Shazam on lähimpänä kännykän taikuutta. Sanotaan, että olet ravintolassa, laulu soi, etkä oikein osaa paikantaa sävelmää. Aikaisemmin vaihtoehtosi olivat rajalliset: voit yrittää kysyä vihjeitä puolisoltasi tai tarjoilijalta, mutta silloin vaarana oli, että tietämättömyytesi paljastui. (Shazam – joka lanseerattiin Yhdistyneessä kuningaskunnassa vuonna 2002 soittopalveluna ja tuli laajalti tunnetuksi Yhdysvalloissa viime vuonna, kun se tuli iPhoneen – ratkaisee pulman muutamalla klikkauksella. Paina puhelimesi nappia, ja sekunneissa saat artistin ja kappaleen nimen. Videopelien pelaamisen lisäksi se on hyödyllisin asia, jonka voit tehdä puhelimellasi.

Viime viikolla Shazam ilmoitti, että yli 50 miljoonaa ihmistä maailmanlaajuisesti on käyttänyt palvelua, kun vuoden alussa heitä oli 35 miljoonaa. Yhtiö kertoi myös saaneensa julkistamattoman sijoituksen kuuluisalta Piilaakson pääomasijoitusyhtiö KPCB:ltä. Shazamin menestys vaikuttaa perustellulta – se on sovellus, jonka voi näyttää iPhone-skeptikoille ja saada heidät harkitsemaan kantaansa uudelleen (vaikka Shazam on saatavilla myös Android-, BlackBerry- ja Windows Mobile -puhelimiin sekä melkein mihin tahansa muuhun puhelimeen). Kaikesta ylistyksestä huolimatta Shazamin sisäiset toiminnot ovat kuitenkin melko salaperäisiä. Miten se oikeastaan tunnistaa kappaleesi? Miten yritys ansaitsee rahaa? (Yksi vihje: iPhone-käyttäjien kannattaa odottaa maksullista versiota lähiaikoina.) Ja mitkä ovat pitkän aikavälin näkymät yrityksellä, jonka ainoa tarkoitus on tyydyttää akuutti, hyvin satunnainen tarve?

Ensin lyhyt selitys siitä, miten Shazam toimii. Yrityksellä on kirjasto, jossa on yli 8 miljoonaa kappaletta, ja se on kehittänyt tekniikan, jolla jokainen kappale jaetaan yksinkertaiseen numeeriseen allekirjoitukseen – koodiin, joka on ainutlaatuinen jokaiselle kappaleelle. ”Tärkeintä tässä on luoda ”sormenjälki” jokaisesta esityksestä”, sanoo Shazamin toimitusjohtaja Andrew Fisher. Kun pidät puhelinta kohti kappaletta, jonka haluat tunnistaa, Shazam muuttaa klippisi allekirjoitukseksi samalla menetelmällä. Sitten kyse on vain kuvioiden yhteensovittamisesta – Shazam etsii kirjastostaan koodin, jonka se on luonut klipistäsi; kun se löytää sen, se tietää löytäneensä kappaleesi.

OK, mutta miten Shazam tekee nämä sormenjäljet? Kuten Avery Wang, Shazamin johtava tutkija ja yksi sen perustajista, selitti Scientific Americanille vuonna 2003, yhtiön lähestymistapaa pidettiin pitkään laskennallisesti epäkäytännöllisenä – kappaleessa ajateltiin olevan liian paljon tietoa yksinkertaisen allekirjoituksen kokoamiseen. Mutta ongelman kanssa painiessaan Wang sai loistoidean: Mitä jos hän jättäisi melkein kaiken kappaleen huomiotta ja keskittyisi sen sijaan vain muutamaan suhteellisen ”intensiiviseen” hetkeen? Näin Shazam luo jokaisesta tietokannassaan olevasta kappaleesta spektrogrammin – kuvaajan, jossa esitetään musiikin kolme ulottuvuutta: taajuus vs. amplitudi vs. aika. Algoritmi poimii sitten vain ne pisteet, jotka edustavat kuvaajan huippuja – nuotit, jotka sisältävät ”korkeampaa energiasisältöä” kuin kaikki muut nuotit niiden ympärillä, kuten Wang selitti julkaisemassaan akateemisessa artikkelissa, jossa hän kuvailee Shazamin toimintaa (PDF). Käytännössä tämä näyttää tarkoittavan noin kolmea datapistettä sekunnissa kappaletta kohti.

