Toimittajan huomautus: Katie Rose Hejtmanek, Ph.D. on kulttuuriantropologi, joka tutkii voimaurheilun kulttuuria Yhdysvalloissa. Tämä on neljäs osa perusteellisesta sarjasta, joka esittelee lukijoille hänen tutkimustaan ja alustavia tuloksiaan.
Tämä on mielipidekirjoitus; kaikki havainnot, tiedot ja mielipiteet ovat peräisin hänen omasta tutkimuksestaan. Lue lisää Katie Hejtmanekilta täältä.
Sali oli täynnä. Seisoin olkapäätä vasten noin 45-vuotiaan naisen kanssa, joka oli ”juuri aloittanut CrossFitin”. Hän oli paikalla kannustamassa miestään. ”En voisi koskaan tehdä tätä, mutta on niin hienoa, että he tekevät sitä”, hän kertoo minulle. Nainen kävelee ohi ja huutaa takanani olevalle noin kymmenvuotiaalle pojalle: ”Äitisi pärjää mahtavasti. Sinä teet vielä jonain päivänä samanlaisia puhdistuksia kuin hän!” Minua pyydetään siirtymään sivuun, jotta kuukauden ikäistä vauvaa kantava ja pitbull-sekoitusta johtava nainen pääsee keltaisen varoitusnauhan alta aition kilpailuosastolle. Eräänä lauantaina lokakuussa seurasin noin seitsemän tunnin ajan masters-tason toiminnallisen kuntoliikunnan kilpailua paikallisessa tytäryhtiössä. Yhtä paljon kuin tarkkailin kilpailua, huomioni oli kuitenkin kiinnittynyt siihen, mitä kuulen jatkuvasti CrossFitin kasvun keskeisenä piirteenä leimallisena funktionaalisen kuntoilun harjoitteluna: yhteisöllisyyteen.
Taannoin eräs antropologian perusopiskelija vieraili funktionaalisen kuntoilun yhteisötilaisuudessa, ja tiedustelin hänen kokemuksiaan – mitkä ovat vaikutelmasi, kysyin. ”Kuulin ihmisten puhuvan yhteisöllisyydestä, itse asiassa tuo sana nousi esiin paljon, noin seitsemän tai useamman kerran, enemmän kuin mikään muu. He ovat täällä ’yhteisöä varten’. Se ei ole sitä, mitä odotin.”
Valmentaja kertoo minulle: ”Tätä minä rakastan CrossFitissä, juuri tällaiset tapahtumat myivät minut. En oppinut tuntemaan ketään tai hengailemaan ihmisten kanssa, kun kävin tavallisella salilla. Laitoin vain kuulokkeet korviini. Mutta täällä pääsee tutustumaan upeisiin ihmisiin, jotka harrastavat CrossFitiä, ja saa yhteisön.”
Tässä artikkelissa tarkastellaan, mitä fitness-yhteisö on ja miksi se on niin tärkeä. Päätän artikkelin vetoomuksella lukijoilleni – miten sinä määrittelet ”kuntoiluyhteisön” ja miksi se on mielestäsi niin tärkeä sinulle tai muille?
Kulttuuri ja yhteisö
Ensimmäisessä artikkelissani Antropologian alkeet selitin, mitä antropologit ovat kiinnostuneita tutkimaan: ”Kulttuuri-ilmiöitä, jaettuja merkityksiä, ideoita, uskomuksia ja käyttäytymismalleja, joita ihmisryhmä jakaa ja joita ryhmän jäsenet opettavat ja oppivat”. Muissa artikkeleissa käsittelen sitä, miten kulttuurin erityispiirteet – alkuperätarinat, fenomenologiset kokemukset kivusta tai rytmistä – rakentavat näitä jaettuja merkityksiä, uskomuksia ja kokemuksia ihmisryhmän keskuudessa.
Toisissa artikkeleissa olen havainnollistanut, miten yksi tai useampi ”ihmisryhmä(t)” rakentaa yhdessä jotain merkityksiä, yhdistyy ja ylläpitää asemaa kuntoilutoiminnoillaan, kuntoilun jakamisella sosiaalisessa mediassa tai blogikirjoituksillaan. Kaikissa näissä artikkeleissa keskitytään siihen, miten CrossFit®-kuntosalien kulttuuriset ilmiöt, jaetut merkitykset, ovat se liima, joka pitää suuren osan brändätystä toiminnallisesta kuntosaliharjoittelusta koossa, joksikin merkityksellisemmäksi kuin pelkäksi geneeriseksi toiminnalliseksi kuntosaliharjoitteluksi tai urheilulajiksi.
