Kuka oli Tom Petty?
Rockmuusikko Tom Petty aloitti uransa toden teolla Mudcrutch-nimisessä yhtyeessä. Kun hän ja muut jäsenet muodostivat uudelleen Tom Petty and the Heartbreakers -yhtyeen, heidän samannimisen debyyttinsä julkaisu vuonna 1976 aloitti vuosikymmeniä kestäneen ja äärimmäisen menestyksekkään uran, jota korostivat moninkertaista platinaa saaneet albumit, jotka sisälsivät nyt jo klassisiksi muodostuneet singlet ”American Girl”, ”Refugee”, ”Don’t Come Around Here No More” ja ”Learning to Fly”. Vuonna 1989 Petty aloitti yhtä menestyksekkään soolouran, joka tuotti ikimuistoisia musiikkivideoita hitteihin kuten ”Free Fallin'” ja ”Runnin’ Down a Dream”. Petty teki yhteistyötä myös muiden legendaaristen rokkareiden, kuten Stevie Nicksin, Bob Dylanin, George Harrisonin ja Johnny Cashin kanssa ja sai vuosien varrella työstään kolme Grammy-palkintoa.
Southern Man
Tom Petty syntyi 20. lokakuuta 1950 Gainesvillessä Floridassa Earlin ja Kitty Pettyn ensimmäisenä poikana. Vaikka hän oli läheinen äitinsä ja nuoremman veljensä kanssa, Pettyllä oli vaikea suhde isäänsä, joka oli usein fyysisesti ja sanallisesti väkivaltainen. Petty löysi kuitenkin turvaa musiikista, ihannoi Elvis Presleytä ja Beatlesia ja opetteli soittamaan kitaraa.
Lukioon mennessä Pettyn intohimo musiikkiin oli kaiken kattava. Hän alkoi soittaa bassoa paikallisessa bändissä nimeltä Epics, ja 17-vuotiaana hän jätti koulun kesken esiintyäkseen uudessa bändissä, joka tuli tunnetuksi nimellä Mudcrutch, joka oli nimetty maatilan mukaan, jossa kaksi sen jäsentä asui. Petty nousi nopeasti yhtyeen keulahahmoksi ja pääasialliseksi lauluntekijäksi, ja ryhmä sai pian uskollisen paikallisen kannattajakunnan.
Vuosi 1974 osoittautui käänteentekeväksi Pettylle, joka meni naimisiin tyttöystävänsä Jane Benyon kanssa (jonka kanssa hänellä oli jo tytär Adria) ennen kuin hän muutti Los Angelesiin Mudcrutchin kanssa laajemman yleisön tavoittamisen toivossa. Siellä Petty ja Benyo saivat toisen tyttärensä, AnnaKimin, ja Mudcrutch teki sopimuksen Shelter Recordsin kanssa, mutta kun heidän ainoa singlensä jäi suurelta osin huomaamatta, ryhmä hajosi. Levy-yhtiö kuitenkin tunnisti Pettyn lahjakkuuden ja tarjosi hänelle soolosopimusta. Muutaman vuoden kuluessa heidän luottamuksensa häneen palkittiin asianmukaisesti.
Tom Petty and the Heartbreakers
Yritettyään jonkin aikaa koota uutta taustayhtyettä Petty löysi lopulta uudelleen yhteyden entisiin Mudcrutch-yhtyetovereihinsa Mike Campbelliin (kitara) ja Benmont Tenchiin (koskettimet), jotka soittivat basisti Ron Blairin ja rumpali Stan Lynchin kanssa. Pian tämän jälkeen he järjestelivät uudelleen Pettyn sopimuksen Shelterin kanssa, allekirjoittivat sopimuksen nimellä Tom Petty and the Heartbreakers ja ryhtyivät työstämään uutta levyä. Marraskuussa 1976 julkaistu omakustanteinen debyytti loi menestyksen mallin, joka seuraisi suurta osaa heidän myöhemmästä työstään. Siinä yhdistyvät kova rock-and-roll-perusta ja 1960-luvun yhtyeiden, kuten Beatlesin ja Byrdsin, pop-tuntemukset, ja siinä on Pettyn omaleimainen ääni ja lahja ytimekkääseen tarinankerrontaan.
