Home
Sisällysluettelo
- Iowan varhaisimmat asukkaat
- Rummells-Maske Site
- Carlisle Cache
- Prairie Peninsula Iowassa viimeisen 18:n vuoden aikana,000 Years
- Cast of Plants
- Sunflower
- Little Barley
- Goosefoot or Lamb’s Quarters
- Marshelder or Sumpweed
- Pystyruoho
- Maygrass
- Kurpitsat ja kurpitsat
- Maissit tai maissit
- Pavut
- Tupakka
- How Do We Know?
- Viljelty vai kesytetty?
- Major References for Crops of Ancient Iowa
Hanhijalka (Chenopodium berlandieri Moq.)
Hanhijalka eli Lamb’s Quarters on yksi useista Chenopodium-sukuun kuuluvista villiintyneistä lajikkeista, joita tavataan nykyään Itäisessä Pohjois-Amerikassa. Sitä esiintyy pelloilla, puutarhoissa, joutomailla ja metsänreunoilla, ja se viihtyy täydessä auringossa ja osittain varjossa. Se itää helposti siemenistä, ei vaadi järjestelmällistä viljelyä, ja se voi saavuttaa kahdeksan jalan pituuden. Se alkaa kukkia kesäkuussa ja hedelmiä sen jälkeen. Loppukesällä tai alkusyksyllä voi esiintyä toinen kukinta- ja hedelmäpuuska toisesta sadosta.
Chenopodium oli tärkeä ja laajalti viljelty kasvi koko esihistoriallisessa Pohjois-Amerikassa, vaikkakin on epäselvää, oliko se syntyperäinen vai Meksikosta tuotu kasvi. Viimeaikaiset todisteet viittaavat edelliseen. Vanhimmat arkeologisesti dokumentoidut kesytetyt Chenopodiumin siemenet Pohjois-Amerikan itäosassa ovat peräisin kahdesta Kentuckyn kalliopaljastumasta, ja ne ovat peräisin 3800 vuoden takaa.
Hanhijalkaa on raportoitu laajalti runsaasti Iowan arkeologisissa paikoissa myöhäisarkaaiselta ajalta metsämaan aikaan. Vain maissi esiintyy useammin. Sand Run Westin (13LA38) myöhäisarkaikaiset piirteet ja Gast Springin (13LA152) loppuarkaikaiset ja varhaispuuajan piirteet, jotka ajoittuvat 2800-3000 vuotta sitten, tuottivat kesyyntynyttä hanhenjalkaa. Se oli tärkeä viljelykasvi myöhemmissä esihistoriallisissa talouksissa myös maissin käyttöönoton jälkeen. Domestisoitu Chenopodium muodostaa 50-90 prosenttia tunnistettavista pienistä siemenistä, joita löydettiin myöhäisprehistoriallisista Great Oasis- ja Mill Creek -löytöpaikoista.
Varhaiskansat söivät sekä Chenopodiumin ravinteikkaita tärkkelyspitoisia siemeniä että lehtiä. Nuoret kasvit ovat syötäviä vihanneksina alkukesästä, kasvin kärjet juhannukseen asti. Vihannekset ovat runsas A-vitamiinin, tiamiinin ja riboflaviinin lähde. Siemenet – parsittuina, paahdettuina tai keitettyinä – sisältävät runsaasti hiilihydraatteja ja vähäisiä määriä rasvoja ja proteiineja. Keraamiset keittoastiat esiintyvät arkeologisissa löydöksissä suunnilleen samaan aikaan kuin karviaisen kaltaiset viljelykasvit, mikä ei liene sattumaa. Varhaisten tärkkelyspitoisten ja öljypitoisten viljelykasvien siemenet vaativat pitkää kypsennystä, jotta ne olisivat syömäkelpoisempia. Historialliset heimot kuivasivat, keittivät ja jauhoivat karviaisen siemeniä jauhoksi leivän ja sakeuttamisaineen valmistamiseksi keittoon tai muhennokseen.
Vaikka karviaista raportoidaan usein Iowan löytöpaikoilta, varhaiset tunnistukset aiheuttavat edelleen luokitusongelmia. Vain tapaukset, joissa tutkijat tunnistivat siemenet suvun ja lajin mukaan tai ilmaisivat luottamuksensa siihen, että arkeologiset näytteet edustivat todennäköisesti viljeltyjä tai kesytettyjä muotoja, on lueteltu taulukossa ja kartassa esitetyillä paikoilla.