Näitä jaettuja merkityksiä ei ole olemassa vain ”tuolla ulkona” maailmassa. Ne eivät ole näitä asioita, jotka elävät ilman ihmisiä, vaan näitä jaettuja merkityksiä luodaan, muokataan, ylläpidetään ja niistä neuvotellaan jatkuvasti kuntosaliharjoittelussa toimivan ihmisryhmän toimesta. Tähän ihmisryhmään kuuluvat masters-kilpailijat, perheenjäsenet-katsojat, vastasyntyneet vauvat ja 10-vuotiaat sekä koirat, jotka viettävät lauantait yhdessä laatikossa, sosiaaliseen tapahtumaan osallistuvat ihmiset, jotka kertovat perustutkinto-opiskelijalle, mikä heille on niin tärkeää, ja valmentaja, joka jakaa kokemuksiaan.
Ensimmäisten päivieni jälkeen, jolloin olen tarkkaillut merkkituotteiden funktionaalisen kuntoliikunnan liitännäislaatikoissa, olen ollut hämmästynyt siitä tasosta, millä tasolla ”yhteisöllisyys” mobilisoituu jaettuina merkityksenantoinaan käytännöissä. Työstän parhaillaan yhteisön määritelmää (minkä vuoksi kysyn lukijoideni asiantuntemusta), mutta tässä on se, mitä ajattelen toistaiseksi: Yhteisö 1) tarkoittaa in-ryhmää, joka koostuu ihmisistä, jotka arvostavat suuresti brändätyn funktionaalisen kuntoilun toimintaa, ja vastakkain out-ryhmää, johon kuuluvat myös ne, jotka harjoittelevat muunlaisissa kuntosaleissa, ja se 2) on sosiaalisten verkostojen, yhteyksien, suhteiden ja yhteenkuuluvuuden rakentamista ja ylläpitämistä niiden keskuudessa, jotka osallistuvat kuntoilutoimintoihin yhdessä, käyvät samassa laatikossa tai jopa tuntevat tämän funktionaalisen kuntoilun brändin merkityksen ja kielen laajemminkin. ”Branded functional fitness -yhteisö” on paikallinen ja laatikkokohtainen, ja se on globaali, koska sen keskeiset elementit ylittävät laatikko- tai kansalliset rajat.
Kuntosalilla käynti
Kuten edellä branded functional fitness -valmentaja mainitsi, perinteinen kuntosalilla käynti on yksinäinen tapahtuma: mennään sisälle, laitetaan kuulokkeet päähän ja treenataan. Tämä on jokseenkin epätarkka kuva kuntosaleista, sillä monet sisältävät erilaisia ryhmäliikuntatunteja, joissa on vetäjä, musiikkia ja hikisiä muita. Kuitenkin, kun olen ottanut tämän esille tutkimuksessani, osa jaettua tarinaa/merkitystä siitä, että funktionaalinen kuntoilu on erilaista kuin nämä tunnit, on se, mitä eräs henkilö kertoi minulle: näillä tunneilla on todella kyse ”ohjaajasta ja yksilöstä, et ole oikeastaan vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa tunnilla”. Reilua.”
Minusta tässä toiminnallisessa kuntosaliharjoittelussa on kuitenkin tärkeää se, että se näkee paljon vaivaa erottaakseen itsensä näistä ryhmäliikuntatunneista ja muista kuntosaliharjoittelukäytännöistä – asettaen rajan meidän/niiden ympärille. Niillä (”globo kuntosaleilla”) on peilit, ryhmätunnit ilman yhteisöllisyyttä ja nostelet yksin kuulokkeiden kanssa. Me (”brändätty toiminnallinen fitness”) treenaamme yhdessä, tuemme toisiamme ja rakennamme yhteisöä tämän kuntosaliharjoittelun ympärille. Ne, jotka osallistuvat jälkimmäiseen, jakavat uskomuksen/mielipiteen siitä, että tämä kuntoilumenetelmä on se, miten pitäisi treenata, ja siten kuuluvat tähän brändättyyn kuntoiluyhteisöön; ne, jotka osallistuvat ensimmäiseen, eivät kuulu. Näille ihmisille kuntoilusta tulee yhtä paljon yhteisöllisyyttä kuin kuntoilua.
Investigating Fitness Communities
Vuonna 2015 Harvardin jumaluusopiston opiskelijat Angie Thurston ja Casper ter Kuile kirjoittivat joitain havaintojaan ja ajatuksiaan siitä, miten milleniaalit kokoontuvat uskonnollisesti sidottujen instituutioiden ulkopuolella (ks. Oppenheimerin New York Timesin artikkeli tutkimuksesta täällä). He tutkivat, miten kymmenen eri organisaatiota peilaavat ”monia uskonnollisen yhteisön täyttämiä tehtäviä” (2015:7). Toiminnallinen kuntosaliharjoittelu oli yksi näistä kymmenestä. He havaitsivat, että sen ”tavoitteena on takoa laajaa, yleistä ja osallistavaa kuntoa, jonka se määrittelee lisääntyneeksi työkyvyksi laajoilla aika- ja modaalialueilla. Se, mikä tekee CrossFitistä toimivan, on kuitenkin yhtä paljon yhteisö kuin kuntoilun lähestymistapa” (Thurston ja Kuile 2015:10). He sisällyttävät mukaan lainauksen nuorelta naiselta laatikostaan:
on minulle kaikki kaikessa. Olen tavannut poikaystäväni ja joitakin parhaista ystävistäni CrossFitin kautta. Kun poikaystäväni ja minä aloimme etsiä asuntoa tänä keväänä, nollasimme heti lähimpänä boksiamme olevan kaupunginosan – vaikka se lisäisi työmatkaamme. Teimme näin, koska emme kestäneet lähteä yhteisöstämme. Meidän laatikossamme on vauvoja ja pikkulapsia ryömimässä joka puolella, ja on ollut mahtava kokemus seurata, miten nuo pikkuiset kasvavat. CrossFit on perhettä, naurua, rakkautta ja yhteisöllisyyttä. En voi kuvitella elämääni ilman ihmisiä, joita olen tavannut sen kautta (mukaillen Thurston ja Kuile 2015:10).
