The Ink Spots, amerikkalainen lauluyhtye, joka oli merkittävä 1930-luvun lopulla ja 40-luvulla. Mills Brothersin ohella yksi ensimmäisistä afroamerikkalaisista yhtyeistä, joka tavoitti sekä mustan että valkoisen yleisön, Ink Spotsilla oli suuri vaikutus doo-wop-laulutyylin kehitykseen. Tärkeimmät jäsenet olivat Orville (”Hoppy”) Jones (s. 17.2.1905 Chicagossa, Ill.., 18.10.1944, New York, N.Y.), Charles Fuqua (k. 1971), Ivory (”Deek”) Watson (s. 1913, Indianapolis, Ind., k. 4.11.1969), Bill Kenny (s. 1915, Philadelphia, Pa., k. 23.3.1978), Jerry Daniels (s. 1916, Indianapolis, k. 23.3.1978), Jimmy Daniels (s. 1916, Indianapolis, k. 18.10.1944, New York, New York, N.Y.). 7. heinäkuuta 1995, Indianapolis), Herb Kenny (s. 1915, Philadelphia-d. 11. heinäkuuta 1992, Columbia, Md.) ja Billy Bowen (s. 1912, Birmingham, Ala.-d. 1982).

Yhtye perustettiin vuonna 1932 nimellä King, Jack and the Jesters, ja siitä tuli Ink Spots, kun se muutti New Yorkiin. Kun Herb Kenny korvasi alkuperäisen jäsenen Danielsin, ryhmä alkoi hitaasti kehittyä kohti omaleimaista soundiaan. Vuonna 1939 Ink Spots teki valtavan hitin kappaleella ”If I Didn’t Care”, jossa Bill Kennyn tenorijohto oli ristiriidassa Jonesin syvän basson kanssa. Kun Ink Spots vakiinnutti korkean tenorijohdon merkityksen ja lisäsi puhutut bassokuorot taustaharmonioihin, se loi pohjan lukemattomille doo-wop- ja rhythm and blues -lauluryhmille Ravensista ja Oriolesista Motownin Temptationsiin. Heidän 1940-luvun moniin hitteihinsä kuuluivat muun muassa ”Address Unknown”, ”My Prayer” (jonka Platters myöhemmin levytti uudelleen), ”Into Each Life Some Rain Must Fall” (yhteistyö Ella Fitzgeraldin kanssa), ”We Three”, ”To Each His Own” ja ”The Gypsy”. 1950-luvun alussa ryhmä jakautui kahtia, ja Ink Spotsin useat inkarnaatiot jatkoivat esiintymistä 1990-luvulle asti. Ink Spots otettiin Rock and Roll Hall of Fameen vuonna 1989.