(”ihminen” / ”edeltäjä” tai ”pioneeri”)

TIIVISTELMÄ

Ensimmäinen tunnettu fossiiliaineisto alueelta oli korkeintaan 800 kya:n ikäistä ennen kuin äskettäin löydettiin yli 1,2 mya:n ikäisiä hominiinifossiileja Espanjan Atapuercan vuoristosta. 800 kya:n aineistolle annettiin taksonominen nimitys Homo antecessor eli ”pioneeri-ihminen” ensimmäisinä Länsi-Eurooppaan levittäytyneinä hominineina.

PHYLOGENIA

Löytönsä jälkeen tutkijat ovat spekuloineet, että Homo antecessor polveutui H. ergasterin johdetummasta muodosta, joka on saattanut kulkea Välimeren yli PohjoisAfrikasta merenpinnan tason alenemisen aikana. Nyt kun geologista kelloa on siirretty 300 kya taaksepäin, arvellaan, että he ovat saattaneet kulkea Levantin (eli itäisen Välimeren alueen) kautta. Ei tiedetä, tapahtuiko evoluutiotapahtuma Euroopassa vai Pohjois-Afrikassa. Jälkeläislajeista Homo antecessor on yksi ehdokas Homo heidelbergensiksen esi-isäksi, jonka puolestaan uskotaan synnyttäneen neandertalilaiset ja nykyihmiset.

HAVAINTO JA GEOGRAFINEN ALUE

Lajin löysivät Eudald Carbonell, Juan Luis Arsuaga ja J. M. Bermúdez de Castro. Ensimmäinen fossiiliaineistoa tuottanut löytöpaikka oli Gran Dolinan löytöpaikka (ks. kuva 31.4) Atapuercan vuoristossa Espanjassa. Paikalta on löydetty sekä H. antecessor- että H. heidelbergensis -materiaalia, ja se on ajoitettu 900 kya:n ajalle. Kahdeksankymmentä fossiilia kuudesta yksilöstä saatiin talteen. Mielenkiintoista on, että suuri osa fossiiliaineistosta on epäkypsää ja siinä on viiltojälkiä, jotka saattavat viitata siihen, että ne olivat kannibalismin uhreja.

Varhaisin H. antecessor -löytöpaikka on nimeltään Sima del Elefanten kuoppa. Paikalta on löydetty vain kourallinen fossiileja, jotka on ajoitettu 1,2 mya:n ajalle.

Muiden Espanjan löytöpaikkojen lisäksi työkaluja ja jalanjälkiä on löydetty Happisburghista, Englannista ja Cepranosta, Italiasta (tunnetaan myös nimellä Homo cepranensis, jotkut pitävät sitä läheisempänä sukulaisuutena H. heidelbergensisille).

FYSIKAALISET OMINAISUUDET

H. antecessor -aineisto 800 kya:n ajalta oli johdetumpaa kuin varhaisemmat erectus-muodot, sillä sillä oli suuremmat aivot (1 000-1 150 senttimetriä kuutiometrin kokoiset aivot) ja nykyaikaisemmat kallot ja kasvot. Niillä oli matala otsa, ja niillä oli takaraivopulla (pulla tai chignon on kampaus, jossa pitkät hiukset kiedotaan donitsin muotoon päälaelle tai takaraivolle), kuten neandertalilaisilla (ks. neandertalilaisten piirteet kuvassa 31.5). On esitetty, että tämän takimmaisen ulkoneman tarkoituksena on tasapainottaa kallon ja kasvojen etuosan painoa. Kallon anatomian perusteella uskotaan, että ne pystyivät havaitsemaan samoja ääniä kuin nykyihmiset ja olivat mahdollisesti oikeakätisiä. Ne olivat lähes yhtä pitkiä kuin nykyihmiset, 5,5-6′ (1,6-1,8 m), ja urokset painoivat ~200 lb (90 kg).

.