My-am-ah. Pallot lausuu sanan niin kuin hän kuuli sen lapsena. Se on paikka, suoraan sanottuna, jota ei enää ole olemassa. Siellä hän kasvoi, ei modernissa Miamissa, kuuden miljoonan sielun megalomaanisessa suurkaupungissa, vaan suhteellisen pienessä kaupungissa, jossa neljäsosa asukkaista puhui espanjaa, monet heistä Kuuban diasporasta, ”kultaisista maanpakolaisista”, jotka pakenivat saarelta Castron valtaannousun jälkeen. Pallot’s My-am-ah oli tällainen paikka: Lapsena hänellä oli kaveri, jolla oli kalkkunaa rakastava, lyhytjalkainen beagle nimeltä Bullet, ja pojat päästivät Bulletin vapaaksi Big Cypress Swamp -suolle Homesteadin länsipuolella. Koira jahtasi kalkkunaa, ja pojat jahtasivat koiraa, kunnes kalkkuna lensi puuhun. He ampuivat linnun 22-kaliiperisella kiväärillä, leikkasivat kannukset irti ja myivät ne Miamin kuubalaisille, jotka liimasivat kannukset taistelukanojensa jalkoihin.
”Saatoimme saada kolmekymmentä dollaria parista hyvästä kannuksesta”, Pallot sanoo. ”Se oli minun My-am-ah:ni. En tiedä, mikä se paikka on nykyään.”
Dade County oli tuolloin riittävän pieni paikka uskomattomille sattumille ja yhdistyneille kohtaloille, jotka lopulta muokkasivat orastavaa suolaisen veden perhokalastuksen lajia. Vuonna 1959, kun Pallot hengaili paikallisen kalastustarvikeliikkeen katkarapualtaassa, hän tapasi nuoren kuubalaisen, joka oli juuri sinä päivänä saapunut Yhdysvaltoihin: Chico Fernandezin, kalastajan, jonka kohtalona oli päästä Pallotin kaltaiseen parrasvaloihin. Norman Duncan oli toinen poikakaveri. Hän kehitti Duncan Loopin, joka tunnetaan paremmin nimellä Uni Knot, joka on yksi suolaisen veden perhokalastuksen perussolmuista. Ensimmäisellä luokalla Pallot ystävystyi John Emeryn kanssa, josta tuli yksi Florida Keysin tunnetuimmista oppaista ja halutuimmista kelanvalmistajista. Lapsena tämä nelikko kurvailee pitkin Evergladesia ja Keysia. He kulkivat Evergladesin halkaisevaa Tamiamiami Trail -reittiä eli U.S. 41:ää pitkin ja tarkkailivat tienvarsikanavissa pyrkiviä snookeja. He meloivat ilmapatjoilla Biscayne Bayn lahdelle heittääkseen tarponeita ja pompanoita. Lapsuudenystävät päätyivät yhdessä Miamin yliopistoon, jossa he kävivät iltakursseja, joiden jälkeen he harjoittelivat heittokalastusta yliopiston hyvin valaistulla parkkipaikalla.
Valmistuttuaan nelikko erosi. Chico Fernandez meni töihin pienen hampurilaisketjun kirjanpitoon: Burger Kingiin. Pallot liittyi Yhdysvaltain armeijaan ja vietti vuodet 1963-1967 kielitieteilijänä Panaman viidakoissa. Kun hän palasi siviiliin, hän sai töitä pankkiirina, ja hän kuvailee työtään alakuloisesti niin, että ”vietin päiväni auttaen muita ihmisiä saavuttamaan unelmansa ja katsoessani omani kuihtuvan”. 1980-luvun alussa hän jätti työelämän lopullisesti. Kymmenen vuoden ajan hän opasti metsästäjiä ja kalastajia kokopäiväisesti Floridasta Montanaan. Opastustoiminnan maineensa kasvaessa Pallot juonsi omaa paikallista televisio-ohjelmaa ja vieraili tunnetuissa sarjoissa, kuten ABC:n American Sportsman -sarjassa. Mutta julkkisvetoiset tarinat olivat niiden vakiokamaa, ja Pallot halusi kyntää uutta maaperää. ”Minulla oli ollut ajatus toisenlaisesta televisio-ohjelmasta”, hän muistelee, ”jossa olisi korkeat tuotantoarvot mutta ei elokuvanäyttelijöitä eikä oopperalaulajia. Ajattelin, että kaikilla on kalastuskaveri, jonka kanssa viettää aikaa ja jakaa seikkailuja. Halusin korostaa näitä suhteita ja esitellä oikeita ihmisiä. Se oli minulle hyvin tärkeää.”
Kuva: William Hereford
Jäniksen nauhavirtuoosi.
