Yhdysvaltain työministeriö antoi keskiviikkona lopullisen säännön, jonka tarkoituksena on selventää standardia sen määrittämiseksi, onko työntekijä katsottava työntekijäksi vai itsenäiseksi urakoitsijaksi.

Sääntö on yksi monista kiistanalaisista säädöksistä, joita Trumpin hallinto on kiirehtinyt viimeistelemään loppuaikoinaan, ja se vaikuttaa todennäköisesti työsuhteisiin, palkka-asteikkoihin ja työntekijöiden etuuksiin. Se vaikuttaa myös heidän maksamiinsa veroihin ja siihen, onko verot pidätettävä heidän palkastaan vai onko ne yksinkertaisesti ilmoitettava lomakkeella 1099 ja lähetettävä heille ennen 31. tammikuuta. Yhä useammat yritykset ovat viime vuosikymmeninä luokitelleet työntekijänsä itsenäisiksi urakoitsijoiksi kokoaikaisten työntekijöiden sijaan säästääkseen palkoissa ja etuuksissa, ja tämä suuntaus on vain kiihtynyt viime vuosina keikkatalouden kasvun myötä.

Virkamiesten mukaan sääntö toisi kaivattua selkeyttä Fair Labor Standards Actin eli FLSA:n mukaisiin standardeihin. ”Tämä sääntö tuo pitkään kaivattua selkeyttä amerikkalaisille työntekijöille ja työnantajille”, sanoi Yhdysvaltain työministeri Eugene Scalia lausunnossaan. ”Testin terävöittäminen sen määrittämiseksi, kuka on Fair Labor Standards Act -lain mukainen itsenäinen urakoitsija, helpottaa lain piiriin kuuluvien työntekijöiden tunnistamista, ja samalla tunnustetaan ja kunnioitetaan niiden työntekijöiden yrittäjähenkeä, jotka haluavat tavoitella itsenäisenä urakoitsijana toimimiseen liittyvää vapautta.”

Andrew Harrer/Bloomberg

Lopulliseen sääntöön sisältyy useita selvennyksiä:

• Se vahvistaa ”taloudellisen todellisuuden” testin sen määrittämiseksi, harjoittaako yksityishenkilö yritystoimintaa omasta puolestaan (itsenäinen urakoitsija) vai onko hän taloudellisesti riippuvainen potentiaalisesta työnantajasta saadakseen töitä (FLSA:n työntekijä).

• Se yksilöi ja selittää kaksi ”ydintekijää”, jotka ovat merkityksellisimpiä sen kannalta, onko työntekijä taloudellisesti riippuvainen jonkun toisen yrityksestä vai harjoittaako hän yritystoimintaa omasta puolestaan:

• Työn luonne ja työn hallinnan aste;
• Työntekijän mahdollisuus saada voittoa tai tappiota aloitteellisuuden ja/tai investointien perusteella.

• Se yksilöi kolme muuta tekijää, jotka voivat toimia ylimääräisinä ohjenuorina analyysissä erityisesti silloin, kun kaksi ydintekijää eivät viittaa samaan luokitukseen. Nämä tekijät ovat:

• Työn edellyttämän ammattitaidon määrä;
• Työntekijän ja mahdollisen työnantajan välisen työsuhteen pysyvyyden aste;
• Onko työ osa integroitua tuotantoyksikköä.

• Työntekijän ja mahdollisen työnantajan tosiasiallinen toimintatapa on merkityksellisempi kuin se, mikä saattaisi olla sopimuksellisesti tai teoreettisesti mahdollista.

• Se tarjoaa kuusi tosiseikkakohtaista esimerkkiä tekijöiden soveltamisesta.

”Sujuvoittamalla ja selkeyttämällä itsenäisten urakoitsijoiden tunnistamista koskevaa testiä vähennetään työntekijöiden virheellistä luokittelua, vähennetään oikeudenkäyntejä, lisätään tehokkuutta ja parannetaan työtyytyväisyyttä ja -joustavuutta”, sanoi DOL:n palkka- ja työaikasäännöstön osaston hallintovirkamiehenä työskentelevä Cheryl Stanton lausunnossaan. ”Tänään julkistamamme sääntö jatkaa työtämme, jonka tavoitteena on yksinkertaistaa sääntöjen noudattamista yritysten kannalta ja parantaa työntekijöiden oloja. Sääntöön sisältyvät käytännön esimerkit selventävät tilannetta entisestään työntekijöiden kannalta.”

Sääntö voi joutua kohtaamaan oikeudellisia haasteita, sillä ammattiliitot ovat vastustaneet sitä. Myös jotkut tulevan Bidenin hallinnon virkamiehet ovat ilmaisseet vastustavansa sääntöä, joten se voidaan mitätöidä tai kumota ennen kuin se astuu voimaan 8. maaliskuuta. Sääntö antaa kuitenkin jonkin verran ohjeita monimutkaisella alalla.

”Riippumatta säännön muodollisista, virallisista vaikutuksista, uskon, että se tarjoaa järkevää ja tasapuolista opastusta, kun alan ammattilaiset, kuten kirjanpitäjät ja tilintarkastajat, yrittävät ymmärtää säännön vaikutuksia tai sitä, miten eri tosiseikkoja olisi tarkasteltava eri testien perusteella, joten se on havainnollistava ja hyödyllinen analyysi”, sanoi Camille Olson, joka on lakiasiaintoimisto Seyfarthin kansallisen monimutkaisia oikeudenkäyntejä käsittelevän harjoitusryhmän toisena puheenjohtajana toimiva ja monimutkaisista syrjintäsyistä johtuvia oikeudenkäyntejä käsittelevän harjoitusryhmän valtakunnallisena puheenjohtajana toimiva Camille Olson.