Iranilaisten muuttoliike ja ulkomailla tapahtuva koulutus vallankumouksen jälkeisenä aikana ovat lisänneet iranilaisten ja muiden kuin iranilaisten välisten ylikansallisten avioliittojen määrää. Näiden avioliittojen myötä iranilaisista perheistä on tullut yhä monimuotoisempia miniöiden ja vävyjen sosiaalisen luokan, kansallisuuden, rodun, etnisyyden, uskonnon ja kulttuurin suhteen. Tässä artikkelissa tarkastellaan iranilaisten muslimimiesten ja kristittyjen filippiiniläisten miesten transnationaalisia avioliittoja. Siinä tarkastellaan haasteita, joita nämä filippiiniläiset kohtaavat Iranissa, ja tapoja, joilla he selviytyvät näistä haasteista neuvottelemalla eri uskontojen, kulttuurien ja sosiaalisten odotusten välillä. Ajan myötä he ovat tehneet sosiaalisia sopeutumisia, integroituneet yhä paremmin iranilaiseen yhteiskuntaan ja perustaneet filippiiniläis-iranilaisen yhteisön säilyttääkseen perintönsä ja siirtääkseen kotikulttuurinsa kaksikulttuurisille, kahden rodun ja kahden kielen filippiiniläis-iranilaisille lapsilleen. Kirjoituksessa kuvataan filippiiniläisten toimijuutta ja korostetaan heidän päättäväisyyttään vaatia emotionaalisia ja sosiaalisia tiloja transnationaalisissa avioliitoissa.