Albumi myi aluksi huonosti, kunnes sitä seurannut Englannin kiertue Nils Lofgrenin kanssa toi sen Britannian listoille. Toivoen voivansa hyödyntää vasta saavutettua suosiotaan ulkomailla, Shelter julkaisi singlen ”Breakdown” uudelleen Yhdysvalloissa, ja se nousi listalla sijalle 40, antaen yhtyeelle ensimmäisen maistiaisen menestyksestä. Uskomatonta kyllä, single ”American Girl”, yksi heidän tunnetuimmista ja rakastetuimmista kappaleistaan, ei päässyt amerikkalaisiin listoille, ennen kuin sekin julkaistiin uudelleen lähes kaksi vuosikymmentä myöhemmin.
Lannistumatta yhtye palasi studioon nauhoittaakseen toisen albuminsa You’re Gonna Get It! vuodelta 1978, joka menestyi paljon paremmin kuin edeltäjänsä, nousten listalla sijalle 23 ja tuottaen suositut singlet ”Listen to Her Heart” ja ”I Need to Know”. Heidän vauhtinsa oli kuitenkin hetkellisesti uhattuna, kun MCA osti Shelterin, ja Pettyn yritykset neuvotella heidän sopimustaan uudelleen johtivat pitkiin oikeudenkäynteihin, jotka jättivät hänet konkurssiin ja katkeraksi.
Myös hittejä- ”Refugee” ja ”The Waiting”
Tästä katkerasta alusta huolimatta MCA:n kanssa yhtye teki sopimuksen sen tytäryhtiön Backstreet Recordsin kanssa ja aloitti seuraavan albuminsa Damn the Torpedoes työstämisen. Vuonna 1979 julkaistu albumi nousi listojen kakkoseksi myyden yli kolme miljoonaa kappaletta. Se oli täynnä laadukkaita kappaleita alusta loppuun, ja sen tunnetuimpiin kappaleisiin kuuluivat pysyvät singlet ”Don’t Do Me Like That” (nro 10) ja ”Refugee” (nro 15), jotka vakiinnuttivat Tom Pettyn ja Heartbreakersin aseman rockin supertähtenä.
Uudelleen voimaantuneena Petty piti puolensa, kun MCA suunnitteli korottavansa levy-yhtiön jatko-osan hintaa silloisesta 8,98 dollarista 9,98 dollariin, ja uhkasi joko pidättää levytykset tai nimetä sen protestiksi Eight Ninety-Eight. Levy-yhtiö taipui lopulta, ja Hard Promises julkaistiin vuonna 1981. Se nousi listojen viidenneksi ja sai platinaa, ja sen pääkappale ”The Waiting” toi yhtyeelle sen ensimmäisen ykkössinglen.
Samana vuonna Petty teki yhteistyötä Stevie Nicksin kanssa tämän Bella Donna -albumilla äänittäen hitti-singlen/dueton ”Stop Draggin’ My Heart Around”, ja tuotti myös Del Shannonin Drop Down and Get Me -kappaleen. Takaisin studiossa Heartbreakersin kanssa, hän jatkoi menestystarinaansa vuoden 1982 Long After Dark -albumilla, joka ylsi listojen yhdeksänneksi ja singlet ”You Got Lucky” ja ”Deliver Me” sijoille 20 ja 21.
Samaan aikaan kuuluisuuden aiheuttamat paineet vaativat veronsa sekä Pettyn avioliitosta että hänen suhteestaan bändikavereihinsa. Pian Long After Darkin julkaisun jälkeen Ron Blair jätti yhtyeen ja tilalle tuli Howie Epstein. Vaikka joitakin Pettyn hienoimpia tunteja oli vielä edessä, tie sinne ei aina olisi helppo.
