutta LEMTRADA-hoidon jälkeen ei ole tutkittu virallisesti kontrolloiduissa kliinisissä tutkimuksissa MS-taudin hoidossa, eikä sitä pidä antaa MS-potilaille, jotka ovat hiljattain saaneet LEMTRADA-hoitoa.

Rokottaminen ja varicella zoster -viruksen vasta-aineiden testaaminen

Kuten minkä tahansa immuunijärjestelmää muokkaavan lääkkeen kohdalla, ennen LEMTRADA-hoidon aloittamista potilaille, joilla ei ole aiemmin esiintynyt varicella-virusta tai joita ei ole rokotettu varicella zoster -virusta (VZV) vastaan, on tehtävä VZV-vasta-ainetesti. VZV:tä vastaan rokottamista olisi harkittava vasta-ainenegatiivisilla potilailla ennen LEMTRADA-hoidon aloittamista. Jotta VZV-rokotus ehtisi vaikuttaa täysimääräisesti, lykkää LEMTRADA-hoitoa 6 viikkoon rokotuksen jälkeen.

Suositellut laboratoriokokeet potilaiden seurantaan

Kliiniset tutkimukset ja laboratoriokokeet on suoritettava säännöllisin väliajoin 48 kuukauteen asti viimeisen LEMTRADA-hoidon jälkeen autoimmuunisairauden varhaisten oireiden seuraamiseksi:

• täydellinen verenkuva täydellisine erotusarvoineen, seerumin transaminaasit ja seerumin kreatiniiniarvot (ennen hoidon aloittamista ja sen jälkeen kuukausittain).
• virtsan mikroskooppinen virtsakoe (ennen hoidon aloittamista ja sen jälkeen kuukausittain).
• kilpirauhasen toimintakoe, kuten kilpirauhasta stimuloivan hormonin taso (ennen hoidon aloittamista ja sen jälkeen 3 kuukauden välein).

Tietoja alemtutsumabin käytöstä ennen LEMTRADA-valmisteen myyntilupaa yrityksen rahoittamien tutkimusten ulkopuolella

Ennen LEMTRADA-valmisteen rekisteröintiä havaittiin seuraavat haittavaikutukset, alemtutsumabin käytön aikana B-soluisen kroonisen lymfaattisen leukemian (B-CLLL) sekä muiden sairauksien hoidossa, tyypillisesti suurempina ja useammin toistuvina annoksina (esim. 30 mg) kuin MS-taudin hoitoon suositellut annokset. Koska nämä reaktiot ilmoitettiin vapaaehtoisesti tuntemattoman kokoisesta populaatiosta, niiden esiintymistiheyttä ei ole aina mahdollista arvioida luotettavasti eikä todeta syy-yhteyttä alemtutsumabialtistukseen.

Autoimmuunisairaudet

Autoimmuunitapahtumia, joita on raportoitu alemtutsumabilla hoidetuilla potilailla, olivat muun muassa neutropenia, hemolyyttinen anemia (mukaan lukien yksi kuolemaan johtanut tapaus), hankittu hemofilia, anti-GBM-tauti ja kilpirauhassairaus. Vakavia ja joskus kuolemaan johtaneita autoimmuuni-ilmiöitä, kuten autoimmuunihemolyyttistä anemiaa, autoimmuunitrombosytopeniaa, aplastista anemiaa, Guillain-Barrén oireyhtymää ja kroonista tulehduksellista demyelinoivaa polyradikuloneuropatiaa, on raportoitu potilailla, joilla ei ole MS-tautia ja joita on hoidettu alemtutsumabilla muiden sairauksien vuoksi. Alemtutsumabilla hoidetulla syöpäpotilaalla on raportoitu positiivinen Coombsin testi. Onkologiapotilaalla, jota hoidettiin alemtutsumabilla, on raportoitu kuolemaan johtanut verensiirtoon liittyvä graft-versus-host-tauti.

Perfuusioon liittyvät reaktiot

Vaikeita ja joskus kuolemaan johtaneita RAP-reaktioita, kuten bronkospasmia, hypoksiaa, pyörtymistä, keuhkoinfiltraatteja, akuuttia hengitysvaikeusoireyhtymää, hengityspysähdystä, sydäninfarktia, rytmihäiriöitä, akuuttia sydämen vajaatoimintaa ja sydänpysähdystä, on havaittu potilailla, joilla ei ole MS-tautia, ja joita on hoidettu alemusitsumabilla, joka on annettu suuremmilla ja useammin toistuvilla annoksilla, kuin niitä annoksia, joita MS-taudin hoidossa käytetään. Vakavia anafylaksiaa ja muita yliherkkyysreaktioita, mukaan lukien anafylaktinen sokki ja angioedeema, on myös raportoitu.

Infektiot ja tartunnat

Viruksista, bakteereista, alkueläimistä ja sienistä, mukaan lukien piilevistä tai reaktivoituneista infektioista johtuvia vakavia ja joskus kuolemaan johtaneita infektioita on raportoitu potilailla, joilla ei ole ollut Alzheimerin tautia (MS-tautia) ja joita hoidettiin muiden sairauksien vuoksi alemtutsumabilla suuremmilla ja useammin toistuvilla annoksilla kuin MS-tautia hoidettaessa.

Veren ja imunestejärjestelmän häiriöt

Potilailla, joilla ei ole MS-tautia, on raportoitu vakavia verenvuotoreaktioita.

Sydänhäiriöt

Kongestiivista sydämen vajaatoimintaa, kardiomyopatiaa ja pienentynyttä ejektiofraktiota on raportoitu potilailla, joilla ei ole MS-tautia ja joita on hoidettu alemtutsumabilla muiden sairauksien vuoksi ja joita on aiemmin hoidettu mahdollisesti kardiotoksisilla aineilla.

Epstein-Barr-virukseen liittyviä lymfoproliferatiivisia häiriöitä

Epstein-Barr-virukseen liittyviä lymfoproliferatiivisia häiriöitä on havaittu yrityksen rahoittamien tutkimusten ulkopuolella.

Epstein-Barr-virukseen liittyviä lymfoproliferatiivisia häiriöitä on havaittu yrityksen rahoittamien tutkimusten ulkopuolella.