Tässä katsauksessa käsitellään aiempaa kirjallisuutta, jossa on tutkittu lihasvoiman vaikutusta erilaisiin urheilusuoritukseen liittyviin tekijöihin ja suuremman lihasvoiman saavuttamisesta saatavia etuja. Suurempi lihasvoima on vahvasti yhteydessä parempiin voima-aikaominaisuuksiin, jotka edistävät urheilijan yleistä suorituskykyä. Monet tutkimukset tukevat käsitystä siitä, että suurempi lihasvoima voi parantaa kykyä suorittaa yleisiä urheilutaitoja, kuten hyppyjä, sprinttejä ja suunnanmuutostehtäviä. Lisätutkimukset osoittavat, että vahvemmat urheilijat tuottavat parempia suorituksia lajikohtaisissa tehtävissä. Suurempi lihasvoima antaa yksilölle mahdollisuuden voimistua aikaisemmin ja suuremmassa määrin, mutta vähentää myös loukkaantumisriskiä. Urheilututkijat ja -ammattilaiset voivat seurata yksilön voimaominaisuuksia isometristen, dynaamisten ja reaktiivisten voimatestien ja -muuttujien avulla. Suhteellinen voima voidaan luokitella voimavaje-, voimayhteys- tai voimareservivaiheisiin. Se, mihin vaiheeseen yksilö kuuluu, voi suoraan vaikuttaa hänen suoritustasoonsa tai harjoittelun painotukseen. Olemassa olevan kirjallisuuden perusteella näyttää siltä, että suurempaa lihasvoimaa ei ehkä voi korvata mikään, kun on kyse yksilön suorituskyvyn parantamisesta monenlaisissa sekä yleisissä että lajikohtaisissa taidoissa ja samalla loukkaantumisriskin vähentämisestä näitä taitoja suoritettaessa. Siksi urheilututkijoiden ja -ammattilaisten olisi toteutettava pitkän aikavälin harjoittelustrategioita, jotka edistävät suurinta lihasvoimaa kunkin urheilulajin/tapahtuman edellyttämässä kontekstissa. Tulevassa tutkimuksessa olisi tutkittava, miten voima-aikaominaisuudet, yleiset ja lajikohtaiset taidot, potenssikyky ja loukkaantumisasteet muuttuvat, kun yksilöt siirtyvät tietyistä standardeista tai ehdotetuista voiman vaiheista toiseen.