Uutta työtä ja yhteistyötä
Voidakseen viedä musiikkiaan uuteen suuntaan Tom Petty and the Heartbreakers aloitti uuden albuminsa työstämisen tuottajien Dave Stewartin (Eurythmicsistä), Robbie Robertsonin (yhtyeestä) ja Jimmy Iovinen kanssa, joka oli ollut yhteistuottajana Pettyn kanssa Damn the Torpedoesin tuotannossa. Sessioihin osallistui myös laaja joukko lisämuusikoita ja taustalaulajia, kun bändi kokeili erilaisia ääniä. Näin suuren ryhmän persoonallisuuksien käsittely osoittautui kuitenkin sekä aikaa vieväksi että turhauttavaksi, ja eräässä vaiheessa jännitteet kasvoivat niin suuriksi, että Petty löi studion seinää ja mursi vasemman kätensä.
Lopputuloksena syntyi yhtyeen viides albumi Southern Accents, joka nousi listaseitsemänneksi ja sisälsi singlet ”Rebels”, ”Make It Better (Forget About Me)” ja ”Don’t Come Around Here No More”, joka oli Stewartin yhdessä kirjoittama ja Nicksin inspiroima uuspsykedeelinen kappale. Kappale nousi sijalle 13 ja siihen liittyi suosittu Liisa Ihmemaassa -aiheinen video, joka vahvisti yhtyeen menestystä MTV:n kukoistuskaudella.
Vuonna 1986 Tom Petty and the Heartbreakers lähti kiertueelle Bob Dylanin kanssa – esiintyen sekä omaa materiaaliaan että toimiessaan Dylanin taustayhtyeenä – ennen kuin palasi studioon levyttämään Let Me Up (I’ve Had Enough). Vaikka albumi nousi listalla sijalle 20 ja tuotti singlen ”Jammin’ Me”, joka nousi listaykköseksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa, se oli vain kohtalaisen menestyksekäs verrattuna heidän aiempiin saavutuksiinsa. Pettyn ystävyys Dylanin kanssa johti kuitenkin toiseen menestyksekkäämpään yhteistyöhön, kun he yhdessä George Harrisonin, Roy Orbisonin ja Jeff Lynnen kanssa muodostivat Traveling Wilburys -yhtyeen, jonka vuonna 1988 ilmestynyt samanniminen albumi nousi listaykköseksi, sai kolminkertaista platinaa ja voitti Grammyn parhaasta rock-esityksestä.
”Free Fallin'” ja soolotähteys
Traveling Wilburysin menestyksen myötä Petty aloitti ensimmäisen sooloalbuminsa Full Moon Feverin työstämisen, jonka tuotti Lynne ja jossa oli mukana useita Heartbreakersin jäseniä. Vuonna 1989 julkaistu albumi oli massiivinen menestys, ja se nousi listaykköseksi ja moninkertaiseksi platinalevyksi. Albumin ykkössingle ”Free Fallin'” nousi singlelistalla sijalle 7 ja on edelleen Tom Pettyn tunnetuimpia kappaleita. Myös ”Runnin’ Down a Dream” ja ”I Won’t Back Down” menestyivät hyvin.
Mutta huolimatta uudesta ja ylivoimaisesta suosiostaan sooloartistina Petty ei kääntänyt selkäänsä bändikavereilleen. Vuonna 1990 Traveling Wilburys julkaisi seuraaja-albuminsa Volume 3, ja vuonna 1991 Tom Petty and the Heartbreakers julkaisi platinaa myyneen Into the Great Wide Open -albumin, joka sisälsi suositun samannimisen singlen, jota säesti Johnny Deppin ja Faye Dunawayn tähdittämä musiikkivideo, sekä Top 40 -listalla olevan kappaleen ”Learning to Fly”. Samoihin aikoihin Petty paljasti myös, että hän oli vuosia aiemmin salaa solminut sopimuksen Warner Bros:n kanssa ja että hän jättäisi MCA:n, jolloin hänen ja levy-yhtiön väliset vuosia kestäneet ristiriidat päättyivät. Petty lähti kuitenkin ryminällä ja julkaisi vuonna 1993 Greatest Hits -albumin, joka sisälsi Rick Rubinin tuottaman singlen ”Mary Jane’s Last Dance” ja musiikkivideon, jonka pääosassa oli Kim Basinger. Albumi pysyisi Billboard-listalla yli kuusi vuotta.
