Urosten lisääntymisrakenteita (vasemmalla, leikkauksessa) kutsutaan antheridiofooreiksi, jotka ovat haaroittuneita, puumaisia rakenteita, jotka reunustavat konseptia. Antheridiofoorien haaroissa on terminaalisia paisuneita antheridioita, jotka käyvät läpi meioosin ja muodostavat 64-128 kaksisoluista urospuolista sukusolukkoa (antherozoideja).

Oogoniat, naaraspuolisten lisääntymisrakenteet (alhaalla, poikkileikkauksessa), työntyvät lyhyisiin varsiin, ja sen jälkeen, kun ne ovat menneet meioosiin ja muodostaneet kahdeksan ydintä (yhden meioosin ja yhden mitoosin kautta), oogoniat pilkkoutuvat muodostaen kahdeksan isoa, ei-motiilia munaa. Sukusolut vapautuvat veteen yleensä nousuveden aikaan. Ilmaan joutuminen aiheuttaa kuivumista, ja sukusolut puristuvat astian pinnalle, minkä jälkeen nousuvesi huuhtoo ne pois ja sekoittaa ne. Naarasmunasta vapautuu haihtuvaa hiilivetyä, fukoserraattia (yhdiste, jossa on 8 hiiliatomia), joka vetää puoleensa urospuolisia anterotsoideja; nämä kerääntyvät munan ympärille ja pyörittävät sitä; yksi niistä tunkeutuu munan ympärillä olevaan monimutkaiseen kotelosarjaan, ja karyogamia (ydinfuusio) tapahtuu. Zygoottinen solu asettuu paikalleen ja itää muodostaen uuden diploidisen taluksen. Tarkkaan ottaen Fucuksen niin sanottu gametofyyttifallus on sporofyytti, joka käy läpi meioosin juuri ennen sukusolujen muodostumista. Tästä syystä joissakin oppikirjoissa uroksen gametangioista käytetään nimitystä ”mikrosporangia” ja naaraan gametangioista nimitystä ”megasporangia”. Fucus-lajeja esiintyy Atlantin pohjoisosan ja Tyynenmeren pohjoisosan kylmemmissä vesissä vuorovesien ylä-, keski- ja alajuoksun välissä. Suku puuttuu eteläiseltä pallonpuoliskolta.

Esimerkkejä

• Fucus serratus
• Fucus spiralis
• Fucus vesiculosus
• Fucus guiryi

Takaisin hakusivulle