Kun tein tutkimusta artikkelia varten (Best Jays pitcher – Dave Stieb or Roy Halladay? for those who are interested) törmäsin kahteen mielenkiintoiseen seikkaan.

Johtanut American Leagueta voitto-osuuksissa joka kausi 1982 – 1985. Win Shares on vanha sabermetrinen tilasto, jota Bill James on puolustanut. Hän jopa omisti tilastolle kokonaisen kirjan 90-luvulla. Se on Tom Tangon kaltaisten kollektiivisten tilastojen, kuten WAR:n (wins above replacement level) edeltäjä.

Vainkaan Total Baseballia selaillessani en löytänyt syöttäjää, joka olisi yltänyt Stiebin neljän vuoden putkeen. Edes Sandy Koufax ei saanut kasaan neljää peräkkäistä voitto-osuutta johtavaa kautta 1960-luvun dominoivalla vuosikymmenellään.

Nyt en sano, että Stieb > Koufax, mutta se on kuitenkin vaikuttava tilasto.

Pitcher abuse points on baseball prospectuksen kavereiden luoma mittari. Se oli heidän vastauksensa iänikuiseen ”Dusty”-keskusteluun Kerry Wood & Mark Prior. Dave Stieb ansaitsisi varmasti maksimaaliset pitcher abuse pointsit. Stieb oli muunnettu ulkopelaaja, joka pelasi alle 30 sisävuoroa yliopistouransa aikana. Jays draftasi hänet syöttäjäksi ja laittoi hänet heti töihin. Vain toisella liigakaudellaan (1980) hän pelasi huikeat 242 sisävuoroa. Sitä seurasi 183. Neljännellä kaudellaan, 24-vuotiaana, hän heitti 288 IP:tä!!!! Sitä seurasivat 278, 267 ja 265. Sen jälkeen hän ei koskaan pelannut yli 208 sisävuoroa, ja häntä vaivasi loppu-uransa ajan käsivarsi- ja hartiavaivat.

Pane nämä kaksi faktaa yhteen (suuruus ja väärinkäytökset) ja ei voi kuin ihmetellä, kuinka suuri Dave Stieb olisi voinut olla.