’Wildflowers’ ja menestyksen jatkuminen
Ensimmäistä Warner Bros. tarjoustaan varten Petty teki yhdessä Rubinin kanssa toisen sooloalbuminsa Wildflowers (1994), joka saavutti lähes Full Moon Feverin saavutukset. Sen merkittävimpiä kappaleita ovat singlet ”You Don’t Know How It Feels”, ”You Wreck Me” ja ”It’s Good to Be King”. Kaksi vuotta myöhemmin hän yhdistyi uudelleen Heartbreakersin kanssa (ilman Stan Lynchiä, joka jätti yhtyeen vuonna 1994) nauhoittaakseen kultalevy soundtrackin She’s the One -elokuvalle ja myös soittaakseen Johnny Cashin taustajoukoissa tämän Unchained-albumilla. Myös vuonna 1996 Petty ja hänen vaimonsa Jane erosivat 22 avioliittovuoden jälkeen, mistä alkoi Pettylle vaikea ajanjakso, jolloin hän sairastui heroiiniriippuvuuteen.
Henkilökohtaisista vaikeuksista huolimatta Tom Petty and the Heartbreakers jatkoi myllytystään ja soitti 20 loppuunmyytyä iltaa San Franciscon Fillmoressa vuonna 1997 ennen kuin palasi studioon Rubinin kanssa tuottamaan Top 10 -albumia Echo (1999). Koska Petty oli edelleen musiikkifanien puolella levy-yhtiöiden valtaa vastaan, single ”Free Girl Now” tarjottiin aluksi ilmaisena MP3-latauksena, ja Petty kieltäytyi nostamasta lippujen hintoja seuraavalla kiertueella.
Still Runnin’
Uuden vuosituhannen alussa Petty sai yksityiselämänsä järjestykseen, lopetti heroiiniriippuvuutensa ja meni naimisiin Dana Yorkin kanssa, jonka oli tavannut kymmenen vuotta aiemmin. Vuonna 2002 Tom Petty and the Heartbreakers julkaisi 11. albuminsa The Last DJ, jolla Petty toi julki jatkuvat valituksensa levy-yhtiöitä kohtaan. Oli hän kuitenkin mitä mieltä tahansa, musiikkiteollisuus rakasti häntä takaisin, ja myöhemmin samana vuonna Tom Petty and the Heartbreakers otettiin Rock and Roll Hall of Fameen. Kiitosten keskellä Epstein sai potkut yhtyeestä, kun hänen oma heroiiniriippuvuutensa kasvoi ongelmalliseksi. Hän kuoli yliannostukseen seuraavana vuonna, jolloin alkuperäinen basisti Ron Blair liittyi uudelleen Heartbreakersiin.
Vuonna 2006 Petty lähti jälleen sooloilemaan ja tuotti Lynnen kanssa neljänneksi sijoittuneen Highway Companion -albumin, ennen kuin hän palasi Heartbreakersin kanssa yhteen 30-vuotisjuhlakiertueelle. Seuraavana vuonna yhtyeestä tehtiin nelituntinen dokumentti Runnin’ Down a Dream. Vuonna 2008 yhtye esiintyi Super Bowl XLII:n puoliaikashow’n aikana.
Samana vuonna Petty palasi juurilleen muodostamalla uudelleen Mudcrutchin nauhoittaakseen samannimisen debyyttialbuminsa, yli 30 vuotta alkuperäisen perustamisensa jälkeen. Hän palasi Heartbreakersin kanssa vuonna 2010 live-studioalbumille MOJO, jota seurasi useiden vuosien kiertue ennen kuin yhtye tyrmäsi 13. albuminsa, vuoden 2014 Hypnotic Eye. Hämmästyttävää kyllä, se oli heidän ensimmäinen albuminsa, joka nousi listaykköseksi.