Pääviitteet
Adrain, Tiffany S. 2003
Asch, David L. ja William Green 1992
Dunne, Michael T. 1997
Dunne, Michael T. ja Green, William 1998
Green, William ja Shelly Gradwell 1995
Jones, Douglas W. 1993
Lopinot, Neal H. 1987
Smith, Bruce 1996
| Site Number | Pääviite | Suku | Suku ja laji | Iowan kulttuuri |
|---|---|---|---|---|
| 13AM403 | Powell, 2005 | CHENOPODIACEAE | Chenopodium berlandieri | MW/LW/O |
| 13AM404 | Powell, 2005 | CHENOPODIACEAE | Chenopodium berlandieri | LMW/LW/O |
| 13AM405 | Powell, 2005 | CHENOPODIACEAE | Chenopodium berlandieri | O |
| 13BV1 | Jones, 1993 | CHENOPODIACEAE | Chenopodium berlandieri | MC |
| 13CF101/102 | Asch ja Green, 1992 | CHENOPODIACEAE | Chenopodium sp. | EW/MW/LW |
| 13CK15 | Jones, 1993 | CHENOPODIACEAE | Chenopodium berlandieri | MC |
| Adair, 2010 | CHENOPODIACEAE | Chenopodium sp. | MC | |
| 13DA110 | Thin, 1995 | CHENOPODIACEAE | Chenopodium berlandieri | GO |
| 13DA264 | Asch, 1996 | CHENOPODIACEAE | Chenopodium berlandieri | GO |
| 13DB497 | Powell, 2002 | CHENOPODIACEAE | Chenopodium berlandieri | TLW |
| 13LA12 | Dunne, 2002; Hodgson, 1992 | CHENOPODIACEAE | Chenopodium berlandieri | MW/ELW |
| 13LA38 | Asch ja Green, 1992 | CHENOPODIACEAE | Chenopodium berlandieri | LA/MW/LW |
| 13LA152 | Thin, 1997 | CHENOPODIACEAE | Chenopodium berlandieri | LA/EW |
| 13LA309 | Powell, 2001 | CHENOPODIACEAE | Chenopodium berlandieri | LW |
| 13LE110 | Zalucha, 1999 | CHENOPODIACEAE | Chenopodium berlandieri | O |
| 13LE117B | Zalucha, 1999 | CHENOPODIACEAE | Chenopodium berlandieri | ELW |
| 13LE327 | Zalucha, 1999 | CHENOPODIACEAE | Chenopodium berlandieri | W |
| Asch ja Green, 1992 | CHENOPODIACEAE | Chenopodium sp. | O | |
| 13ML102 | Adair, 2010 | CHENOPODIACEAE | Chenopodium sp. | G |
| 13ML126 | Adair, 2010 | CHENOPODIACEAE | Chenopodium sp. | G |
| 13ML129 | Adair, 2010 | CHENOPODIACEAE | Chenopodium sp. | G |
| 13ML176 | Asch ja Green, 1992 | CHENOPODIACEAE | Chenopodium sp. | G |
| 13ML361 | Green ja Billeck, 1993 | CHENOPODIACEAE | Chenopodium berlandieri | G |
| 13ML429 | Adair, 2010 | CHENOPODIACEAE | Chenopodium sp. | G |
| 13OB4 | Adair, 2010 | CHENOPODIACEAE | Chenopodium sp. | MC |
| 13PK183 | Asch ja Green, 1992 | CHENOPODIACEAE | Chenopodium berlandieri | LW/GO |
| 13PM1 | Adrain, 2003 | CHENOPODIACEAE | Chenopodium berlandieri ssp. Jonesianum | MC |
| 13PM25 | Adrain, 2003 | CHENOPODIACEAE | Chenopodium berlandieri | GO |
| 13PM40 | Asch and Green, 1992 | CHENOPODIACEAE | Chenopodium boscianum | A |
| 13PM91 | Asch ja Green, 1992 | CHENOPODIACEAE | Chenopodium sp. | MW/ELW |
| 13WD88 | Dunne, 2005 | CHENOPODIACEAE | Chenopodium berlandieri | GO |
.