Ihmisen evoluution minkä tahansa osa-alueen menestyksekäs rekonstruointi edellyttää mieluiten laajapohjaisia vertailuja muihin kädellisiin, sillä yleisten periaatteiden tunnistaminen tarjoaa luotettavamman perustan päätelmille. Tulkintojen testaamiseksi onkin monissa tapauksissa välttämätöntä tehdä vertailuja muiden istukkanisäkkäiden kanssa. Tässä katsauksessa tarkastellaan vertailevaa näyttöä seuraavista ihmisen lisääntymiseen liittyvistä aiheista: (1) kivesten, siittiöiden ja baculumin koko; (2) munasarjatoiminnot ja pariutumissykli; (3) istukan muodostuminen ja alkion kalvot; (4) tiineyskausi ja vastasyntyneen tila; (5) aivojen kehitys suhteessa lisääntymiseen; ja (6) imetys ja vieroitusikä. Kiveksen suhteellinen koko, siittiöiden keskikappaleen koko ja ehkä baculumin puuttuminen viittaavat siihen, että ihmiset ovat sopeutuneet parittelujärjestelmään, jossa siittiöiden kilpailu ei ollut merkittävä tekijä. Koska nisäkkäiden sukusolujen koot eivät kasva ruumiinkoon myötä, ne jäävät ruumiinkoon kasvaessa yhä enemmän naaraan sukuelinten koon jalkoihin. Tämän vaikutuksia ei ole vielä tutkittu. Kädellisillä on pitkät munasarjakierrot, ja ihmisillä ne ovat keskimääräisiä. Kuukautiset puuttuvat kokonaan strepsirhine-kädellisiltä kädellisiltä, niitä esiintyy mahdollisesti heikosti tarsiereilla ja vaihtelevasti apinoilla. Ainoat muut nisäkkäät, joilla on luotettavasti raportoitu kuukautisia, ovat lepakot. Kuukautisten evoluution selittämiseksi on esitetty kolmea hypoteesia (siittiöiden välittämien taudinaiheuttajien eliminointi; valmistetun kohdun limakalvon metabolisten kustannusten vähentäminen; kuukautisten esiintyminen fysiologisten muutosten sivuvaikutuksena), mutta yhteisymmärrystä ei ole saavutettu. Kopulaatio muulloin kuin periovulatorisen kauden aikana ei ole vain ihmiselle ominaista, ja sen esiintyminen raskauden aikana on yleistä nisäkkäiden keskuudessa. Vaikka ihmisen tilanne on äärimmäinen, pitkittynyt kopulaatio munasarjakierron aikana on normaalia kädellisillä apinoilla, mikä on jyrkässä ristiriidassa ihmisapinoiden kanssa, joilla pariutuminen rajoittuu tyypillisesti muutamaan päivään naaraan ollessa tiinehtymisvaiheessa. Malli säännöllisestä ovulaatiosta syklin puolivälissä apinoilla on kyseenalainen. Tällä perusteella lasketut tiineysajat vaihtelevat enemmän kuin muilla nisäkkäillä, ja laboratoriossa tehdyistä jalostusistutuksista saadut todisteet osoittavat, että pidempi pariutumisaika vastaa pidempää ajanjaksoa, jonka aikana hedelmöittyminen voi tapahtua. Uudet todisteet viittaavat siihen, että kädellisillä kädellisillä havaittu ei-invasiivinen istukkaantuminen ei olekaan alkeellista. Lisäksi vertailevat tutkimukset osoittavat, että tällainen ei-invasiivinen istukkaantuminen ei ole ”tehotonta”. Erittäin invasiivisen istukan kehittyminen haplorhiinisilla kädellisillä liittyy todennäköisesti sen sijaan immunologisiin tekijöihin. Kädellisillä on suhteellisen pitkä raskausaika, ja ihminen on tässä suhteessa keskiverto. On kuitenkin todisteita siitä, että ihmisillä on suurempi äidin panostus raskauden aikana kuin apinoilla. Vaikka ihmisen vastasyntynyt vastaa useimmissa suhteissa kädellisille tyypillistä esisosiaalista mallia, aivojen sikiöaikainen kasvu jatkuu vielä vuoden ajan syntymän jälkeen, joten ihmisen vastasyntynyt on vanhempien hoivasta riippuvainen ”toissijaisesti vanhempi”. Siitä huolimatta ihmisen ”luonnollinen” imetysaika on luultavasti noin 3 vuotta, mikä vastaa odotuksia muihin hominoideihin verrattuna.