Lähes jokainen lapsi, joka on nauttinut kanan- tai kalkkunapaistia, on jossain vaiheessa joutunut rikkomaan toivomusluun ja esittämään toiveen. Tämä tuttu pieni luu, joka on muotoiltu jonnekin U:n ja V:n väliin, istuu linnun rintakehän yläosassa ja auttaa tukemaan tätä ruumiinosaa lennon rasituksissa. Tämän luun oikea nimi on furcula, ja se muodostuu parillisten solisluiden, jotka useimmat ihmiset tuntevat solisluina, yhdistymisestä. Furcula on ratkaisevan tärkeä nykyaikaisten lintujen lennon kannalta, mutta sen ilmeinen puuttuminen dinosauruksista oli yksi syy siihen, miksi kesti niin kauan tunnistaa dinosaurukset oikein lintujen esi-isiksi.

Taannoin 1900-luvun alussa lintujen alkuperästä kiisteltiin kiivaasti. Vaikka hämmästyttävää höyhenpeitteistä dinosaurusta Archaeopteryxiä oli esitetty ensimmäiseksi linnuksi, joka edusti siirtymää dinosauruksista linnuiksi, tähän väitteeseen liittyi ongelmia. Lähes kaikki tunnetut dinosaurukset olivat suuria eläimiä, ja tämä oli pieni (noin variksen kokoinen), ja muun muassa sekä dinosauruksilta että Archaeopteryxiltä puuttui karvapeite. Huolimatta pitkästä luettelosta asioista, joita dinosauruksilla ja linnuilla oli yhteistä, kuten ranteiden ja nilkkojen muoto ja kallon asento (ja joista monia nähtiin myös Archaeopteryxillä), tätä puutetta pidettiin perustavanlaatuisena ja ylitsepääsemättömänä ongelmana.

Aikaan vallalla oli ajatus, että kerran evoluution aikana kadonnut ominaisuus ei voi enää palata (niin sanottu Dollon laki). Kun dinosauruksilla ei ollut karvapalloa tai solisluita, mutta linnuilla oli karvapallo, linnut eivät voineet tulla dinosauruksista. Sen sijaan lintujen on täytynyt tulla aikaisemmasta matelijoiden sukulinjasta, jossa solisluita oli vielä olemassa, vaikka linnuilla oli dinosaurusten kanssa monia yhteisiä piirteitä, joita niillä ei ollut muiden matelijoiden kanssa. Tiedämme nyt, että Dollon laki on virheellinen ja että suuretkin piirteet voivat palata, joten se ei ole syy hylätä dinosaurusten yhteyttä, mutta tässä on paljon suurempi ongelma.

Dinosauruksilla oli itse asiassa karvapeitteet. Noin sata vuotta sitten dinosaurusten fossiiliaineisto ei ollut suuri ja harvat luurangot olivat lähellekään täydellisiä. Aika pieni piirre kuten furcula saattoi helposti jäädä säilymättä tai huomaamatta. Sattumoisin meillä on nyt lukuisia furkuloita lukuisilta erilaisilta dinosauruksilta, myös niiltä, jotka ovat lähimpänä lintujen alkuperää. Jopa Tyrannosauruksella oli sellainen, ja meillä on säilynyt useita muitakin tyrannosauruksia, joilla on myös furcula (sivuhuomautuksena tämä tarkoittaa, että näiden eläinten olkapäät olivat lähellä toisiaan, mikä tarkoittaa, että kädet sijaitsivat vartalon alapuolella eivätkä korkealla kyljissä, kuten usein nähdään rekonstruktioissa).

Mutta entä Archaeopteryx – jos sen esivanhemmilla muilla dinosauruksilla oli tämä ja myöhemmillä linnuilla, miksi se puuttui? Tämäkään ei puuttunut niin paljon kuin aluksi luultiin, mutta melko erilaisesta syystä. Vaikka Archaeopteryxistä löydetyt varhaiset yksilöt olivat hyvin säilyneitä ja niissä näkyi sekä niiden luuranko että säilyneet höyhenet, yhdessä tai kahdessa yksilössä piili salaisuus – karvapeite. Toisin kuin niiden edeltäjillä ja kuten joillakin linnuilla nykyään, tämä luu ei kuitenkaan ollut täysin luutunut nuoremmilla eläimillä – se oli oikeastaan enemmän rustoa kuin luuta. Tämä tarkoitti, että se ei säilynyt yhtä hyvin, ja niinpä se jätettiin huomiotta monien vuosien ajan, kunnes UV-valon avulla tehdyt tutkimukset osoittivat, että sellainen oli olemassa, vaikkakin melko heppoisena värimuutoksena ja painaumana näytteessä, mutta oikean kokoisena, muotoisena ja sijainniltaan oikeanlaisena, jotta se olisi voinut olla furcula.

Tosiasiassa siis, vaikka alunperin tätä puuttumista käytettiinkin argumenttina sitä vastaan, etteivät linnut olisi peräisin dinosauruksista, paremmat tiedot ovat kääntäneet asian toisin päin, ja sen sijaan se muodostaa huomattavan todisteen tämän sukulaisuuden tukemiseksi. Kymmeniä miljoonia vuosia ennen lintuja eläneillä dinosauruksilla on furcula, mikä osoittaa, että tämä solisluiden sulautuminen syntyi jo varhain niiden historiassa ja on jatkunut niiden jälkeläisten kautta nykypäivään asti. Kyseessä on ainutlaatuinen luu, jota ei esiinny muilla selkärankaisilla, ja se toimii siten erinomaisena linkkinä vahvistamaan, että linnut todella ovat eläviä dinosauruksia.

{{#ticker}}

{{{topVasemmalle}}

{{{bottomVasemmalle}}

{{{topOikealle}}

{{{bottomOikealle}}

{{#goalExceededMarkerPercentage}}

{{/goalExceededMarkerPercentage}}

{{/ticker}}

{{heading}}

{{#paragraphs}}

{{.}}

{{{/paragraphs}}{{highlightedText}}

{{#cta}}{{{text}}{{/cta}}

Muistuta toukokuussa

Olemme yhteydessä muistuttaaksemme sinua osallistumisesta. Odota viestiä postilaatikkoosi toukokuussa 2021. Jos sinulla on kysyttävää osallistumisesta, ota meihin yhteyttä.

• Jaa Facebookissa
• Jaa Twitterissä
• Jaa sähköpostitse
• Jaa LinkedInissä
• Jaa Pinterestissä
• Jaa WhatsAppissa
• Jaa Messengerissä