Vaikka en havaitse, että CrossFit-liittymissä kokoontuvat vain milleniaalit, Thurstonin ja Kuilen havainnot heijastavat joitain omia havaintojani: että yhteisöllisyys on perustavaa laatua oleva tekijä leimalliselle toiminnalliselle kuntoiluharjoittelulle ja että tämä ”kuntoiluyhteisö” saattaa peilata ja ottaa paikan muilta, muun muassa uskonnollisilta yhteisöiltään ja sosiaalisilta verkostoiltaan. Tämä pätee erityisesti varakkaisiin, urbaaneihin, koulutettuihin ja valkoisiin yksilöihin (Thurston ja Kuile 2015:19) (tästä lisää myöhemmissä artikkeleissa).
Myynti brändätyn toiminnallisen kuntoilun muodossa yhteisönä
Tarkastellaanpa brändättyä toiminnallista kuntoilua vastauksena globo-kuntosaleille tai uskonnollisille instituutioille, yhteisöllisyys näyttäisi olevan olennainen osa sitä, mikä tekee siitä niin tärkeää. Brändätyn toiminnallisen kuntoilun harrastajien yhteinen merkitys on yhtä lailla yhteisöllisyys kuin Fran-ajat, uusien taitojen oppiminen tai yleisen kunnon kohottaminen. Yhteisöä myydään aloittelijoille yhtä paljon kuin kohonnutta kuntoa. Havainnoidessani alkeiskursseja useissa CrossFit-liittymissä New York Cityn alueella ja eri puolilla maata olen huomannut, että tämän toiminnallisen kuntoilun brändin yhteisöllisyyttä myydään kuntoiluprosessin keskeisenä osana. Kirjoitan:
”Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että yhteisöllisyys on tärkeää, ja aloittelijat voivat olla osa tätä yhteisöä; heidän tarvitsee vain liittyä boksiin. Viisi seitsemästä liittyi. Noin seitsemänkymmentä prosenttia kokeiluluokasta päätti liittyä laatikkoon. Ilmeisesti CrossFitin tarina osui kohdalleen, ja nyt viisi muuta voi laskea itsensä niiden monien joukkoon, jotka etsivät toiminnallista kuntoilua yhteisön kautta, hyviä ihmisiä, jotka pitävät huolta terveydestään oikealla tavalla.”
En usko, että affiliateilla on nurkkakuntainen asema kuntoilumaailman yhteisöllisyyden vaalimisessa (kuten ei myöskään Thurstonilla ja Kuilella). Olen esimerkiksi jäsenenä ei-brändätyssä-funktionaalisessa-kuntosalissa, joka järjestää elokuvailtoja, sosiaalisia tapahtumia ja juhlia, triathlon- ja yleisurheilukilpailujoukkueita sekä luentosarjan. Yhteisöllisyys ei kuitenkaan kuulu myyntipakettiin, nämä ovat tapahtumia, eivät yhteisöllisyyttä. Mitä eroa siinä on? Tarjolla ei ole yhteistä merkitystä. Sitä vastoin se, miten tämä toiminnallisen kuntoilun brändi myy itseään aloittelijoille ja miten jäsenet noudattavat sitä ”uskonnollisesti”, on lupaus yhteisöllisyydestä. ”Kuntoiluyhteisön” merkityksen tarjoaminen ja siihen uskominen on syvästi jaettu merkitys brändätyn funktionaalisen kuntoilun kulttuurisen käytännön sisällä, ja se on osa sitä, miten tämä brändätty funktionaalinen kuntoilukäytäntö merkitsee rajan niiden välille, jotka kuuluvat siihen, ja niiden välille, jotka eivät kuulu siihen.
Miten määrittelet kuntoiluyhteisön? Miksi yhteisö on mielestäsi niin tärkeä CrossFitille? Ja miten yhteisöä rakennetaan, ylläpidetään ja haastetaan? Kirjoita kommentteihin tai lähetä minulle sähköpostia osoitteeseen maxesandprs gmail.com.