Death and Legacy
Syyskuussa 2017 Tom Petty and the Heartbreakers päätti 40-vuotisjuhlakiertueensa etapin esiintymällä Hollywood Bowlissa. Viikkoa myöhemmin Petty sai sydänpysähdyksen Malibun kodissaan ja hänet kiidätettiin UCLA Santa Monican sairaalaan. Hän kuoli 2. lokakuuta 2017 66-vuotiaana.
Pettyn pitkäaikainen manageri Tony Dimitriades julkaisi lausunnon perheen ja yhtyeen puolesta: ”Tom Pettyn perheen puolesta olemme järkyttyneitä ilmoittaessamme isämme, aviomiehemme, veljemme, johtajamme ja ystävämme Tom Pettyn ennenaikaisesta kuolemasta. Hän sai sydänpysähdyksen kotonaan Malibussa varhain tänä aamuna ja hänet vietiin UCLA Medical Centeriin, mutta häntä ei saatu elvytettyä. Hän kuoli rauhallisesti klo 20.40 PST perheensä, bändikavereidensa ja ystäviensä ympäröimänä.”
Artistin musiikki jäi varmasti elämään, mutta ei ilman oikeustaistelua: Joulukuun 2017 lopulla Wixen Music Publishing, joka hallinnoi Pettyn ja muiden muusikoiden laulusävellyksiä, nosti kanteen suoratoistojätti Spotifyta vastaan väittäen, että se oli käyttänyt ”Free Fallin'” kaltaisia hittejä ilman lisenssiä ja korvausta. Wixenin kerrottiin vaativan vähintään 1,6 miljardin dollarin vahingonkorvauksia.
Los Angelesin piirikunnan kuolinsyyntutkija ilmoitti 19. tammikuuta 2018, että Petty oli kuollut ”monijärjestelmäiseen elinten vajaatoimintaan”, jonka aiheutti hänen elimistöstään löytynyt tappava yhdistelmä huumeita, mukaan lukien kipulääkkeet fentanyyli ja oksikodoni sekä rauhoittava tematsepaami.
Hänen perheensä seurasi Pettyn verkkosivuilla lausunnolla, jossa todettiin, että he olivat tietoisia siitä, että muusikko oli käyttänyt lääkkeitä jatkaakseen livenä soittamista kärsiessään erilaisista vaivoista, joihin kuului muun muassa keuhkolaajentuma, polvivaivoja ja murtunut lonkka.
”Tästä tuskallisesta vammasta huolimatta hän vaati pitämään kiinni sitoumuksestaan fanejaan kohtaan, ja hän kiersi 53-päivämäärän verran kiertueella murtuneen lonkkansa kanssa, ja sitä mukaa kun hän kiersi, vammat muuttuivat vakavammiksi vammoiksi.” lausunnossa luki. ”Positiivisena asiana tiedämme nyt varmasti, että hän lähti kivuttomasti ja kauniisti uupuneena tehtyään sitä, mitä hän rakasti eniten, viimeisen kerran, esiintyen livenä vertaansa vailla olevan rockyhtyeensä kanssa uskollisille faneilleen hänen yli 40-vuotisen uransa suurimmalla kiertueella. Hän oli äärimmäisen ylpeä tästä saavutuksesta vielä päivinä ennen kuolemaansa.”
Heinäkuussa 2018 ilmoitettiin, että Pettyn uusi kokoelma An American Treasure ilmestyy 28. syyskuuta. Pettyn perheen ja bändin jäsenten kuratoima 60 kappaleen boksi sisälsi tiettävästi sekoituksen julkaisemattomia kappaleita, vaihtoehtoisia versioita, live-esityksiä ja outtakeja sekä kotivideoita ja konserttimateriaalia artistista.