Pallotin televisiotoiveet lähtivät lentoon elämän mullistavan kohtalon käänteen ansiosta. Hänen vaimonsa Diane oli lentoemäntä ja vakavasti otettava perhokalastuksen harrastaja itsekin, ja eräällä lennollaan hän tapasi varakkaan liikemiehen, jonka perhe omisti pikkuruisen saaren Pohjois-Bahamalla. Se oli avomerikalastajien mekka, mutta omistaja toivoi voivansa rakentaa sinne maailmanluokan perhokalastusmajan. Hän palkkasi Pallotin käynnistämään tasankokalastusliiketoiminnan, ja Pallot tajusi pian löytäneensä uuden yrityksensä painopisteen. Sarjan pohjautuminen löyhästi Walker’s Cayhin juurrutti jokaisen jakson miellyttävään kerronnan kaareen: kalastustoiminta saattoi tapahtua Floridassa, Costa Ricassa tai Kiinassa, mutta Pallotin kotipesä pikkuruisella, idyllisellä saarella antoi ohjelmalle lohduttavan kotikutoisen vaikutelman.
Vuonna 1992 The Walker’s Cay Chroniclesin ensimmäinen jakso esitettiin ESPN-kanavalla, ja Pallotin avulias lähestymistapa – puhumattakaan hänen romminkatkuisesta äänenkäytöstään – osui yleisön mieleen. Pallot esitti ohjelmassaan maailman parhaita kalastajia, ja hän oli iloinen, kun häntä ohitettiin. Katsojat oppivat itse asiassa kalastamaan ohjelmaa katsomalla, mutta siinä ei ollut mitään mainosmaista sisältöä. ”Jos halusi tietää, millaista kelaa käytettiin”, Pallot kertoo ylpeänä, ”piti pysäyttää videonauhuri ja kelata ohjelmaa taaksepäin. Koko juttu oli tarinan kertomista, ja ihmiset olivat nälkäisiä siihen.” Se oli nopeasti ulkoilmatelevision katsotuin sarja. ”Sarja vain räjähti näyttämölle”, hän sanoo. ”Uusi-Guinea, Australia, Midway Atoll keskellä Tyyntä valtamerta. Tämä oli eksoottisen perhokalastuksen aikakauden alkua, joten kaikki, mitä teimme, vaikutti hyvin uudelta ja erilaiselta.”
Hänen kasvava maineensa oli myös tuntematonta vettä. Suolaisen perhokalastuksen nouseva virta vei useita korkean profiilin kalastajia alalla tuntemattomaan tähteyteen, heidän joukossaan Pallotin pitkäaikainen kaveri Chico Fernandez – he pitävät tiiviisti yhteyttä vielä tänäkin päivänä -, uraauurtava tarpon-opas Stu Apte ja hurjan suositun Spanish Fly -ohjelman Jose Wejebe. Yksi heistä kuuluisimmista, Lefty Kreh, oli muuttanut Floridaan 1960-luvun alussa, ja hänestä ja Pallotista tuli elinikäisiä ystäviä.
”Flipin ohjelma oli erilainen, koska hän oli erilainen”, Kreh sanoo. ”Tässä oli iso, parrakas, pehmeäpuheinen, ajattelevainen kaveri, jonka tehtävä oli enemmän tarinankerrontaa kuin kalanpyyntiä. Hän käytti kalastusta kertoakseen ihmisistä, jotka asuivat näissä upeissa paikoissa, ja siitä, millainen paikallinen kulttuuri oli ja miten yhteisöt olivat vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Hän ei myynyt kalastusvälineitä. Hän myi tarinaa, eikä televisiossa ollut mitään vastaavaa.”
Kuva: William Hereford
Vaijeri valmiina.
Pallot piti asian perspektiivissä. ”Olen kalastaja, en rocktähti”, hän sanoo, ”mutta tunnustus voi olla huumaavaa”. Hän muistaa ensimmäisen kerran, kun hän joutui kohtaamaan todellisuuden, että elämä oli muuttunut lopullisesti. Aikaisin hän ja Diane olivat Wintergreenissä Virginiassa pitämässä seminaaria, ja hän oli ajanut suoraan Floridasta lumimyrskyyn ilman sukkia. He ryntäsivät pieneen maalaiskauppaan, ja Pallot työskenteli käytävällä, kun hän huomasi nuoren naisen tuijottavan häntä.
”Hän sanoi: ’Voi helvetti, sinä olet Flip Pallot!’. Mieheni paskantuu tästä! Vastasin vain: ’No, toivottavasti kaikki kääntyy hänen kohdallaan hyväksi sen jälkeen'”.” Sitten hän pyysi Pallotilta nimikirjoitusta, mikä oli ensimmäinen kerta, kun joku oli tehnyt niin. Pallot ja nuori fani etsivät kuumeisesti paperinpalasia, mutta eivät keksineet mitään. Epätoivoissaan nainen nappasi hyllystä laatikollisen Cocoa Puffseja ja tunki tussilla Pallotin käteen. ”En tiennyt, mitä sanoa”, hän sanoo nauraen. ”Kirjoitin jotain sellaista kuin: Rakas Fred, hyvää elämää, ja nainen innostui kuollakseen.”