Erilaiset sairaudet voivat aiheuttaa paikallista liikahikoilua. Neurologiset vammat ja dermatologiset oireyhtymät muodostavat suurimman osan sekundaarisista syistä liialliseen fokaaliseen hikoiluun.
Akuutin selkäydinvamman odotetaan johtavan hikoilun häviämiseen vammakohdan alapuolella, mutta tällaiset vammat voivat johtaa myös paikalliseen hyperhidroosiin, joka näkyy kuukausista vuosiin vamman jälkeen.1 Potilailla, joilla on T6:n kohdalla tai sen yläpuolella sijaitseva selkäydinvaurio, voi esiintyä autonomisia dysrefleksejä, ja ne voivat reagoida kohtuuttomasti sellaisiin aiheuttajiin kuin esimerkiksi suolentäydennys ja virtsarakon vääntyminen, tai ihoärsytys. Kasvojen ja vartalon yläosan liiallisen hikoilun lisäksi potilailla esiintyy myös kasvojen punoitusta, nenän tukkoisuutta ja päänsärkyä.1 Ortostaattinen hypotensio, jota esiintyy potilailla, joilla on kaularankavamma, voi laukaista samanlaisen liioitellun sympaattisen purkauksen, mikä johtaa kasvojen, kaulan ja vartalon yläosan liikahikoiluun.1 Posttraumaattinen syringomyelia, nestetäytteinen ontelo selkäytimessä, joka syntyy kuukausista vuosiin akuutin vamman jälkeen, voi myös aiheuttaa fokaalista hyperhidroosia.1
Keskushermoston vammat, kuten aivohalvaukset, jotka johtavat aivopuoliskon tai kallonpohjan infarkteihin, voivat aiheuttaa ipsilateraalisen ja kontralateraalisen puolen hyperhidroosia.2
Sympaattisen ketjun kraniaalisen osan loukkaantuminen lisäkervikaalisten kylkiluiden kautta voi johtaa hyperhidroosiin kasvoilla, kaulalla ja olkapäässä.2 Sympaattiseen runkoon tai postganglionisiin hermoihin vaikuttava rintakehänsisäinen kasvain voi aiheuttaa hyperhidroosin vastaavalla mekanismilla.1 Refleksi-sympaattisessa dystrofiassa hyperhidroosia nähdään usein sairastuneella alueella.2
Kun suuri osa sympaattisesta ketjusta vahingoittuu joko selkärangassa tai keskushermostossa, laajalle levinnyt antihidroosi on yleistä. Jos tämä anhidroosin alue on riittävän suuri, kompensoivaa hyperhidroosia voi esiintyä hermottuneilla alueilla. Kompensoivaa hyperhidroosia esiintyy myös diabeettisessa neuropatiassa, rintakehän sympatektomian (ETS) jälkeen ja Rossin oireyhtymässä, harvinaisessa oireyhtymässä, jossa hikirauhasia hermottavien sympaattisten kuitujen fokaalisen toimintahäiriön vuoksi esiintyy dermatomaalista hikoilua.2 On huomattava, että hyperhidroosin hoitoon käytettävän ETS:n jälkeisen kompensoivan hikoilun on raportoitu voivan mahdollisesti olla yhtä vakavaa kuin alkuperäisen hikoiluongelman hoito tai jopa vakavampaa kuin alkuperäinen hikoiluongelma, ja se saattaa vaatia hoitoa itsessään. Lehtihaku paljastaa viimeisimmät tiedot kompensoivasta hikoilusta ETS:n jälkeen ja sen hoidosta. Kompensoivan hikoilun riski on punnittava ennen ETS:n aloittamista ja siitä on keskusteltava perusteellisesti potilaiden kanssa.
Kahdessa vuonna 2004 julkaistussa tutkimuksessa osoitetaan kompensoivan hikoilun yleisyys ETS:n jälkeen.
- Tutkimuksessa, johon osallistui 180 potilasta, joilla oli hyperhidroosi, 78 %:lle kehittyi ETS:n jälkeen kompensoivaa hikoilua, joka kohdistui yleensä vatsaan, rintaan, selkään ja kaulaan.3
- Tutkimuksessa, johon osallistui 158 potilasta, joille tehtiin thorakoskooppinen sympatektomia primaarisen hyperhidroosin tai punoituksen tai molempien vuoksi, kompensoivaa hikoilua esiintyi 89 %:lla potilaista, ja 35 %:lla se oli niin voimakasta, että he joutuivat usein vaihtamaan vaatteita päivän aikana.4
Viime aikoina kompensoivan hikoilun hoitoon on alettu kiinnittää huomiota: Vuonna 2015 julkaistussa tutkimuksessa, johon osallistui 62 potilasta, joilla oli paikallista tai yleistynyttä hyperhidroosia, todettiin, että matala-annoksinen oksibutyniini vähensi tehokkaasti hyperhidroosin oireita yleistyneessä tai paikallisessa muodossa. Haittavaikutukset olivat yleisiä mutta vähäisiä ja liittyivät lähinnä suun kuivumiseen.5
Tiloja, jotka joskus liittyvät palmoplantaariseen hyperhidroosiin, ovat Raynaud’n tauti, ertrromelalgia, atrioventrikulaarinen fisteli, kylmävamma, nivelreuma ja eräät harvinaiset iho-oireyhtymät (ks. alla).1
Ensimmäisessä fokaalisen hyperhidroosin tyypissä, gustatorisessa hikoilussa, lisääntynyttä hikoilua esiintyy kasvojen poskilla tai mandibulaarisella alueella yhtä aikaa syljenerityksen kanssa. Tähän auriculotemporaaliseen oireyhtymään, joka tunnetaan myös nimellä Freyn oireyhtymä, on useita syitä. Tulehduksen tai leikkauksen jälkeen korvasylkirauhasen läheisyydessä syljeneritystä aiheuttavien uudistuvien hermojen ja sympaattisten hermojen välinen ”ristikkäiskeskustelu” aiheuttaa liiallista kasvojen hikoilua. Korkean rintakehän sympatektomia ja diabeettinen neuropatia, johon liittyy samalle alueelle kulkevia hermoja, voivat myös johtaa tähän oireyhtymään.1 Ruoka-aineet, joiden tiedetään stimuloivan gustatorista hikoilua, ovat muun muassa kahvi, suklaa, mausteiset tai happamat ruoat, kuumat ruoat, alkoholi, sitruunahappo ja/tai makeiset.6,7,8 . On olemassa myös idiopaattinen gustatorisen hikoilun muunnos, jota esiintyy vain tiettyjen ruokien yhteydessä.6 Lääketieteellisestä kirjallisuudesta tehdyllä haulla löydetään lukuisia Freyn oireyhtymää ja sen hoitoa koskevia tutkimuksia, joista on käytännön hyötyä lääkärille näiden potilaiden hoidossa.
SweatHelp.org
Published: December 14, 2018