Luulisi, että kappaleen lähes kaiken informaation huomiotta jättäminen johtaisi epätarkkoihin vastaavuuksiin, mutta Shazamin sormenjälkitekniikka on huomattavan immuuni häiriöille – se voi sovittaa kappaleita yhteen meluisissa ympäristöissä huonojen mobiiliyhteyksien välityksellä. Fisher kertoo, että yritys on hiljattain löytänyt myös tavan sovittaa yhteen musiikkia, jota on huomaamattomasti nopeutettu (kuten klubien DJ:t joskus tekevät sovittaakseen tietyn tempon tai kuten radion DJ:t tekevät sovittaakseen kappaleen ennen mainoskatkoa). Lisäksi se pystyy erottamaan saman kappaleen eri versiot toisistaan. Kokeilin juuri kolmea eri versiota kappaleesta ”Landslide” – Fleetwood Macin alkuperäistä ja Smashing Pumpkinsin ja Dixie Chicksin covereita – ja se osui jokaiseen.

Fisher kieltäytyi kertomasta minulle Shazamin yleistä osumaprosenttia. Hän sanoi vain, että palvelu on tarpeeksi hyvä, jotta ihmiset palaavat hakemaan lisää – keskivertokäyttäjä etsii kappaleita kahdeksan kertaa kuukaudessa. Yleisin syy siihen, miksi Shazam ei tunnista kappaletta, on se, ettei sillä ole tarpeeksi tietoja. Järjestelmä tarvitsee vähintään viisi sekuntia musiikkia osuman löytämiseksi, ja joskus ihmiset käynnistävät sen juuri, kun kappale on loppumassa. Virheitä tapahtuu usein myös silloin, kun ihmiset etsivät live-esityksiä – jos pidät puhelinta televisiota vasten Saturday Night Live -ohjelman musiikkipätkän aikana, Shazam ei todennäköisesti tunnista kappaletta. (Jos saat osuman SNL:stä, katsot luultavasti sitä jaksoa, jossa Ashlee Simpson esiintyy – Shazam on loistava tapa saada huulisynkkaajat kiinni). Fisher sanoo, että Shazam pystyy teknisesti toimimaan live-esityksissä, mutta he ovat kytkeneet sen pois päältä ”liiketaloudellisista syistä”. ”Juuri nyt ihmiset luottavat tuotemerkkiin – jos yritettäisiin sovittaa live-kappaleita yhteen, tarkkuus ei olisi kovin korkea”, hän sanoo. (Jos jokin kappale on jäänyt päähäsi, kokeile Midomia, Shazamin kilpailijaa, joka tunnistaa kappaleet hyräilyn tai laulun perusteella.)

Shazamin iPhone-versio on ollut menestys, mutta se edustaa silti vain 20 prosenttia palvelun asiakaskunnasta, joka kattaa yli 150 maata ja lähes kaikki maailman matkapuhelinoperaattorit. iPhone-versio merkitsi myös poikkeusta yritykselle – se oli ensimmäinen versio, jonka Shazam tarjosi ilmaiseksi. Fisherin mukaan tämä osoittautui hyväksi ideaksi; se toi Shazamille välitöntä mainetta, ja yhtiöllä on nyt niin suuri asiakaskunta, että se voi ansaita kunnolla rahaa sovelluksen sisäisillä mainoksilla ja saamalla osuuden jokaisesta kappaleen ostosta, jonka ihmiset tekevät sovelluksen kautta. Täysin ilmaisena pysyminen ikuisesti ei kuitenkaan ole kestävää, Fisher sanoo. Yhtiö esitteli hiljattain sovelluksensa Windows Mobile -version, joka toimii ”freemium”-hinnoittelumallilla – ilmaisen version ladanneet käyttäjät voivat hakea viisi kappaletta kuukaudessa, kun taas 5 dollarin kertamaksulla myytävä premium-versio mahdollistaa rajattoman määrän kappalehakuja. Fisherin mukaan 5 dollarin hintainen versio iPhonelle (ja useimmille muille alustoille) julkaistaan vuoden loppuun mennessä.

Yhtiö suunnittelee myös lisäävänsä sovelluksiinsa paljon muita palveluita – suosittelumoottorin, tavan, jolla voit jakaa musiikkimakuasi ystäviesi kanssa, ja kaavioita, jotka näyttävät ihmisten etsimät kappaleet. Joka maanantai Shazam lähettää kaavionsa levy-yhtiöille, ja johtajien tiedetään solmineen artistisopimuksia tietojen perusteella. Tämä on johtanut siihen, että artistit ovat saaneet uuden tavan murtautua valtavirtaan: heidät on esitelty tv-mainoksissa. Esimerkiksi vuonna 2005 Volkswagen esitti Euroopassa Golf GTI:tä koskevan mainoksen, jossa kuultiin remixattu versio Mint Royalen kappaleesta ”Singin’ in the Rain”. Kappale herätti paljon hakuja Shazamissa – ja sai bändin levy-yhtiön julkaisemaan kappaleen, joka nousi Euroopan listojen kärkeen. ”Näemme sen luultavasti vähintään kerran kuukaudessa ympäri maailmaa”, Fisher sanoo. Toisin sanoen Shazam ei ainoastaan auta yleisöä löytämään musiikkia. Joskus se auttaa musiikkia löytämään yleisön.